Mustaa makiaa kypsempään makuun – arviossa Virtauksen ”Pimeyden kantaja”
Mäntsälästä tuleva mustan metallin tuoreempaan osastoon kuuluva Virtaus on saanut valmiiksi debyyttipitkäsoittonsa ”Pimeyden kantaja”. Albumi on luontevaa jatkoa tuoreehkon artistinimen vuonna 2022 julkaisemalle yhdestä 25-minuuttisesta kappalejärkäleestä koostuvalle EP:lle ”Kaiken äärellä”, ja heti seuraavana vuonna ilmestyneelle neljän biisin EP:lle ”Ihmisyyden raunioilla”.
Heti ensikuulemalta on selvää, että luova voima tiedostaa musiikillisen perinteensä tyyliä ja taitoa myöten. Virtauksen musiikki vaikuttaa lisäksi hyvin kypsytellyltä, jossa se on hyödyntänyt tiedostamansa vahvuusalueet optimaalisesti. Se ei ole toisaalta ihme, sillä nimen takaa löytyy ainoastaan yksi henkilö, ja hän on muun muassa Battleloren, Plague Variantin ja Dark Eliten riveistä entuudestaan tuttu metallimusiikin konkari Timo Honkanen.
Virtauksen mustunut metallimusiikki on polveilevalla tavalla painostavaa. Se johtaa juurensa pääpiirteittäin paitsi vanhan liiton itsestäänselvyyksien Venomin, Bathoryn ja Dark Thronen kaltaisten mustan metallin pioneerien mutta myös lukuisten melankolisten ja hyytävien slaavilaisten sävelten kuljettelijoiden alkulähteille. Matkassa on sopivasti myös teatraalista kauhuestetiikkaa.
Mainos päättyy
Erityisesti Honkasen sairaanloinen ja mielipuolinen uho, ulvonta ja raakuminen synkän kauniita kappalerakenteita vasten pysäyttää kuulijan keskittymään kappaleisiin tarkemmin. Paikoin se suorastaan pakottaa paikoilleen ottamaan niskoilleen ihmiskunnan sairaalloisimpien taipumusten seuraukset ja itseinhon. Erityisesti muusikon julmuuden ja hulluuden autenttinen tulkitseminen luo tyylikästä kontrastia hänen erittäin runollisista ja luonnonläheisistä lyriikoista.
Albumi on tuotettu huolella ja musiikki edellä ilman pakottavaa tarvetta olla auditiivisten ominaisuuksien osalta alleviivatun rujo, suttuinen tai sirkkelöivä. Harri Hyytiäisen miksaama ja masteroima kahdeksan kappaleen ja 56 minuutin mittainen albumi on monisyinen löylytys. Se on äänimaisemaltaan luonnollisesti soiva, soitinten osalta hyvin eroteltu ja soundipolitiikaltaan täyteläinen eli perinteisessä kontekstissaan hyvin epä-blackmetalmainen. – Ja se on pelkästään positiivista. Jos jotain kehitystarvetta olisi toivottava, olisi kokonaisuuden pituudesta voinut puristaa yhden biisin verran pois.
Virtaus nousee debyyttialbuminsa perusteella allekirjoittaneen kirjoissa erääksi kotimaan kiinnostavimmaksi mustan metallin akteista. Sooloprojektimaisuudesta huolimatta toivon kovasti, että kappaleita päästään kuulemaan Virtauksen toimesta myös livenä.
Kappalelista:
- Pimeyden kantaja
- Syljellä kiillotetaan luut
- Katson kun maailma palaa käsissänne
- Tyhjyyden paino
- Palava maailma
- Kuolleet polut
- Kuilun lapset
- Alkuni loppu