”Muskelidiskoa kalsaribileisiin” – arviossa Eskimo Callboyn ”MMXX”-EP

 

Kuten tavallista myös saksalaisen metalcorea, teknoa, dubstepia ja pop-punkia viehkeästi sekoittelevan sekstetti Eskimo Callboynkin kevään ja kesän kiertueet menivät koronan takia mönkään. Alle kymmeneen vuoteen EP:n, viisi studioalbumia ja livealbumin julkaissut yhtye ei kuitenkaan alkanut sen kummemmin masistella vaan hyödynsi pakollisen breikkinsä tavoillensa tyypillisen tehokkaasti ja työsti pääosin vanhoista biiseistä päivitettyjä versioita liikkumisrajoitteiden voimassaolon ajan. Tässä kaiken sen lopputulos.

Yhtye esittelee uransa toisen EP:n myötä uutena puhtaita linjoja laulavana vokalistinaan To The Rats And Wolvesista tutun Nico Sallachin. Sallach istuu yhtyeen ilmaisuun oikein hyvin täydentäen Eskimo Callboyn biisien kermaisempia osuuksia ja kertosäkeitä pehmeällä laulusaundillaan oikein mallikkaasti.

Tuntuu aivan kuin olisi saanut kohtaamistaan vastoinkäymisistä entistä enemmän potkua ja sisua. Verrattaen nuoressa yhtyeessä on jotain yhtä häiritsevän viehättävää ja häpeilemätöntä pokkaa kuin alkuaikojen Turbonegrossa ja Bloodhound Gangissa, ja juuri ne elementit kukoistavat Eskimo Callboyn musiikissa, tosin vertailukohteitaan reilusti sliipatummassa muodossa. Yhtye ei häpeile olla korni, räävitön, hölmö eikä naiivi, vaan se käyttää kaikkia näitä tavanomaiselle bändille heikkouksiksi laskettavissa olevia piirteitä rohkeasti aseinaan epäilijöitään vastaan. Juuri tällaista asennetta näinä masentavina epätietoisuuden aikoina viihdyttävältä ja toivoa antavalta artistilta nimenomaan kaivataan.

”MMXX”-EP:n imelät mutta raikkaan häikäilemättömät pop-kierrot ja konesäksätykset yhdistettynä ajanmukaiseen alavireiseen, djent-vivahteisesti tempoilevaan metalcore-tykittelyyn ja tarttuvaan pop-punkiin on pirun tehokas ja samalla arvaamaton kombinaatio.

Albumin avaava uusi mostmoderni crossover-biisi ”Hypa Hypa” sisältää instanttia hittipotentiaalia, kun taas EP:n moniulotteisin, dubstepiä, punkia ja menevää katuporariffittelyä yhdistelevä bilebiisi ”MC Thunder II” venyttää yhtyeen ilmaisullisen skaalan laveimmilleen. ”Monsieur Moustasche” on puolestaan EP:n ultimaattinen kliimaksi; kokonaisuuden raskain mutta samalla myös tanssiosaston herkkua tarjoileva kappale

Popahtavan emo-rockin puolelle kurottava instantti korvamato ”Hate / Love”  sekä EP:n loppumetrien potentiaalinen hittibiisi ”Dramaqueen” sortuvat valitettavasti geneerisiin kertosäkeisiinsä. Jälkimmäisenä mainitun laulumelodia liippa myös turhankin läheltä Paradise LostinWorld Pretendingia”. Saksalaisen folk-tähti Thomas Rauscherin feattaama päätösbiisi, EDM-vivahteinen  raskasballadi ”Prism” avautuu mahtipontisuuteensa useiden kuuntelukertojen myötä ja kipuaa lopulta albumin parhaimpaan puoliskoon.

Eskimo Callboy on suunnattu ehdottomasti ennakkoluulottomille ja tietyllä tavalla myös perverssin musiikkimaun omaaville modernin metallimusiikin mutta myös tanssimusiikin kuluttajille. ”MMXX” on mielialamusiikkia, ja sen valtava voima nostaa mielialaa vaikka kuinka sapettaisi.

Okei. Yhtyeen musiikkihan on muovista ja tuotettua enemmän kuin laki sallii, mutta siitä huolimatta kokonaisuus toimii ennakko-odotuksiin nähden törkeän hyvin, vaikka tietty kertakäyttöisyys hommasta tuoksahtaakin. Eskimo Callboyn vastuttamattomasti tajuntaan porautuva muskelidisko repii elämän rähmälleen lennättämän polon niskasta pitäen kuralätäköstä, putsaa savet naamalta ja saa vielä väännettyä tämän suunkin leveään virneeseen.

8/10

Kappalelista:

1. Hypa Hypa
2. Hate / Love
3. MC Thunder II (Dancing Like A Ninja)
4. Monsieur Moustasche
5. Dramaqueen
6. Prism (feat. Thomas Rauscher)

Kommentoi julkaisua