Mustat liput ja pahvinen Sipilä liehuivat Puntala-rockissa
Kaksi päivää kestävä punk-painotteinen Puntala-rock Lempäälässä sai alkunsa kultaisella 1980-luvulla. Tarjolla on ollut joka vuosi legendaarisia punk-nimiä. Asiaa helpottaa se, että Suomessa on paljon tuotteliaita bändejä. Vegaaniruokaa on Puntalassa hyvin saatavilla, ja punkkareiden politiikka saa olla esillä. Tällä kertaa erityisesti Sekasorron keikka oli tästä osuva esimerkki. Muita bändejä, joita tarkastelen mainintaa syvemmin, ovat esiintymisjärjestyksessä Ghost World, Appendix ja KürØishi.
Matka alkoi Helsingin Pasilan asemalta kohti Lempäälää, josta pääsi Puntala-bussilla suoraan paikan päälle. Jo ajatus siitä, etten joutuisi kävelemään autolta vähintään kilometriä festariporteille teltan, makuupussin, juomien ja muun sälän kanssa paahtavassa auringossa tai sateessa, piristi mieltä. Bussikansa ei ollut erityisen korotetussa asemassa tämän suhteen, sillä poikkeuksellisesti erillinen parkkipaikka-alue oli myös autoilijoiden käytössä. Edistystä ja matkat tasaavaa toimintaa! Porttien auettua neljältä pääsimme pystyttämään teltat aikalailla minne vain. Erityistä tarkkaan rajattua leirintäaluetta ei ollut, vaikkakin rannan rajalta päälavan läheisyyteen ulottuva vehreä alue oli suosiossa.
Mainos päättyy
Ghost World aloitti päälavalla bändien katselutaipaleen. Vaihtoehtorockia soittavalla suomalaisella yhtyeellä on mielenkiintoinen soundi, joka mielestäni muistuttaa punkimpaa versiota No Doubtista psykedeelisellä vivahteella. Erityisesti kitaristi-laulajan äänenkäyttö luo tämän assosiaation. Yleisöä oli jo tuohon aikaan paljon. Basistin ja kitaristin hiukset heiluivat kiitettävästi ponkaisevissa kohdissa, ja revittelyä näkyi myös eturivissä. Etenkin ehkä bändin tunnetuin biisi ”Good Riddance”, jonka musiikkivideo on kappaleen pitkästä olemassaolosta huolimatta lisätty vasta tänä vuonna Youtubeen, sai jengiä mukaansa. Biisin loppuhajoaminen pölvästytti osaa, mikä oli hyvä vain.
Appendix aloitti yön! 1980-luvulla perustettu elävä punk-legenda esiintyi tietenkin päälavalla ja lukeutui varmasti niihin Puntalan esiintyjiin, jotka keräsivät katsojiksi jopa heitä, jotka muuten viettävät festarinsa kuin pussikaljottelisivat puistossa. Vokalisti Mikki Borgersen oli kokoajan hienoisessa liikkeessä, laulaen välillä esimerkiksi Lemmy Kilmisterille ominaisella tyylillä ylöspäin kohti pitkän telineen alaspäin asetettua mikkiä kuin myös irrottaen välillä otteensa tai pitäen mikkiä kädessään. Tyyliin kuuluvat nopeat lasit eivät selvästi hidastaneet hänen meininkiään. Lavalla nähtiin viidestä henkilöstä koostuva Appendix, sillä entinen jäsen Jaska Karumo oli liittynyt takaisin kokoonpanoon. Pääsimme siis nauttimaan bändistä kahden kitaran voimin. Niittitakkeja ja keesipäitä oli yleisössä tietenkin runsaasti. Lukuisat hitit, kuten ”Kuitenkin kuolemme”, ”Huora” ja entisen jäsenen Olli Lindholmin alunperin laulama ”Ei raha oo mun valuuttaa”, ovat etenkin suomipunkkarin ruokaa, ja nehän ahmittiin.
Mainos päättyy
KürØishi koostuu muun muassa Terveiden käsien, Deathchainin ja Lambsin jäsenistä. D-beat/crust-komppanian debyyttialbumi ”Poverty.Ignorance.Greed.Slavery” julkaistiin tänä keväänä. Se on kunnon mättöä, joka saa nyrkit ilmaan. Tuore mökkilavalla esiintynyt bändi tulee varmasti pääsemään pitkälle, ellei uudehkon bändin uusien biisien tekeminen kaadu jäsenten paljouteen. Lavalla nähtiin viisi olennaista henkilöä, joten voi olla vaikeahkoa sopia kaikille sopivat treeniajat. On tosin mahdollista, että crustibändi Igni et Ferron biisi ”Lahjattomat treenaa” pätisi KürØishiin, sillä soittajat ovat selkeästi taitavia.
