”Musiikki kuului ennen johonkin viihdettä syvempään” – haastattelussa dark folk -duo Tabernis

Belgialainen dark folk -duo Tabernis ei sovi perinteisen metallin tai rockin lokeroon, mutta siitä huolimatta se on otettu innolla vastaan niin Wackenissa kuin Summer Breeze -festivaaleilla. Mistä tuossa muinaisten mehiläistarhaajien asuihin pukeutuvassa kaksikossa on kyse? Chaoszine jututti yhtyettä sen debyyttialbumin “Seasons of the Dark Hive” julkaisun kynnyksellä. Albumi ilmestyy 24. huhtikuuta Napalm Recordsin kautta.

Tervehdys, Tabernis! Miten kevät on alkanut, kuka vastaa kysymyksiimme?

Tervehdys. Kevät on jälleen alkanut herätä. Mehiläispesän ensimmäiset kaiut on jo vapautettu, ja vastaanotto on ollut välitön. Jokin on jo liikkeessä. Kysymyksiin vastailevat Umbrae ja Noxifer Taberniksesta.

Aloitetaanpa alusta. Milloin ja miten Tabernis sai alkunsa?

Tabernis ei syntynyt rakennettuna projektina. Se kumpusi yhteisestä havainnosta, kiinnostuksesta keskiaikaiseen maailmaan, sen ääniin, rituaaleihin ja ajatukseen siitä, että musiikki kuului ennen johonkin viihdettä syvempään. Samalla kasvoi ymmärrys siitä, kuinka kauas olemme ajautuneet meitä ylläpitävästä luonnollisesta tasapainosta. Mehiläispesästä tuli piste, jossa nuo elementit kohtasivat.

Teillä on melko uniikki teema: keskiaikainen mehiläishoito. Miten siitä tuli teidän juttunne? Onko sillä syvempi merkitys?

Se tuli luonnostaan. Mehiläishoito on yksi vanhimmista ihmisen ja luonnon välisistä suhteista – siinä on jotain symbolista, lähes pyhää.
Mutta se heijastaa myös jotain hyvin todellista. Olemme etääntymässä tasapainosta, kulutamme enemmän kuin säilytämme. Pölyttäjät ovat elintärkeitä mutta yhä uhatumpia. Mehiläispesä edustaa sitä, mitä olemme menettämässä: tasapainoa, yhteistyötä ja kunnioitusta sitä kohtaan, mikä ylläpitää elämäämme. Taberniksen kautta pyrimme tekemään sitä tunnettavaksi, emme selitettäväksi.

Olette julkaisemassa huhtikuussa debyyttialbuminne “Seasons of the Dark Hive”. Mitä kuulijat voivat odottaa?

He voivat odottaa astuvansa maailmaan, eivätkä vain kuuntelevansa levyä. Jokainen kappale on rakennettu viemään oma tarkoituksensa mahdollisimman pitkälle ja kantamaan tiettyä tunnelmaa.

Emme yrittäneet seurata mitään valmista keskiaikaista mallia. Kaikki kumpuaa sisältämme ja muotoutuu instrumenttiemme kautta. Albumi ei ole lineaarinen – se liikkuu, hengittää ja muuttuu. Se on ulottuvuus, jossa eri tilat elävät rinnakkain, jossa jokin voi tuntua yhtä aikaa elävältä ja levottomalta.

Kertoisitteko, miten tyypillinen kappale tällä levyllä syntyi ideasta valmiiksi?

Se alkaa usein eristyksestä. Työskentelemme aluksi erikseen omissa tiloissamme tutkien jotain hyvin vaistonvaraista. Joskus kaikki alkaa säkkipillin melodiasta, joskus davulin rytmistä. Annamme noiden ensimmäisten elementtien olla olemassa omillaan ennen kuin yhdistämme ne.

Kun tapaamme uudelleen, emme yritä muokata kaikkea uudelleen – kuuntelemme. Tärkeintä on, tuntuuko se elävältä. Improvisaatio on tärkeä osa prosessia, ja monet parhaista hetkistä syntyvät odottamatta. Haasteena ei ole monimutkaisuuden rakentaminen vaan jokaisen kappaleen identiteetin säilyttäminen samalla, kun koko albumi pysyy yhtenäisenä.

Olette aiemmin coveroineet Corvus Coraxin kappaleen “Mit Dans Is All Die Werlt Genesen (Alveus Umbrae)”, ja uudella albumilla on versiot 1200-luvun kappaleista “Ai Vist Lo Lop (Apem Vidi)” ja “Palästinalied (Mel Obscurum)”. Onko niillä erityinen merkitys vai sopivatko ne vain tyyliinne?

Niillä on aina syy. Nuo teokset kantavat jotain, mikä on kulkenut vuosisatojen läpi. Meille ei ole tärkeää teksti vaan ääni. Aikojen yli säilynyt melodia kantaa jotain alkuperäänsä suurempaa. Emme lähesty niitä covereina – annamme niiden kulkea Dark Hiven läpi.

Millaisia tunteita tai reaktioita toivotte kuulijoiden kokevan albumin kuultuaan?

Jotain energian ja pysähtyneisyyden väliltä. Eräänlaista yhteyttä ei vain musiikkiin vaan johonkin syvempään, johonkin vanhempaan. Tunnetta siitä, että on osa jotain suurempaa.

Miten aiotte tuoda albumin tunnelman lavalle?

Tekemällä siitä fyysisen. Ääni, liike, läsnäolo. Se ei ole esitys vaan ympäristö – jaettu kokemus, rituaali.

Emme ole enää lavalla yksin. Tummat Munkit liikkuvat nyt kanssamme laajentaen Dark Hiven läsnäoloa. He tuovat syvyyttä, tekstuuria ja vahvemman yhteyden albumiin. Heidän kauttaan tunnelma täydentyy.

Olette jo esiintyneet isoilla lavoilla kuten Wackenissa ja Summer Breezessä. Miten yleisö reagoi verrattuna pienempiin keikkoihin?

Suurilla lavoilla jotain tapahtuu hyvin nopeasti. Ääni leviää, ja reaktio on välitön. Yleisö reagoi kokonaisuutena liikkeen kautta, ei yksilöinä.

Jossain vaiheessa et enää näe yksittäisiä ihmisiä – alat havaita jotain muuta, jotain hyvin lähellä parvea. Silloin tiedämme olevamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mehiläispesä tulee näkyväksi.

Mitä tulevaisuus tuo Tabernikselle? Onko tulossa kiertueita, ehkä myös Suomeen?

Olemme jo liikkeessä.Useita suuria festivaaliesiintymisiä on suunnitteilla Belgiaan ja Saksaan. Lisää on todennäköisesti tulossa.

Suomeen ei ole vielä suunnitelmia, mutta se on paikka, johon todella haluaisimme päästä. Jos suomalainen Dark Hive kutsuu, kuuntelemme tarkasti.

Kiitos ajastanne! Haluatteko lisätä jotain faneille ja lukijoille?

Olemme syvästi kiitollisia. Saamamme tuki on ollut vahvempaa kuin koskaan osasimme odottaa. Emme pidä sitä itsestäänselvyytenä. On voimakasta nähdä, kuinka Mehiläispesä ottaa muotonsa – meidän ulkopuolellamme, musiikin ulkopuolella. Olemme todella kiitollisia.
Mehiläispesä kasvaa jokaisesta läsnäolosta, joka vastaa sen kutsuun.