Mustaa metallia Keski-Maasta – arviossa Avatharin ”Ja niin sakenee pimeys”

J.R.R. Tolkienin luoma Keski-Maa, siihen liittyvä rikas mytologia ja sinne sijoittuvat tarinat elävät edelleen vahvana. Myös metallimusiikin maailmassa kyseinen teema nousee toistuvasti esille, sillä aiheeseen liittyviä teemalevyjä tai koko olemassaolonsa siihen linkittäviä yhtyeitä löytyy yllättävän paljon. Kotimainen, eeppisen mustan metallin yhtye Avathar lukeutuu siihen joukkoon, sillä bändi elää ja hengittää Tolkienin luomaa fantasiamaailmaa varsin tosissaan. Yhtyeen nimi tulee suoraan Keski-Maassa sijaitsevasta synkähköstä maa-alueesta, jonka lisäksi tekstipuoleen ammennetaan tuosta samasta fantasiatodellisuudesta. Ja kun yhtyeen uutuuskiekon julkaisee vielä Gollum’s Treasures -niminen levylafka, jonka nimi siis voidaan suomentaa muotoon ”Klonkun aarteet”, päästään jo ihailtavalle omistautumisen tasolle.

”Ja niin sakenee pimeys” julkaistiin jo viime vuonna digitaalisessa muodossa, mutta nyt alkuvuodesta ilmestyneen fyysisen kiekon myötä albumi on jälleen ajankohtainen. Kuudesta kappaleesta rakentuva julkaisu pitää sisällään vahvaan tunnelmaan luottavaa mustaa metallia, josta löytyy sinfonista mahtipontisuutta sekä melodisuuttakin. Ilmapiiriltään kiekko onkin vakuuttava ilmestys, sillä Avathar lähestyy musiikkiaan jylhiä äänimaisemia rakentamalla ja väkeviä mielikuvia luomalla. Meininki pidetään myös miellyttävän vaihtelevana, sillä välillä painellaan urku auki intensiivisesti kaahaamalla, toisaalla taas ilmoille heitellään tunnelmallisempaa hidastelua.

Avatharin uutuusalbumi on toimiva paketti, joka kuitenkin kärsii tasapaksuudesta. Vaikka ”Ja niin sakenee pimeys” ei missään vaiheessa ärsytä, jää massiivisten tunnelmien sekaan kaipaamaan korvamadoiksi luettavia täkyjä. Kappaleissa ”The World of Men Will Fall” tai ”Queen” päästään jo melko likelle, mutta monessa kohtaan sävellyksiin kaipaisi lisäpotkua. Tappajariffejä ja muutamia melodiakoukkuja ynnäämällä lopputulos olisi lähellä erinomaisuutta. Vaan tällaisenaankin ”Ja niin sakenee pimeys” toimii vahvasti toteutettuna fiilistelylevynä, sillä sen maailmaan voi helposti uppoutua kiekon keston ajaksi.

”Ja niin sakenee pimeys” tuo väärällä tavalla mieleen J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -kirjat. Eeppisten taisteluiden ja tapahtumien sijaan albumi tuntuu enemmänkin teoksista löytyviltä dialogimaratoneilta, jotka mielenkiintoisuudestaan ja merkityksestään huolimatta eivät kuitenkaan ole aivan sitä, mistä kirjat parhaiten muistetaan. Toisaalta Avatharin uutuusalbumi on myös hyvä muistutus siitä, ettei vahva kokonaisuus romutu täysin pienten säröjen ja kauneusvirheiden myötä.