”Mustaa rautaa rajan takaa” – arvostelussa Voivotuksen ”Is War Obsolete?”

Pietarilaisen thrash metal -pitoista black metalia takovan Second To Sun -yhtyeen taiteellisen sielun ja biisintekijä Vladimir Lehtisen suomalaisugrilaista sielunmaisemaa ja elämäntuskaa heijasteleva sooloyhtye Voivotus on julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa. Sana voivotus tarkoittaa livvinkarjalan kielellä ulvontaa. Lahjakkaana multi-instrumentalistina, säveltäjänä ja vokalistina albumilla toimivan, vakuuttavaotteisen karjalansuomalaissukujuurisen Lehtisen ja rumpali Theodor Borovskin muodostaman kahden miehen yhtyeen sointi on mielenkiintoisen monivivahteista ja hypnoottisiin tiloihin vievää black metalia. Siinä on mausteita alkukantaisesta thrashista, raskaasta vaihtoehtorockista ja perinteisestä heavy metalista. Tempoiltaan ja tunnelmiltaan kappaleissa on maukkaasti variointia. Tässä yhteydessä on syytä painottaa, että Voivotuksen metalli on mustaa ensisijassa tunnelmiensa, tarjoilemiensa metatason mielikuvien ja tyylilajinsa musiikillisten elementtien puolesta – ei niinkään uskonnollisessa mielessä.

Albumin lyyrisissä tunnelmissa kuljetaan karjalaisista mytologioista sukulaiskansojen kokemien sotatraumojen kauheuteen ja kärsimyksiin yli valtionrajojen, vihollislinjojen ja vuosisatojen, vahvaa symboliikkaa ja luonnonläheisiä kielikuvia hyödyntäen. Albumin kappaleiden välit ja suvantovaiheet verhoillaan tunnelmia eteenpäin johtavilla sodankäynnin pauhua, sotapropagandateemaisia puheraitoja ja kosketinsävelmattojen tunnelmilla toteutetuilla introilla ja outroilla. Yhdessä nämä kaikki muodostavat kokonaisuuteen tiettyä äänikollaasimaisuutta ja jopa Laibachista muistuttavaa totalitaristista musikaalimaisuutta.

Albumin kaikki neljä kappaletta ovat verrattaen pitkiä, ja niistä lyhin on vajaa yhdeksänminuuttinen avausraita ”Is War Obsolete? Pt. 1”. Biisin yleisilme on utuisen kaunis kuin karrelle poltettu kannas. Rujon kaihoisista mutta tylyihin voimariffeihin nojaavista tunnelmista tulee eniten mieleen Impaled Nazarenen ”Suomi Finland Perkele!” -albumin keskitempoisen raaka riffiherkuttelu. Lehtinen murisee kappaleet jylhän vakuuttavasti venäjäksi, mitä ei juurikaan tyylilajin artikulaatiotyylistä johtuen selkeästi erota. ”Is War Obsolete? Pt. 2” käynnistyy puolestaan melodioiden ja rytmitystensä puolesta kuin bläkkisasuun puettu, vaihtoehtorockimpi Paradise Lost. Erittäin kaunis kappale muuttuu puolivälin tienoilla Sodomista muistuttavaksi thrashiksi palatakseen, uutta ilmaa kappaleeseen kosketinmaalailulla tuovan C-osan jälkeen taas tylyn sofistikoituneeseen vyörytykseen. Todettava on, että jotain Mana Manan kaltaista, mutkalle vääntynyttä, painostavaa surumielisyyttä tässä paketissa on myös mukana. Tässä vaiheessa bläkkiksestä Voivotuksen musiikissa muistuttaa enää suttuinen miksaus ja brutaalin särön läpi vedetyt vokaalit, jotka nekin ovat tyylillisesti lähempänä death ja doom metalia.

Bathoryn ja vanhan Dissectionin tonteilta perinteisemmän raakuutensa lainaileva ”Celestial Wives” edustaa puolestaan väkevän metallialbumin skandinaavisinta tyylisuuntaa. Lehtisen garage rockiin ja jopa emorockiin taipuva dekadentisti melodinen soolokitarointi rikkoo kappaleessa perinteisiä äärimetalin kaavoja erittäin virkistävällä ja omaperäisellä tavalla. Albumin päättää dramaattisen piinaava ”Two Monologues About North”, joka on yksinkertaisen kitarakiertonsa puolesta tehokkaasti tajuntaan porautuva, melankolinen tunnelmapala. Tyylilajien välillä hyppiminen black metalista raskaan vaihtoehtorockin ja emorockin puolelle suoritetaan toimivasti pelkkiä rumpukomppeja sekä tahti- ja sävellajeja vaihtamalla. Biisissä on mukana myös hienoisia groove metalin mausteita, joka lisäävät biisiin mielenkiintoa ja musiikillista syvyyttä.

Albumikokonaisuus on genreopillisestikin pätevää ja omaperäisen mukiinmenevää tavaraa. Välillä albumia kuunnellessa toivoisi tosin, että yhtyeen soundimaisema ei olisi miksattu niin alleviivatusti suttuisella, black metal -koulukunnalle uskollisella tyylillä. Biiseihin saisi nimittäin aivan eri tavalla potkivuutta täyteläisemmällä, selkeämmällä ja tasapainoisemmalla miksauksella.

Thomasz Filipekin luonto- ja sotateemaisista valokuvista työstämä mustavalkoinen kansitaide on pysäyttävän kaunista katsottavaa, joka tukee albumin musiikillista antia erinomaisesti. Joka tapauksessa Voivotus on onnistunut loihtimaan hienon, herkän, taiteellisesti voimakkaan, sisällöllisesti rikkaan ja aikaa kestävän äärimetallialbumin.

Voivotuksen uusin uppoaa myös black metaliin vihkiytymättömälle, avarakatseiselle musiikinkuluttajille. Toivoa sopii, että ilmiselväksi musiikilliseksi monilahjakkuudeksi osoittautuneen Lehtisen yhtye saisi hiljalleen jalansijaa myös Suomen puolella laajemmassakin mittakaavassa. Tämä pietarilaisyhtye nimittäin pesee uutukaisellaan monet kotimaisen mustan metallin perussepot mennen tullen. Se on kova saavutus myös sikäli, että Voivotus on ”ainoastaan” Lehtisen sivuprojekti.

9-/10

Kappalelista:

            1. Is War Obsolete? Pt. 1
            2. Is War Obsolete? Pt. 2
            3. Celestial Wives
            4. Two Monologues About North

Kommentoi julkaisua