Mustasch, Therapy? ja kollegat Joensuussa – Ilovaarissa soivat avauspäivänä raskas rock ja diskometalli

Sateisena heinäkuun perjantaina Pielisjoen varrella soivat raskaat sävelet, kun vuoden 2023 Ilovaari pyörähti käyntiin. Nimensä mukaisesti varttuneemmalle yleisölle suunnattua tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1996 Joensuun Ilosaaressa, kaupungin tunnetuimman festivaalin Ilosaarirockin alkuperäisellä pitopaikalla. Ilosaarirock on kasvaessaan joutunut siirtymään suuremmalle alueelle Joensuun Laulurinteelle, mutta Ilovaari on pienimuotoisempana tapahtumana toistaiseksi sopinut saareen hyvin. Synkästä kelistä huolimatta paikalle oli saapunut runsaasti väkeä, vaikka aivan loppuunmyytyä festivaalista ei tänä vuonna tullutkaan.

Kaksipäiväisen Ilovaarin ensimmäisenä päivänä ohjelmistossa oli neljä rockin ja metallin ilosanomaa levittävää esiintyjää, lauantaipäivän keskittyessä pitkälti pop- ja räp-artisteihin. Ulos rakennetun tapahtuma-alueen ohella keikkoja pääsi todistamaan myös saaressa sijaitsevassa ravintola Kerubissa, jossa paikalliset yhtyeet pääsivät estradille muualta tulleiden bändien soittaessa ulkolavalla. Kaaoszinen edustus oli paikalla katsastamassa, millaisia keikkoja perjantai-ilta piti sisällään.

Illan ja koko festivaalin ensimmäisenä esiintyjänä aloitti iltakuudelta Sami Yaffa, joka oli houkutellut paikalle juuri sitä varttuneempaa rokkiyleisöä, jota miellyttämään Ilovaari alun perin perustettiin. Muun muassa Hanoi Rocksissa ja Pelle Miljoona Oy:ssä soittanut ja televisioon ja radioon musiikkiohjelmia tehnyt Yaffa orkestereineen tarjoili milloin reggaen rytmeistä, milloin punkin räimeestä innoittunutta rock-ohjelmistoa. Kuultuja kappaleita olivat muun muassa ”I Can’t Stand It” ja ”Down At St. Joes”. Keikka oli mitä leppoisin alku illalle, ja Yaffa itsekin yltyi kehumaan, miten mukavaa oli esiintyä juuri tällä festivaalilla sen nuorisohenkisemmän sisartapahtuman sijaan.

Ei festareita ilman Turmion kätilöitä, voisi joku vääräleuka lohkaista. Diskometallin suurlähettiläät ovatkin kiertäneet viime kuukausina ahkerasti niin kotimaassa kuin pitkin Eurooppaa, ja saapuivat tanssittamaan hevikansaa myös Ilovaarin iltaan. Vaikka itselleni tämä oli jo kuudes kerta yhtyeen keikalla, heidän todistamisensa on aina nautinto. Muiden muassa ”Lepositeet”, ”Kuolettavia vammoja”, ”Isä meidän” ja ”Kun kesä kuoli” sisältänyt setti päättyi ”Sikiöön”, jota yleisöstä ehdittiin huudella lähestulkoon jokaisen välispiikin kohdalla. Kansa sai mitä halusi, yhtye tuntui olevan innokkaasta vastaanotosta mielissään ja sadekin taukosi sopivasti joraamisen ajaksi. Ennen iltakahdeksaa alkanut soittoaika oli itselleni ennakkoon pienoinen ihmetyksen aihe, mutta aikataulu selittyi ainakin osin sillä, että yhtye oli kertomansa mukaan suuntaamassa heti seuraavana aamuna Suomenlahden toiselle puolelle Viroon seuraavaa festarikeikkaansa varten.

Kotimaisten artistien lisäksi Ilovaarin perjantaissa päästiin nauttimaan myös ulkomaisista vieraista, jotka oli edelliseen kappaleeseen viitaten sijoiteltu esiintymisjärjestyksessä jälkimmäisiksi. Illan kolmantena kokoonpanona lavalle astui Pohjois-Irlannista maahamme matkannut Therapy? joka suuntaa kesän festarikeikkojen jälkeen kiertämään Keski-Eurooppaa ja Brittein saaria syksymmällä. Joensuussa yhtyettä on viimeksi nähty vuonna 1997 ja yleisön keski-iästä päätellen paikalla oli monia, jotka olivat tuolla vuosikymmenellä todistamassa silloisia Suomen-keikkoja. Kolmihenkinen kokoonpano esitti raskasta rokkia kantaaottavilla sanoituksilla ja ilahdutti paikalle saapuneita muutamalla suomenkielisellä välispiikillä, jotka sujuivat laulaja-kitaristi Andy Cairnsin murteisesta ulosannista huolimatta mainiosti. Vaikka yleisö oli hieman harvalukuisempaa kuin edeltäneen esiintyjän aikana, etujoukoissa ei arasteltu hyppiä sellaisten kappaleiden tahtiin kuin ”Kakistocracy” ja ”Teethgrinder”. Itselleni Therapy? jäi auttamatta päivän ns. välibändiksi, kun en heidän musiikistaan niin innostunut, mutta sydäntä kuitenkin lämmitti kolmikon selkeä ilo ja kiitollisuus päästä esiintymään vannoutuneille faneille. Kuten Cairns keikan loppupuolella totesikin, tuon tunnin ajan oltiin ystävien kesken.

