”Musiikkimme on kypsynyt siinä missä mekin” – haastattelussa uuden albumin julkaissut Post Pulse

Kesän kynnyksellä kolmannen albuminsa julkaissut Post Pulse jatkaa edelleen musiikillista evoluutiotaan. Uusi pitkäsoitto sisältää hieman yllättäen suomenkielisen kappaleen, josta muotoutui koko levyn nimikkoraita. ”Lupaus”-EP tarjoaa kuultavaksi viisi biisiä, joista viimeinen ”The Hole” kestää lähes 22 minuuttia. Kaaoszine kutsui yhtyeen haastatteluun kertomaan lisää uudesta albumista, sen tekoprosessista, sekä hieman myös tulevaisuuden visioista.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Teiltä ilmestyi hiljattain uusi ”Lupaus”-albumi: millaisen vastaanoton se on saanut?

Tapani: Oikein hyvää palautetta on tullut sekä arvioinneista, että ennen kaikkea niiltä, jotka kuuntelevat meidän musiikkia. Fanien hyväksyntä on aina se paras tunne – tietää tehneensä asioita oikein.

Antti: Samaa mieltä Tapanin kanssa. Tämän meidän kolmannen täyspitkän kohdalla myös numerot ovat lähteneet kovaan nousuun, mikä kertoo siitä, että asioita ollaan tehty pitkäjänteisesti oikeaan suuntaan. Tarkoitus on toki pitää vanhat fanit tyytyväisinä, mutta ennen kaikkea löytää uutta yleisöä. Koen, että me ollaan hieman outolintu niissä genrerajoissa, mihin meidät yleensä liitetään ja navigointi oikeiden mieltymysten äärelle vie oman aikansa.

Levynjulkkarikeikka oli hyvä tulikaste, kun soitettiin koko levy livenä läpi. Ennalta tämä idea hieman mietitytti, koska levyllä soudetaan raskaasti melko synkissä vesissä ja onhan siellä se reilu 20-minuuttinen järkälekin kirsikkana kakun päällä. Kuitenkin keikalla porukka viihtyi ja näytti ymmärtävän hyvin, miksi päätimme sekä levyn, että keikan kyseiseen kappaleeseen. Tämä ”The Hole” on Spotifyssa levyn eniten kuunnelluin biisi, eli ehkä sen voisi sisällyttää livesettiin toistekin!

Musiikillinen evoluutio etenee

 ”Lupaus” esittelee jälleen hieman uutta puolta bändistä: miten kuvailisitte levyä omin sanoin?

Tapani: Extreme metal -juuriamme unohtamatta tehty hieno rock-albumi.

Antti: ”Lupaus” kuulostaa samalta bändiltä, minkä perustimme yli kymmenen vuotta sitten. Mutta musiikkimme on kypsynyt siinä missä mekin. Vuodet ovat tuoneet mukanaan rohkeutta, malttia ja ennen kaikkea enemmän tunnetta. ”Lupaus” on rock-albumi, minkä yllä leijuu erittäin synkkä, painostava ja raskas myrskypilvi, joka purkautuu aina aika ajoin. Kaksi ystävääni kuvaili minulle toisistaan tietämättä levyä, että se tuo paikoitellen mieleen Dream Theaterin. Tuo kommentti oli minulle samaan aikaan sekä valtava yllätys, että melko looginen palaute! Eihän Post Pulse mikään Dream Theater tietenkään ole, mutta milleniumin molemmin puolin sävellyskynääni vaikutti heittämällä eniten heidän musiikkinsa. En kuitenkaan ollut koskaan ajatellut, että se kuuluisi edelleen myös rankemmissa bändeissäni.

Entä oliko jo heti levyntekoprosessin aluksi selvää, että nyt lähdetään musiikillisesti jälleen uuteen suuntaan, vai hahmottuiko se pikkuhiljaa?

Tapani: Levyhän lähti Antin ideasta tehdä yksi yli 20-minuuttinen kappale. Siinä matkalla kun sitä biisiä yhdessä työstettiin, niin ideat uusillekin biiseille alkoivat syntyä ja kyllä ne selkeästi tehtiin tukemaan myös tätä ylipitkää biisiä. Jo edellinen levymme sisälsi ideoita, jotka vastaavat tämän levyn tyyliä, eli kyllä tähän suuntaan ollaan menty jo jonkin aikaa.

Antti: ”Return to the Halls” -levyn (2024) jälkeen takki oli tyhjä ja inspiraatio uuden musiikin kirjoittamiseen hukassa. Kuten Tapani mainitsi, motivaatio uuden levyn tekemiseen lähti ideasta tehdä eeppinen, pitkä ja moniosainen biisi. Se käynnisti melko kiihkeän sävellysvaiheen ja koko albumi kirjoitettiin lopulta alle vuodessa. Olimme jo edellisen levyn kohdalla uudistaneet soundiamme melodisempaan, ja voisiko sanoa jopa popimpaan suuntaan. Merta-bändistäkin tuttu Juhis Kauppinen sorvasi meille tuolloin upean soundin, minkä pohjalta oli hyvä lähteä viemään hommaa taas astetta pidemmälle ja leveämmälle. Tiedän jo nyt, että samaa levyä ei tehdä uudelleen, eli seuraava Post Pulse -tuotos tulee jälleen sisältämään jonkin uuden kulman – evoluution seuraavan muodon.

Idea suomenkielisestä kappaleesta

Levyn nimikkobiisi on nimensä mukaisesti suomenkielinen – mistä tähän tuli idea? Entä oliko lyriikoiden työstäminen suomeksi helppoa, vai vaikeaa verrattuna englantiin?

Tapani: Antti oli ensin muistaakseni alkanut kirjoittamaan tähänkin biisiin jotain englannin kielellä, mutta eräissä treeneissä sitten sain idean suomenkielisestä biisistä. Kenties hieman paradoksaalista tässä on se, etten itse juurikaan suomenkielestä hirveästi perusta säveltämisessä. Englanti vaan ”soi” korvaani paremmin. Mutta kaikkea pitää kokeilla, eikö? Kyllä silti itse mieluummin kirjoitan englanniksi. En nyt sano että se helpompaa olisi, mutta ihan vaan oma preferenssi.

Antti: Kun saimme idean suomenkielisestä kappaleesta, kirjoitin sanat aika lailla yhdeltä istumalta. Miljöö, henkilöhahmot, sekä hyvin synkkä ja perisuomalainen tarina rakentuivat mieleeni kuin näkynä. Olen kirjoittanut melko paljonkin lyriikkaa suomeksi, mutta haluan että bändieni markkinat ovat kansainväliset. En kovin helposti lähtisi rakentamaan itselleni bändiä pelkästään suomenkielisen musiikin ympärille. Päätöksessä nimetä levy suomenkielisen kappaleen mukaan, otettiin tietoinen riski. Pallottelimme asiaa basistimme Sam Roonin kanssa, jonka äidinkieli ei ole suomi ja hän ei nähnyt siinä mitään ongelmaa.

Levyn päättävä ”The Hole” on lähes 22 minuuttia kestävä järkäle. Miten biisi muotoutui lopulliseen asuunsa?

Tapani: Kuten tuossa aiemmin jo vähän viittasinkin, heti alusta asti oli tarkoitus tehdä massiivinen ”eepos”-biisi. Ja Antin minimivaatimus oli 20 min. Kyllä sitä aika kauan soviteltiin ja muokkailtiin ennen kuin se täysin lopulliseen muotoonsa päätyi, mutta oli se sen arvoista.

Antti: Oli mukava lähteä alusta alkaen tekemään kappaletta, missä ei ole mihinkään kiire ja antaa sen avautua meille sitä säveltäessä. Muistaakseni kirjoitin siihen sanat vasta sen jälkeen, kun kappaleen rakenne oli täysin valmis, eli pyörittelimme kappaletta instrumentaalina melko pitkään. Olen myös pitkään unelmoinut biisistä, missä olisi kaksi kertosäettä ja tässä se viimein onnistui. Näin pitkän kappaleen tekemisen haasteet tulivat vastaan monessa kohdassa: en osaa sanoa, monestiko olen kuunnellut kappaleen alusta loppuun tekoprosessin aikana, mutta se vaatii melko paljon kärsivällisyyttä.

Treeneissä olemme tietenkin soittaneet kappaletta, mutta suhteessa muihin biiseihin melko vähän, koska ei sitä oikein jaksa soittaa 1-2 kertaa useammin peräkkäin. Juhis on niin positiivinen tyyppi, että hän ei asiasta valittanut lainkaan, mutta voin kuvitella, että noin massiivisen biisin miksaaminen on painajaismaista. ”The Hole” -raidalla ei itse asiassa ole kovin montaa eri kohtaa, kun sitä tarkemmin tarkastelee. Mielestämme olemme onnistuneet tekemään hyvän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden ilman ylimääräisiä kikkailuja tai osia.

Entä miten teillä biisien tekoprosessi toimii käytännössä? Kuka tuo ideat pöytään ja miten ne muovautuvat lopullisiksi kappaleiksi?

Tapani: Antti yleensä työstää kotona jonkinlaisia aihioita ja riffejä, kenties jopa liki valmiita biisejä. Sitten hän lähettää meille ne kuultavaksi ja sitten ryhdytään treeniksellä niitä yhdessä soittelemaan. Sovituksia tehdään yhdessä ja Antti yleensä saa myös hyviä uusia ideoita ihan siitä, mitä me muut teemme ja ehdotamme. Bändin alussa minä työstin lyriikat ja muokattiin niitä sitten Antin kanssa vielä hieman yhdessä. Mutta nyt tälle uudelle levylle Antti teki melkein kaikki sanat, ainoastaan ”Incredible Creatures” on minun tekstini.

Antti: Kuten Tapani mainitsi, yleensä teen uudesta kappaleesta ”kokonaisen” version ennen kuin jaan sen muille. Nämä demot sisältävät yleensä kitaran, rummut ja koskettimet, sekä mahdollisesti yksittäisiä lauluideoita. Muut opettelevat demon, alamme soittamaan sitä yhdessä ja vasta siinä vaiheessa alkaa varsinainen kappaleen työstäminen. Usein lopputulos on hyvin erilainen lähtötilanteeseen verrattuna. Joskus kappale muuttuu täysin, kuten kävi Tapanin mainitsemalle ”Incredible Creatures” -kappaleelle. Se löysi lopullisen muotonsa vasta viimeisissä treeneissä ennen rumpustudiota.

Olen takuulla melko vaativa bändikaveri, koska sävellän melko yksityiskohtaisia demoja, vaadin että ne opetellaan ja treenatessa uudet ideat pitää ottaa haltuun vauhdista, eli hyvin nopeasti. Post Pulsen muusikot ovat huippuluokkaa ja heidän kanssaan musiikin tekeminen on todella vaivatonta ja ennen kaikkea inspiroivaa.

Bändin kokoonpanosta löytyy mielenkiintoista taustaa: Sam on kotoisin Jenkeistä ja Antti puolestaan soittaa myös norjalaisessa Shiningissa. Avaatteko hieman tarinaa näiden takaa, kuinka päädyitte mukaan bändeihin? Entä näkyvätkö nämä taustat jotenkin Post Pulsen musiikissa?

Sam: Tämä on hyvä kysymys ja koetan vastata siihen parhaani mukaan. Antilla on yksi monipuolisimmista ja eklektisimmistä musiikkimauista kaikista tapaamistani ihmisistä. Olen soittanut vuosia progressiivista death metallia maailman parhaimpien muusikoiden kanssa, kuten esimerkiksi Kenny Grohowskin (Imperial Triumphant), Matt Zebroskin (Alex Skolnick Trio), Jeff Gretzin (Zao), sekä Lyris Hungin. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että mikään ei valmistellut minua työskentelemään Antin kanssa.

Antilla on tosi omaleimainen ja tehokas tapa tehdä biisejä, ja se on hioutunut vuosikymmenten aikana. Post Pulsen alkuaikoina kirjoitin bassolinjoja niin kuin aikaisemmin New Yorkissa, kun halusin jättää jokaiseen biisiin oman leimani. Vuosien varrella tajusin kuitenkin, että meidän musiikki toimii paljon paremmin, kun yritän täydentää Antin visiota. Kirjoitan edelleen sellaista musiikkia mikä itsestäni kuulostaa hyvältä, mutta tavoitteena on saada biisit tavoittamaan jotain tiettyä, sekä erityistä. Kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, niin se tuntuu todella hienolta. ”Lupaus” on tosi hyvä esimerkki siitä, kuinka tämä homma toimii käytännössä.

En ole todellakaan ainoa, joka pitää Anttia erityisenä: myös Jørgen Munkeby (Shining) näki tämän saman jo vuosia sitten. Ei ole helppoa löytää sellaista henkilöä, joka pystyy vetämään Shiningin ”Blackjazz”-albumin biisit uskottavasti ja samalla tuomaan uudenlaista energiaa mukaan.

Eikä pidä unohtaa myöskään Anttonia ja Tapania tässä yhteydessä, sillä he tuovat myös oman osuutensa Post Pulsen soundiin. Mutta palataan kysymykseesi ja siihen mitä Antin, sekä minun taustat tuovat mukanaan Post Pulsen musiikkiin? Kiteytän sen näin: jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen tapansa nähdä maailmaa. Meillä on omat traumamme ja saavutuksemme. Me kaikki ajattelemme, toimimme ja luomme asioita hieman eri tavoin. Ja juuri tämä on yksi elämän hienoimmista jutuista. Kaikki se, mikä tekee sinusta erilaisen, tekee sinusta myös erityisen.

Minä ja Antti synnyimme 6400 kilometrin päässä toisistamme, vartuimme eri kielten ja kulttuurien keskellä, sekä meillä on täysin erilainen koulutustausta. Tajuatko, miten siistiä se on? Se on vähän kuin koko maailma olisi meidän sormenpäissämme – ja me käytetään niitä sormenpäitä soittamaan omanlaistamme musiikkia.

Antti: Sen verran voisin näihin kauniisiin sanoihin lisätä, että muuttaessani reilut kymmenen vuotta sitten Oulusta Helsinkiin, Sam, Anttoni ja Tapani soittivat jo yhdessä. Eli liityin tuolloin heidän bändiinsä. Aloitimme heti ensimmäisen levymme ”Halls of the Damnedin” säveltämisen ja julkaisimme sen 2017. Samoihin aikoihin Shiningilla oli avoin kitaristihaku ja valmiiksi heidän bändiään fanittaneena päätin kokeilla onneani. Bändiin liittyminen konkretisoitui ”Animal”-albumin julkaisuun ja sen kiertueisiin vuonna 2018. En osaa sanoa kuuluuko tämä kokemus Post Pulsen musiikissa, mutta se takuulla näkyy työmoraalissa, sekä asenteessa. Ja kyllähän erittäin ammattimaisesti toimivasta, sekä aktiivisesti kiertävästä bändistä oppii valtavasti ja tätä pyrin hyödyntämään myös muissa yhtyeissäni.

Katse horisonttiin

Millaiselle Post Pulsen tulevaisuus näyttää vaikkapa vuoden ja viiden vuoden kuluttua? Onko teillä jo suunnitelmia ja tavoitteita, joihin tähtäätte?

Tapani: Nyt lähitulevaisuudessa tietysti tarkoitus tehdä keikkoja ja lisätä sitä kautta meidän kuulijakuntaa. Sitäpaitsi meidän musiikki on tietenkin parasta livenä! Mutta eiköhän tässä ole tarkoitus jatkaa uuden musiikin tekemistä ja saada materiaalia ihmisille kuuluviin seuraavina vuosina.

Antti: Jos kaikki menee nappiin, vuoden kuluttua olemme tehneet keikkoja Suomen lisäksi myös ulkomailla. Teemme parhaillaan töitä sen eteen, että saisimme lisäapua keikkamyyntiin ja mahdollisesti managerointiin. Jos mittarit pysyvät noususuhdanteisina, se on selvä merkki siitä, että musiikkia kannattaa julkaista lisää. Mutta siinä tapauksessa tähtäämme siihen, että sen tekee jokin musiikistamme innostunut levylafka. Tämä voisi hyvinkin sopia bändimme viisivuotissuunnitelmaan.

Kuvailkaa Post Pulsea kolmella eri sanalla?

Tapani: Progressiivinen death rock! Ollaan yritetty miettiä, mikä meidän genre oikein edes on nykyään ja minusta tuo on juuri sopivan omituinen ja sopiva meille.

Antti: Omaehtoinen, uniikki, perhe.

Kiitos paljon ajastanne! Haluaisitteko lähettää vielä terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Tapani: Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat musiikkiamme kuunnelleet ja meitä tukeneet tämän yli kymmenen vuoden aikana, jonka bändi on ollut olemassa. Ja te, jotka ette vielä ole aiemmin meistä tienneet, tervetuloa kelkkaan. Vauhti ei hyydy!

Antti: Jos kaipaatte uniikkia, lämpimästi soivaa ja groovaavaa metallia, missä kuuluu kokemus, suomalaisuus, sekä rakkaus monipuoliseen musiikkiin: tsekkaa ”Lupaus”-albumi. Post Pulse on myös tehnyt musiikkivideot lähes jokaisesta yli kolmestakymmenestä julkaistusta kappaleesta, eli jos pidät videoiden katselusta, niin suuntaa YouTube-kanavallemme. Nähdään keikoilla!

Kokoonpano:
Tapani Rantanen – laulu (Sigyn, ex-Code Unknown)
Antti Karhu – kitara, laulu ja ohjelmointi (Shining [NO], Diablerie, Sounds of Delusion, ex-The Man-Eating Tree)
Anttoni Välimaa – rummut (As the Sun Falls, Dying Reverie, ex-Stygian Creations)
Sam Roon – basso (ex-HUNG [USA], ex-Indestructible Noise Command [USA])

Seuraa bändiä Facebookissa ja Instagramissa, sekä ota ”Lupaus”-albumi haltuun tästä: