Mustan Kuun Lapset, Damngod, Lie In Ruins & Corpsessed@Klubi, Turku
Menneenä lauantaina 19.4. kokoonnuttiin jälleen Turun Klubin Ilta-puolella kuuntelemaan Metallihelvetin järjestämää raskaamman linjan ilosanomaa. Pääosassa oli Hollolalainen Mustan Kuun Lapset, joiden ”Arkuntuuletus 2014”-minikiertue sai näin päätöksensä. Tapahtuman teemoilta julkaistiin myös uusintapainos yhtyeen vuoden 1998 Prologi-EP:stä ja aiemmin päivällä Levykauppa X:ssä kuultiin myös muutama akustiseksi sovitettu kappale bändin tuotannosta kahden kitaran ja ulkopuolisen laulajan voimin.
Ottaen huomioon, että tämä oli vain yksi monista kokoonpanon jo soittamista jäähyväiskeikoista uskoisin, että herroista kuullaan vielä jatkossakin. MuKuLa oli kuitenkin vasta illan viimeinen esiintyjä ja ovien avautuessa iltayhdeksältä saavuin kiinnostuneena paikalle katsastamaan alkuillan tarjontaa.
Illan aloitti järvenpääläinen kuolonmetallijyrä Corpsessed, joka herätti jo ensimmäisen EP-julkaisunsa aikoihin kiinnostusta mediassa tiukan 80-90-luvun taitteesta vaikutteensa ammentavan materiaalinsa suhteen. Sittemmin yhtye on tehtaillut toisen EP:n ja debyyttitäyspitkänsä, joten taival tuntuu olevan vasta alussa.
Mainos päättyy
Viisihenkinen kavalkadi runnoi eteenpäin kalmankatkuista tykitystään varsin vakuuttavasti ja tilan tyypillinen bassotaajuuksien korostuminen vain vahvisti alavireistä soundia. Tempot vaihtelivat kappaleissa sopivasti ja loivat hyvin kontrastia kokonaisuuteen, perinteisiä thrash-elementtejä unohtamatta. Laulaja johti vahvasti komppaniaansa kappaleesta toiseen, luoden samalla murhaavia katseita yleisöön. Hetken päästä huomasin verivanan hänen kasvoillaan johtuen mikrofonista, joka aika ajoin iskeytyi varsin voimallisesti kaljuun päälakeen. Näistä hommista on leikki kaukana. Basisti ja toinen kitarista pohjustivat myös taustalauluilla tarvittaessa, mikä loikin dynamiikkaa esitykseen. Hyvä keikka kaikenkaikkiaan. Tämä yhtyettä kuulisi mielellään uudestaankin.
Toisena lavalle kapusi lahtelainen death/thrash akti Damngod, joka julkaisi toisen täyspitkänsä muutama vuosi sitten ja on niittänyt mainetta kymmenillä keikoillaan niin kotimaan kamaralla, kuin ulkomaillakin.
Vaikka yhtye edustaa samaa perusgenreä kuin edeltäjänsä, oli lähestymistapa kuitenkin varsin erilainen. Brutaalius oli jätetty vähemmälle ja korvattu suoraviivaisemmalla soitannolla ja thrash-vaikutteisemmalla riffittelyllä. Tämä tuntui kuitenkin purevan yleisöön ja päitä nyökytteli tiukan kompin tahdissa varsin kiitettävästi. Bändin kova keikkakunto näkyi selkeästi ja osa soittajistosta valui myös lavan ulkopuolelle aika ajoin. Allekirjoittanut oli myös lievästi sanoen yllättynyt uudesta vokalistista, mm. Pyuriassa ja Killjoy Corporationissa vaikuttaneesta Panu Kivistöstä, jonka liittyminen yhtyeeseen oli pidetty enemmän tai vähemmän maton alla. Soundillisesti vokalisoinnissa ei myöskään ollut moitittavaa ja tamperelainen hoiti tonttinsa mainiosti. Ilta oli saanut vaihdikkaan alun, mutta lisää oli vielä luvassa..
Mainos päättyy
Seuraavaksi oli vuorossa espoolainen Lie In Ruins, joka julkaisi hiljattain toisen täyspitkänsä. Kuolonmetalli sai jälleen erilaisen vivahteen bändin takoessa ilmoille materiaaliaan, vahvasti vanhan liiton hengessä. Yhtye loi paljon synkemmän yleisfiiliksen edeltäjiinsä verrattuna ja tunnelma oli varsin pahaenteinen läpi koko setin. Soundi oli tumma ja omaperäinen mitä heijasti myös jäsenistön ulkoasu asiaankuuluvine releineen. Tämä todistaa vain miten monikerroksinen genre on ja miten erilailla sitä voidaan toteuttaa.
Dissectionin tavoin yhtye edusti hyvin pohjimmiltaan sitä miten death ja black metal voivat yhdessä luoda uniikin kokonaisuuden, vaikka genreen tunkee loputtomasti mitäänsanomattomia toisiaan kopioivia yhtyeitä. Musiikin laatu on kuitenkin loppupeleissä se mikä ratkaisee. Parempi tehdä ajan kanssa hyvin harkittu kokonaisuus kuin sylkeä tusinajulkaisuja vuosi toisensa jälkeen. Espoolaiset osasivat asiansa ja vetivät luulot pois vimeisimmiltäkin epäilijöiltä. Suomalainen death metal elää ja voi hyvin, mikä oli todistettavaa.
Viimein oli illan pääesiintyjän vuoro, jota varmasti suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan. Mustan Kuun Lapset nousi lavalle puolessa alkuperäisestä kokoonpanostaan, vaikka basson varressa vaikuttanut Kai Hanninen onkin ollut mukana jo kymmenisen vuotta. Toinen kitaristi Heikki Piipari nähtiin livenä myös TVO:n keikalla 2010. Bändi aloitti väkevästi ja onneksi eturivissä nähtiin tällä kertaa muutakin kuin kännykkäkameroiden ruutuja yhtyeen paahtaessa läpi black/dark metallista tuotantoaan. Myös vanhaa materiaalia oli edustettuna, joka pelkistetympänä toimikin hieman paremmin live-tilanteessa. Uudempien kappaleiden toteutus jäi hieman ohueksi aika ajoin viulujen, syntikoiden ja naislaulujen puuttuessa, mutta yleisilme oli kuitenkin vahva ja keikkakunto tuntui olevan vanhan tasoinen pitkästä telakalla olemisesta huolimatta.
Lavalle palattiin vielä kahdesti encore-kappaleiden merkeissä, vaikka yleisön äänimäärä bändin poistuessa olikin valitettavasti sangen vaisua. Yhtye todisti olevansa täydessä iskussa ja omistavansa arvostetun paikkansa suomalaisen tunnelmallisen black metallin kentällä, edelleen.
Niskani alkaa myös hiljalleen parantua..
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tuukka Franck
Kuvat: Ville Ruusunen