Festivaalipäivän päättäjäksi oli Ruotsista saapunut Mustasch, joka vastikään menneenä keväänä kävi läpi suuria kokoonpanomuutoksia. Laulaja-kitaristi Ralf Gyllenhammaria lukuun ottamatta koko kööri koostuu nykyisellään uunituoreista jäsenistä, joten ennakkoon ajatellen olikin kiinnostavaa nähdä, mitä uusiutunut yhtye tarjoilisi Ilosaaren hämärtyvässä myöhäisillassa. Näin yhtyeen nyt ensimmäistä kertaa, ja vaikka kappaleet kuten ”Bring Me Everyone”, ”Lawbreaker” ja ”Black City” olivatkin entuudestaan tuttuja, Gyllenhammarin taitavuus livelaulajana yllätti täysin. Muu miehistö ei suoriutunut yhtään sen huonommin ja piti rattaat pyörimässä silloinkin, kun keulakuva kamppaili kitaraansa tulleiden teknisten ongelmien kanssa. Yleisö söi bändin kädestä, ja Gyllenhammar kävi myös kirjaimellisesti juottamassa eturivin faneille erästä läpi keikan ylistämäänsä ilolientä.

Mustasch on viime aikoina keskittynyt keikkailemaan Pohjoismaissa ja saapuu Suomeen seuraavan kerran elokuun lopulla, jolloin heidät voi nähdä esiintymässä Torniossa. Syyskuussa vuorossa ovat keikat Seinäjoella ja Tampereella, joten yhtyettä nykymuodossaan pääsee halutessaan todistamaan kotimaamme kamaralla jo piakkoin uudelleen.

Kokonaisuutena vuoden 2023 Ilovaarin ensimmäinen päivä tarjosi raskaan musiikin ystäville monipuolisen kattauksen bändejä, erityisesti jos ehti piipahtaa sisätiloissa kuuntelemassa ulkolavan keikkoja täydentävää ohjelmistoa. Olosuhteet eivät tällä kertaa olleet sään puolesta parhaat mahdolliset, mutta mitäpä olisivat festarit Suomen kesässä ilman kastuneita hiuksia ja sadeviittojen kahinaa? Kumisaappaillekin oli Ilosaaressa käyttöä ja sääli niitä, jotka olivat saapuneet paikalle kangastossuissa, sillä nurmikentistä ja sorateistä koostuva alue muuttui sateen myötä paikoin melkoiseksi mutavelliksi. Ne, jotka allekirjoittaneen lailla ajautuivat illan aikana saaren uimarannan tuntumaan, saivat seuraa paikallisista ruokaa etsivistä citysorsista, joita ihmispaljous ja meteli eivät paljoa hetkauttaneet. Myös meille siivettömille tallaajille oli järjestetty useampia ruoka- ja juomakojuja pitkin aluetta. Ilahduttavasti myös vessoja oli riittävästi, joten jonoja ei juuri päässyt syntymään. Kun vielä ulkolavan äänentoisto oli jokaisella keikalla selkeä ja voimakkuudeltaan ainakin kuuloaan suojaaville maltillinen, tapahtuman järjestelyjä voi kehua erinomaisiksi.

Ilovaaria voi suositella paitsi Joensuun lähistöltä, myös kauempaa saapuville festarikävijöille, sillä alue sijaitsee kaupungin keskipisteessä muutaman hassun minuutin kävelyetäisyydellä niin joukkoliikenneasemista kuin majoituspaikoistakin. Pienemmän kokonsa takia tapahtumalla on tiettyä omaleimaisuutta, yleisö esimerkiksi on keski-iältään varttuneempaa kuin suuremmilla musiikkifestivaaleilla. Perjantaina paikalle oli kuitenkin saapunut monen ikäistä väkeä enkä ainakaan itse nuoremmasta päästä olevana kanssakuuntelijana kokenut olevani mitenkään väärässä seurassa. Erityisen ilahduttavaa näin metallifanin näkökulmasta olisi, mikäli tapahtuma jakautuisi tulevaisuudessakin raskaampien genrejen edustajien ja sitten ”niiden muiden” esiintyjien omiin päiviin. Näin kummallekin tapahtumapäivälle riittäisi innokasta yleisöä, eikä mikään silti estäisi tavan hevipetteriä käymästä seuraavana päivänä kuuntelemassa valtavirtaisempia artisteja. Pitäähän siitä ankarasta nyrkin puimisesta ja tukan pyörittämisestäkin palautua.