Oulusta kantautuu auringon peittävää melua, kun Mustasuo julkaisi kakkosalbuminsa ”Katharsis”. Kyseessä on kymmenen kappaleen ja rehdin puolen tunnin verran rosoista ja kiivasta crust punkin, black metallin ja grindcoren fuusiota, josta ei puutu raivoa tai vimmaa.

Albumin käynnistää ”Kärpäset”, joka syttyy liekkeihin vahvistimien kiertäessä pahaenteisesti ja komppisektion luodessa perustan kappaleelle. Lopulta riitasointuisuuteen verhotut kitaravallit ja raivokkaasti karjutut vokaalit täyttävät äänikentän samalla, kun rummut ajavat kaikkea eteenpäin vuoroin nopeilla d-beateilla ja blast beateilla. Lopuksi saamme kuulla inhottavaa kärpästen surinaa, joka istuu levyn musiikkiin erittäin hyvin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn nimikkokappale on nimensä veroinen nopea tykittely, jossa koetaan todellinen puhdistuminen raivokkaan paiskomisen kautta. ”Kun illuusio särkyy” rauhoittaa kuulijansa valheellisesti introllaan, jossa kuulemme samaan aikaan sekä melodisia että karheita kitara-arpeggioita, mutta loput kappaleesta soitetaan samanlaisella energialla kuin tähänkin asti. Tavallaan intron maalailun olisi toivonut jatkuvan hieman kauemminkin, ja erittäin toimivaa olisi ollut kehitellä se dynamiikkansa suhteen niin jännitteiseksi, että blast beatit olisivat todella iskeneet ruosteisella piikillään kuulijan lihaan ja tuntuneet ikään kuin ainoalta mahdolliselta suunnalta. Toisaalta silmän räpäyksessä käynyt nollasta sataan kiihtyminen kuvastaa hyvin kappaleen nimeä, joka on ollut varmasti tietoinen valinta.

Sen puolesta, että Mustasuo taitaa raivokkuuden lisäksi myös muut kikat, kertoo myös se, että kappaleessa ”Tuomitut” yhtye todella hiljentää kaasujalkaansa hetkellisesti, ja saamme nauttia doomin-katkuisesta epätoivosta, joka lopulta purskahtaa julmista julmimpaan piiskaamiseen. Taiteellista kulmaa tuodaan mukaan lisää esimerkiksi kappaleessa ”Houreuni”, joka rakentuu Yrjö Kallisen kuuluisasta ”Elämmekö Unessa” -haastattelusta napatun samplen ja uhkaavan tremolo-riffin varaan. Mielikuvituksen rajoja koetellaan lisää hieman päälle seitsemänminuuttisessa päätöskappaleessa ”Noitaympyrä”, jossa todellisuus tuntuu venyvän mielivaltaisesti raivokkaan bändin käsissä.

Mustasuo on todellakin saanut aikaan levyllisen musiikkia, jossa nomen est omen – nimi on enne – pätee täydellisesti. Levy on patoutuneen raivon ja eksistentiaalisen tuskan hurrikaani, jonka silmässä Mustasuo soittaa joustavalla ja lihaisella otteellaan. Häiriöksi eivät ole edes levyn hivenen ohuehkot soundit, sillä kyseessä on myös esteettisesti perusteltu lopputulema. ”Katharsis” on mainio levy, joka jokaisen raivokkaan ja synkän crustin fanin kannattaa kuunnella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7/10

Kappalelista:

01. Kärpäset
02. Katharsis
03. Kun illuusio särkyy
04. Tuomitulle
05. Tapahtumahorisontti
06. Houreuni
07. Tuhoaja
08. Turhuuksia
09. Kuilu
10. Noitaympyrä

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy