Mustan Kuun Lapset juhlistaa 30-vuotista uraansa keskiaikaisissa tunnelmissa – Arviossa ”Suruaika”-EP
Suomenkielisen äärimetallin pioneereihin lukeutuva Mustan Kuun Lapset juhlistaa 30-vuotista uraansa keikkailemalla vuosien tauon jälkeen sekä julkaisemalla ”Suruaika”-EP:n. ”Suruaika” sisältää kolme uutta kappaletta sekä monikansallisen version yhdestä yhtyeen tunnetuimmasta, alun perin vuonna 2007 julkaistusta ”Morfiinisiivet”-kappaleesta.
EP:n aloittaa keskiaikaisiin tunnelmiin vievä instrumentaali ”Kirstunkantaja”. Kalevalaissävytteinen teos pitää sisällään niin raskaiden sotarumpujen pärinää kuin hienovireisempää jousisoitiniloittelua. Seuraavana kuultu ”Muistoa kunnioittaen” tarjoilee astetta raskaampaa ja rässimpää menoa. Kappaletta pitävät tiukassa otteessa juuri tarpeeksi säröä sisältävät, taidokkaat kitaramässäilyt. Kappaleen loppupuoli jättää kuitenkin toivomisen varaa, kun melodiat alkavat toistaa liikaa itseään jättäen viimeisen loppuhuipennuksen toteutumatta.
”On suruaika täytetty” kipuaa jälleen keskiaikaisiin tunnelmiin kertoen kaihoisan surullista mutta silti riipaisevan kaunista tarinaa. Osaksi akustisiin elementteihin turvautuva kappale on kuin lempeän lämpöisenä hehkuva hiillos, joka on saanut aikaan peruuttamatonta tuhoa. Arkaa mahtipontisuutta väläyttelevä kappale on miellyttävä kuunteluelämys, ja sen kuuntelee mielellään uudestaan. EP:n päättää eeppistä keskiaikaisuutta huokuva uusintaversio kappaleesta ”Morfiinisiivet”. Monikansallinen tulkinta on omaperäinen valinta, joka nostaa kappaleen taiteellista tasoa astetta korkeammalle. Kohtalokkaat kosketinsoitinosuudet kietoutuvat syvään harmoniaan jo aiemmin kuultujen jousisoittimien kanssa. EP:n päätöskappale nivoo hyvin yhteen koko EP:n tunnelman tehden kunniaa yhtyeen pitkälle uralle.
Mainos päättyy
”Suruaika” on tunnelmaltaan tiivisti toteutettu kokonaisuus, joka herättää varmasti mielenkiintoa yhtyeen musiikkia kohtaan tavoitellen uutta kuulijakuntaa. EP on harkittu, tematiikaltaan yhtenäinen, ja se onnistuu puhuttelemaan yhtyeen matkassa pidempäänkin viihtynyttä kuulijakuntaa.