Mustan Sydämen vappu Tuiskulassa – Marko Hietalan soolokiertue tarjoaa niin kuunneltavaa, kuin ajateltavaa

Marko Hietalan Mustan Sydämen Kevätkiertueen toiseksi viimeisestä keikasta saatiin nauttia lauantaina Nivalan Tuiskulassa. Bändillä riitti matkattavaa, kun edelliseltä keikkapaikalta Joensuusta Pohjois-Pohjanmaalle Google Mapsin mukaan on tasan 333km, ja taas kiertueen viimeiselle paikkakunnalle Rovaniemelle se vie vielä toisen mokoman. Vaikka Rovaniemellähän tunnetusti asuu mainetta niittänyt sarvipäinen herra bändeineen, mutta oletetaan luvuista huolimatta, että Hietala pääsi vielä kotimatkallekin.

Keikan avasi kappale ”Tähti, hiekka ja varjo”, joka sointuikin avauskappaleeksi varsin mallikkaasti luontaisen intron myötä. ”Dead God’s Son” kappaleesta saatiin nauttia seuraavaksi, jonka suomenkielinen versio on ”Kuolleiden jumalten poika”. Hietalan ensimmäinen soololevy ”Mustan sydämen rovio” ilmestyi 2019, jonka jälkeen 2020 julkaistiin sama levy sovitettuna myös englanniksi. Harvalla artistilla on tarjota kappaleesta kaksi eri versiota, joten mielenkiinnolla sai odottaa kumpia versioita oli luvassa.

Hietalan ensimmäinen visiitti Tuiskulassa tämä ei suinkaan ollut, sillä mies tokaisi, että neitsytvisiitti legendaarisessa paikassa oli jo vuonna 1983 tai -84 Rock Kuningas -kilpailussa.

”Isäni ääni” on koskettava kappale, joka on miehen sanoin omistettu kaikille isille, vaikkakin Hietala ennen kappaletta kertoikin luopumisesta ja hautaamisesta, jonka on myös oman isänsä kohdalla joutunut kohtaamaan. Kappaleen loppupuolella hiljainen laulu ja pelkät koskettimet nostattivat käsikarvat ilmaan. Yleisökin ymmärsi pääpiirteittäin antaa tällaiselle kohdalle arvoa ja pidätteli hengitystä, tai ainakin puheen sorinaa hetken verran.

Bändin kitaristivelho Tuomas Wäinölä vaihteli kitaroita tuon tuosta, ja puolen eurolavan kokoinen efektilauta oli käytössä aktiivisesti. Kitaroiden määrää en tullut laskeneeksi, mutta veikkaukseni on, että lähempänä kymmentä kuin yhtä kitaraa mentiin. Ihan vain koristelun vuoksi eri työvälineitä miehellä tuskin oli, sillä miehen kädessä nähtiin baritoni-kitaraa, 12 kielistä akustista ja muita erilaisia mallisia ja saundisia kitaroita. Wäinölä on tunnettu myös muista musiikkiympyröistä, kuten Raskasta Joulua -konseptista, ja erilaisista televisiotuotannoista. Mieheltä on tullut myös sooloalbumi 2011 ”Human Being”.

Hietalan livenä näkemisestä on mennyt jo pitkä tovi ennen tätä iltaa, ja valehtelematta ikonista ääntä on jo kaivannutkin kuulevansa. Etenkin ”For You” -kappaleessa oli komeita lauluosuuksia, joita oli ilo kuunnella. ”Vapauden kuolinmarssi” -kappaleessa saimme nauttia Vili Ollilan syntikkasoolosta ja Wäinölän kitarasoolosta, kuten perinteitä noudattavalla rock-keikalla kuuluukin! Bändin rumpalilta Anssi Nykäseltä taittui muiden ohella sooloilut mallikkaasti.

Myös cover-kappaleita löytyi bändin settilistalta muutama, joista yllättävimpänä ehkä Hectorin ”Olet Lehdetön Puu”. Lisäksi legendaarisina covereina kuultiin David Bowien ”Starman” ja Black Sabbathin ”War Pigs”.

Keikan loppuun saimme kuulla kauniin ”Truth Shall Set You Free” -kappaleen, joka on myös levyn viimeinen raita. Hietala huomauttikin, että päätetään keikka poikkeuksellisesti rauhallisempaan kappaleeseen, eikä rock-keikalle tyypilliseen tykitykseen. Mielestäni kappale sopi oikein mallikkaasti viimeiseksi vedoksi ja jätti myös sopivasti ajateltavaa kotimatkalle tekstien puolesta. Tämän lisäksi kappale nivoi yhteen hyvin koko keikan, kuten myös levyn. Mainittakoon myös, että kappaleen loppupuolella Hietala nappasi hyppysiinsä sähkösellon.

Keikkasetissä pureuduttiin avaruuden ja maailmankaikkeuden ihmeelliseen maailmaan, henkilökohtaiseen matkaan, ihmismieleen, sekä uskontojen ja jumalten kimuranttiin moninaisuuteen. Hietala on tunnettu scifi fani, joka kuuluu myös hänen soolotuotannossaan. Loistava keikka, joka tarjosi uusia puolia kappaleista ja erilaisen kokemuksen verrattaen Hietalan muista bändeistä.

Seuraavaa keikkaa fanit joutuvat hetken odottamaan, sillä tällä hetkellä seuraavan kerran bändin voi nähdä Puolangalla Lankafesteillä 30. kesäkuuta.

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski