Mustaa metallia varmoin ottein — Mayhem Tavastialla 27.11.

Mayhem

Uuden ”Daemon”-albuminsa tiimoilta kiertävä Mayhem esiintyi loppuunmyydylle Tavastialle keskiviikkona 27. marraskuuta. Levy on saanut rutkasti positiivista palautetta, ja sitä on tituleerattu parhaaksi Mayhemiksi sitten ”De Mysteriis Dom Sathanasin”. Onhan tämä nyt nähtävä.

Voodus

Illan ensimmäinen yhtye, ruotsalainen black metal -pumppu Voodus esiintyi puolityhjälle Tavastialle. Tämä oli sääli, sillä veto oli yllättävän tiukka. Musta metalli rymisi mukavasti, ja Voodus oli oikein uskottava bändi avaamaan illan.

GosT

Illan toisena lavan valtasi yhdysvaltalainen synthwave-akti GosT, jonka esitys oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Bassojumputuksen lähdettyä käyntiin tuntui lievä hämmennys valtaavan koko Tavastian. Osa yleisöstä vaikutti jossain vaiheessa pääsevän oikeanlaiseen mielentilaan päiden nyökkäilyn ja nyrkkien heilumisen perusteella. Itse en saavuttanut tätä tasoa. GosTin reivimusiikki ja välkkyvät strobovalot eivät istuneet illan muuhun kattaukseen, eikä musiikki ollut niin sanotusti minun kuppini teetä.

Gaahls WYRD

Illan toiseksi viimeinen yhtye, Gaahls WYRD, räjäytti potin. Yhtyeen keulakuva Gaahl ei juurikaan metallipiireissä esittelyjä kaipaa. Hänet tunnetaan parhaiten pahamaineisen black metal -yhtyeen Gorgorothin entisenä vokalistina, ja mies on sittemmin tuonut itseään esille niin God Seedin kuin Wardrunankin riveissä. 

Jos joku on cool, se on Gaahl. Miehen presenssi on käsittämättömän vahva, ja hänellä on kyky ottaa tila kuin tila haltuun lähes epäjumalallisella voimalla. Liioitellun hitaasti liikehtivä Gaahl kietoo yleisön pauloihinsa osoittelemalla yksittäisiä yleisön jäseniä ja pitämällä läpitunkevaa katsekontaktia yllä. Miehen ääni tuntuu kumpuavan jostain hyvin syvältä aikojen takaa ja aiheuttaa toistuvasti kylmiä väreitä.

Gaahls WYRDin soittajat hoitavat kaikki hommansa erittäin mallikkaasti eikä heiltä loppunut energia. Soittajien ja Gaahlin välillä oli jännittävä kontrasti. Bändi heilui, moshasi ja esitti välillä jopa rokkistaramaisia maneereja, kun Gaahl hitaan rauhallisesti asteli lavalla. Hän tuntuu olevan mystisesti kaikkia muita ylempänä. 

Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Gaahls WYRDin esikoisalbumi ”GastiR – Ghosts Invited” on yksi tämän vuoden erikoisimpia julkaisuja, ja kappaleet toimivat saumattomasti livenä. Kymmenen kappaleen settiin mahtui Gaahls WYRDin omien kappaleiden lisäksi Gorgorothia, Trelldommia ja God Seedia.

Mayhem

Illan pääesiintyjä asteli lavalle vähän vajaa kymmenen aikaan illalla. Black metalin legendaarisimpiin suunnannäyttäjiin lukeutuva Mayhem aloitti settinsä uuden levyn singlebiisillä ”Falsified and Hated”. 

Mayhemin ehdoton silmänilo on karismaattinen basisti Necrobutcher, joka soittaessaan virnisteli, otti kontaktia yleisöön, ja näytti silminnähden tyytyväiseltä esiintymiseen. Vokalisti Attila Csiharin ääni on vertaansa vailla eikä keulahahmoksi voisi kuvitella ketään muuta. Kuitenkin tämän teatraalinen esiintyminen pirunsarvet päässä ja erilaisia luita ja pääkalloa heilutellen on alun mystisyyden jälkeen hiukan itseään toistavaa, ja tuntuu jopa irralliselta muuhun yhtyeeseen verrattuna — teatteri jää vajaaksi, jos vain yksi näyttelee mukana. 

Mayhemin setti oli jaettu kolmeen näytökseen, joista ensimmäinen käsitti niin sanotusti uudempaa, 2000-luvun materiaalia. ”Grand Declaration of War” -levyltä löytyvä kappale ”A Bloodsword and a Colder Sun Pt. II” oli yksi koko keikan mieleenpainuvimmista vedoista. Mystinen, elektronisia elementtejä sisältävä kappale oli sovitettu erittäin visuaaliseksi esitykseksi. Savu täytti lavan, ja valkoiset valot loistivat yhtyeen takaa luoden vain tummat siluetit yleisön nähtäväksi. Attila Csiharin pirunsarvet toimivatkin tällä visuaalisella ilmeellä mainiosti ja loivat illuusion varjomaisesta entiteetistä.

Toinen osio oli omistettu pelkästään kenties koko genren tunnetuimmalle albumille ”De Mysteriis Dom Sathanasille”. Jäsenet astelivat takaisin lavalle huput syvälle päähän vedettyinä ”Freezing Moonin” unohtumattoman alkuriffin soidessa. Kappaleen pärähtäessä nopeaan soitantaan muodostui kaksi moshpittiä kuin yhdestä sopimuksesta, ja ne yhdistyivät yhdeksi suureksi pitiksi, joka valtasi silmänräpäyksessä puolet Tavastian lattiasta. Liekö ajat ja yleisö muuttuneet, mutten ole koskaan mieltänyt Mayhemia pittimusiikiksi. Ihmisillä näytti kuitenkin olevan hauskaa, ja pitti pyöri vaihtelevalla energialla keikan loppuun saakka. ”De Mysteriisiltä” kuultiin neljä kappaletta, joista erityisesti ”Life Eternal” mehevine bassoriffeineen oli ilo kuulla livenä, kuten aina.

Kolmas osio oli vanhempaa Mayhemia. Tätä varten tausta vaihdettiin Deathcrushin visuaalista ilmettä myötäilevään kirkkaanpunaiseen kankaaseen, Necrobutcherin paita katosi kuin tuhka tuuleen, ja musiikki rämisi mielettömällä voimalla.

Liekö Mayhem tullut nähtyä liian useasti viimeaikoina, sillä suurimman vaikutuksen minuun jätti Gaahls WYRD. Tämä voi olla siksikin, etten Gaahlin soitannollista sanomaa ole aikaisemmin livenä päässyt todistamaan. Mayhem on kuitenkin ehdottomasti yhä vireessä ja esiintyy varmoin ottein. Bändi kannattaa käydä tilaisuuden tullen katsastamassa livenä — ovathan kyseessä kuitenkin black metalin elävät legendat.

Necrobutcher, Mayhem

Teksti: Iida Elstelä

Kuvat: Jussi Salminen

Kommentoi julkaisua