Musiikki elää ikuisesti – Joe Strummer

IMG_1812Tänään tulee kuluneeksi 13 vuonna siitä, kun Joseph Graham Mellor eli Joe Strummer poistui keskuudestamme hakkaamaan Telecasteriaan jumalan oikealle puolelle. Vain 50-vuotiaana diagnosoimattomaan synnynnäiseen sydänvikaan menehtynyt Strummer oli punkrockin pioneereja ja mies, jonka tekemä musiikki on vielä tänäkin päivänä ajankohtaista.

Joseph Mellor syntyi Turkin Ankarassa vuonna 1952. Hänen isänsä työskenteli Britannian suurlähetystössä, ja perhe muutti maasta toiseen, kunnes yhdeksänvuotiaana Mellor laitettiin lontoolaiseen sisäoppilaitokseen muiden rikkaiden perheiden penskojen kanssa.

Mellor kuunteli rock ’n’ rollia ja amerikkalaista folk-musiikkia ja tunsi kohtalonhetkensä tulevan. Hän löysi taiteen sisältään. Vuonna 1970 Mellor aloitti opiskelut Central School of Art and Designissä, missä hän syvensi rakkauttaan taiteeseen ja oppi asioita vaihtoehtokulttuureista. Vuonna 1973 Mellor muutti Walesiin, missä hän ryhtyi Vultures-bändin solistiksi. Myöhemmin hän perusti bändin nimeltä 101’ers, jonka laulajana ja komppikitaristina hän päätti alkaa kutsua itseään Joe Strummeriksi.

Vuonna 1976 Strummer tapasi Mick Jonesin, joka suostutteli häntä jättämään 101’ersin ja liittymään Jonesin, Paul Simononin, Terry Chimesin ja Keith Levenen perustamaan bändiin. Tästä bändistä tuli Strummerin liittymisen myötä The Clash. Bändi sai levytyssopimuksen seuraavana vuonna, eikä miehistönvaihdoksiltakaan vältytty, vaan Chimes ja Levene lähtivät bändistä ja Topper Headon istahti rumpalin pallille.

The Clash julkaisi kuusi albumia, joista erityisesti vuonna 1979 julkaistu ”London Calling” muistetaan ikonisena teoksena, albumina, joka tarjoaa kaikkea kaikille mutta pitäytyy tiukan vasemmistolaisessa ideologiassa. Bändin viimeinen levy ”Cut the Crap” julkaistiin vuonna 1985. Bändin miehistö oli vaihtunut, eikä levy ollut menestys missään mielessä. Albumi jätettiin suosiolla yhtyeen viimeiseksi.

The Clashin lopetettua Strummer teki biisejä elokuviin ja näytteli jonkin verran erinäisissä teoksissa, mm. Aki Kaurismäen ”I Hired a Contract Killer” -leffassa. The Pogues oli käyttänyt Strummeria tuuraajana aiemmin, ja lopulta bändi pyysi Strummeria nokkamiehekseen vuonna 1991, kun bändin laulaja, tuo hampaaton ystävämme Shane MacGowan oli jättäytynyt pois mikin ääreltä.

90-luvulla Strummer vieraili myös monissa muissa musiikkiprojekteissa tehden mitä huvittaa, flirttaillen välillä The Clash-menneisyydellään. Vuonna 1999 Strummerin bändi Mescaleros julkaisi ensimmäisen levynsä. Strummer soitti bändinsä kanssa vanhoja The Clash -suosikkeja sekä muita covereita. Bändin levyt sisälsivät uutta materiaalia. Mescalerosin taival jäi lyhyeksi Strummerin kuoltua, mutta bändi ehti silti julkaista kaksi levyä Strummerin eläessä ja yhden kuoleman jälkeen ja lisäksi kokoelmia.

Joe Strummerin tunnistettavin kitara oli vuoden 1966 Fender Telecaster. Strummer maalasi ruskeasävyisen kitaran mustaksi, ja vuosien kuluessa kitaran pinta kului osittain harmaaksi ja täyttyi tarroista. Strummer käytti toisinaan myös muita kitaroita, mutta Telecasterista Strummer muistetaan. Skotlantilaisen Texas-bändin Sharleen Spiteri valitsi aikoinaan kitarakseen mustan Fender Telecasterin, koska oli niin suuri Strummerin fani.

Alle on listattu muutamia hyviä biisejä, joita Strummer teki. The Clash -painotus on havaittavissa, koska mitä ihminen muuta tarvitsee kuin The Clashia? Kauan eläköön Joe Strummer!

1. ”Redemption Song” (”Streetcore”) 2003:

2. ”Arms Aloft” (”Streetcore”) 2003:

3. ”Rock The Casbah” (”Combat Rock”) 1982:

4. ”I Fought The Law” (”The Clash”) 1977:

5. ”The Magnificent Seven” (”Sandinista!”) 1980:

6. ”Know Your Rights” (”Combat Rock”) 1982:

7. ”London Calling” (”London Calling”) 1979:

8. ”The Clash City Rockers” (”The Clash”) 1978:

9. ”Lost In The Supermarket” (”London Calling”) 1979:

10. ”Police On My Back” (”Sandinista!”) 1980:

Kommentoi julkaisua