Musta Lokakuu -yhtyeen debyytti on epävarman ja kömpelön kuuloinen kokonaisuus

Kun kuuntelin Mustan Lokakuun debyyttialbumin ensimmäisen kerran, siitä tuli kaksi asiaa mieleen: ensimmäiseksi laulajan ääni muistutti minua Radio Milleniumin -nimisestä komediaryhmästä, joka on tehnyt omia sovituksia monien suomalaisten yhtyeiden ja artistien kappaleista. Esimerkiksi Viikatteen, Happoradion, Lauri Tähkän sekä Irinan kappaleet ovat saaneet uudet muodot Radio Milleniumin käsittelyssä. Erona komedianryhmän ja Musta Lokakuu -yhtyeen välillä on kuitenkin se, että ensimmäisen ryhmän kappaleet naurattavat julmetusti, mutta jälkimmäisen kappaleet aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

Toinen seikka, joka Mustan Lokakuun debyytistä tulee mieleen, on vivahteet Viikatteen suunnilta. Musta Lokakuu suosii kappaleissaan myös monesti kauniisti ja korkealle nousevia kitarariffejä. Erona yhtyeiden välillä on kuitenkin sanoitusten sekä vokalistien taso. Musta Lokakuu jää molemmissa suhteissa auttamattomasti jälkeen.

Osittain tämän voi toki selittää sillä, että Viikate on tehnyt paljon pidempää uraa yhtyeenä ja näin löytänyt tyylinsä ja vahvuutensa. Mikäli Musta Lokakuu kuitenkin mielii menestyä, pitää sen nähdä paljon enemmän vaivaa sanoitustensa eteen. Kappaleiden lyriikoita vaivaa pahasti epämääräiset muotoilut ja päämäärättömyys. Sanoituksissa viljellään erilaisia kielikuvia yhdistelemällä niitä epäloogisesti toisiinsa, minkä seurauksena lyriikat eivät muodosta mitään järkevää jatkumoa, vaan kuulostavat laiskalta sanoitustyöltä.

Myös yhtyeen vokalistin valinta herättää ihmetystä. Sanon tämän kaikella kunnioituksella yhtyeen vokalistia kohtaan, sillä en itsekään omaa kummoista lauluääntä, mutta hänen laulunsa on hyvin haparoivaa, jäykkää eikä epävarman kuuloista. Esimerkiksi ”Viallinen” ja ”Katso muualle” -kappaleet synnyttävät käsityksen, että lauluosuuksista suoriutuminen tuottaa vaikeuksia hänelle. ”Raivossa” kuultavat aggressiivisemmatkaan lauluosuudet eivät juuri vakuuta.

Vaikka Mustan Lokakuun debyytti saa osakseen minulta paljon kritiikkiä, ei se ole täysi susi. ”Pirun Pelto” yllätti myönteisesti erilaisella soundillaan ja toisella vokalistilla, vaikka iloisesti soivat kosketinsoitinosuudet latistavatkin synkkää tunnelmaa. ”Syyllisyys” onnistui myös hämmästyttämään itseni, lähinnä eriskummallisten sanoitustensa takia.

Kaiken kaikkiaan Musta Lokakuu -yhtyeen debyytti on kömpelö ja vaivaannuttava kokonaisuus. Suurimmaksi ongelmaksi koen yhtyeen vokalistin äänen, jonka ääniala ei tunnu yksinkertaisesti riittävän lauluosuuksiin. Laulujen sanat töksähtelevät vokalistin suusta vaivalloisesti, mikä ei mitenkään lisää kuuntelunautintoa. Myös lyriikoiden erikoiset sanavalinnat ja onttous vaivaavat minua. Itse musiikin suhteen Musta Lokakuu on perinteistä rockia, jota on elävöitetty kosketinsoittimella. Myös bassoriffejä on nostettu usealla kappaleella mukavasti esiin. Valitettavasti yhtyeen debyytti ei juuri herättänyt minussa riemua, lähinnä närkästystä ja myötähäpeää.

2/10

Kappalelista:

  1. Viallinen
  2. Katso muualle
  3. Ilman sinua
  4. Raivo
  5. Pirun pelto
  6. Syyllisyys
  7. Vain elämää

Musta Lokakuu Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua