Musiikki elää ikuisesti: Alexi Laiho (Children of Bodom / Bodom After Midnight)

Vuosi sitten, 29. joulukuuta 2020 viikatemies pysähtyi sadonkorjuureissullaan Helsingissä. Noutajan luiseen käteen tarttui Markku Uula Aleksi Laiho. Maailma tuntee hänet kuitenkin paremmin nimellä Alexi Laiho, ja hänen taakseen jäi valtava ja merkittävä musiikillinen perintö, joka tulee elämään vielä 41-vuotiaana kuollutta Laihoa kauemmin.

Kun Laiho perusti vuonna 1993 rumpali Jaska Raatikaisen kanssa yhtyeen, jonka nimi muuttui IneartheDista sopimusteknisten syiden takia Children of Bodomiksi, tiesi kitaristi tuskin sitä mittavaa vaikutusta, joka hänen soitollaan ja yhtyeellään tulisi olemaan metallimaailmaan.

Harva muusikko pääsee niin vakaaseen tilaan, että kykenisi elättämään itsensä soittamisellaan. Vielä harvempi muusikko saavuttaa kansainvälistä mainetta, ja vain pieni murto-osa pääsee kiertämään idoliensa kanssa nauttien heidän ja muiden kollegoiden ehtymätöntä arvostusta. Laiho kuului tähän joukkoon.

Laihon soitto inspiroi kokonaisen uuden sukupolvellisen metallikitaristeja niin Suomessa kuin maailmalla. Aikana, jolloin metallimaailmaa dominoi kitarasoolojen puutteista kärsivä nu metal ja radiossa kähisivät post-grungen lukuisat hiilikopioyhtyeet, julkaisi Laiho yhtyeensä kanssa levyllisiä kunnianhimoista kitaransoittoa sisältävää musiikkia, jossa virtuositeetti yhdistyi taidokkaaseen laulunkirjoitukseen.

Laiho on syy sille, miksi moni nuori kasvatti Suomessa pitkät hiukset vanhempiensa vastustuksesta huolimatta ja lakkasi kynsiään mustaksi – tummaa kajaalia unohtamatta. Bodomin kappaleet saivat nuoret muusikonalut tarttumaan sähkökitaroihin ja perustamaan bändejä. Ne siemenet, jotka Laiho yhtyeineen kylvi hedelmälliseen maaperäämme, ovat vuosien saatossa versoneet kansalliseen identiteettiimme vaikuttavan määrän metallibändejä, joiden tasoa arvostetaan kaikkialla maailmassa. Meistä jokainen tuntee jonkun, joka on perustanut metallibändin Children of Bodomin ansiosta.

Vaikka Bodomin ja Laihon vaikutus onkin massiivinen Suomessa ja sen ulkopuolella, ei Laiho näyttänyt koskaan ylpistyneen saavutuksistaan. Mieleeni on jäänyt Premier Guitarin viisi vuotta sitten julkaisema video, jolla Laiho esittelee live-kalustoaan. Ensinnäkin moni muu videosarjassa on laittanut teknikkonsa osallistumaan heidän puolestaan kyseiseen videosarjaan, mutta Laiho itse oli päättänyt kunnioittaa lehteä ja sen toimittajaa antamalla kallista aikaansa videota varten. Laiho esittelee kitaroitaan ja tarvikkeitaan yhtä innokkaasti kuin nuori muusikko uutta kitaraansa bändikavereilleen. Harva onnistuu pysymään nöyränä kansainvälisen maineen ja ”maailman paras kitaristi” -äänestyksien ykkössijojen jälkeen. Laiho selvästi onnistui siinä.

Vaikka Laiho kamppaili yksityiselämässään monien sellaisten asioiden kanssa, joista meillä tuskin on selvää käsitystä, on meillä mahdollisuus kunnioittaa hänen muistoaan ja elämäntyötään iloitsemalla siitä tuotannosta, jonka hän jätti jälkeensä niin Children of Bodomin kuin sivuprojektiensakin kanssa. Mutta kenties parhaiten kunnioitamme Laihon muistoa silloin, kun perustamme uusia metallibändejä ja autamme niitä kehittymään ja lopulta puskemaan kohti maailmaa. Laihon musiikki ja vaikutus tulevat elämään ikuisesti, ja me voimme keskittyä siihen, että Laihon kylvämät siemenet kukoistavat.

Alexi Laihon muistoa kunnioittaen,
Kaaoszinen toimitus.