Mökkilavan keikalla näkyi enemmän krustien näköisiä ihmisiä pitkissä lokseissaan ja niittifarkkutakeissaan. Nyrkit olivat tosiaan ilmassa, ja yleisö pittasi edessä ympyrää toisiaan tönien. Bändin mustavalkoisilta musavideoilta tutut ”Gasoline Stains” ja ”Freedom” saivat yleisöä erityisesti mukaansa, vaikka aika tasaisesti innostuneisuus eli läpi keikan. Pilvien hiljattainen repeäminen ja pimeyden saapuminen sademyrskyineen olisi sopinut keikkaan erityisen hyvin, sillä ovathan krustit melko likaisia – tosin viittasin ensisijaisesti musiikkityylin maailmaan ja siihen, kuinka myrsky kuvastaa sitä.
Hellshock, Häpeä ja The Kids esiintyivät vielä perjantaina, mutta nälän ja janon tainnuttamana en päässyt heitä näkemään. Erityisesti vuonna 1976 perustettu belgialainen punk-bändi The Kids olisi kyllä kiinnostanut. Toivottavasti menevän punkkilegendan ehtii vielä nähdä ennen kuin koemme ajan, jolloin emme enää pääse näkemään livenä alkuperäisiä punkin muovaamia tekijöitä.
Mainos päättyy
Lauantaina Tragic Kids oli kuulemma yllättävä ja hyvä, mutta missasin sen kuten myös Cold Institutionin, mutta yhdeltä aloittanut poliittisesti valveutunut Yleislakko herätteli minua ja muita seuraavaan päivään pienemmällä lavalla. Oli hauska huomata, miten jäsenet vaikuttivat ulkoisesti siltä kuin soittaisivat kaikki eri bändissä. Kitaristi oli Frank Zappa -look-a-like, ja rumpali näytti siltä kuin kittaisi grindiä aamukahvikseen ja basisti jotain normaalimpaa skeittipunkkia. Solisti muistutti jenkkihooseen tyylisuuntaa, mutta ei kylläkään sitä streittarikamaa. Itse en vielä kärsimykseltäni päässyt nauttimaan esityksestä täysillä, mutta rohkeimmat vetelivät jo sanoja ulkoa.
Sekasorto veti aivan tajuttoman performanssin! Vuonna 1985 perustetun anarkistisen HC-suomilegendan esityksessä oli neljän soittajan lisäksi kokomustissa olevia kommandopipoisia suurien mustien lippujen kantajia. Yleisössäkin liehuteltiin mustia lippuja. Lavalla iso lippu kädessä oli myös skenessä tunnetulla keski-ikäisellä hahmolla, oluen ollessa toisessa kädessä. Ne vaihtuivat jossain vaiheessa lavalla kiertävään megafoniin, ja sanoja vedettiin yhdessä vokalisti Kaiden kanssa. Sadetta pukkasi, ja punaiset savut laitettiin raikaamaan. Pääministeri Juha Sipilän pahvinukke tuotiin myös esille tehostamaan sanoituksia. Sekasorto antoi Puntala-rockissa joka aistille runsaasti ärsykettä. Jopa Tarja Halonen on ollut joskus kuuntelemassa Sekasorron keikkaa, mutta ei tosin Puntalassa.
Mainos päättyy
Sekasorron voimalliset anarkistiset biisit, kuten ”Mä vihaan poliiseja”, ”Valheita Suomesta”, ”Politiikka” ja ”Kaatakaa Hallitus” luetellakseni vain muutaman, ovat tärkeä osa suomipunkin discografiaa, vaikka olisikin eri mieltä sanoitusten kanssa. Erittäin laaja joukko yhdistyi laulamaan sanoja, joista sai jopa selvää, mikä on genrelle hieman epätyypillisempää. Agressiivista pogoamista, jossa kaatuneita kuitenkin tapojen mukaan aina nostetaan, oli nähtävissä koko keikan ajan. Sade tosin karsi sokerista tehdyt. Ainut kritiikki esityksessä tulisi siihen, että solisti Kaide veti sanoja hieman epätahtiin muun bändin kanssa, mutta se tavallaan sopi ajatukseen muottien rikkomisesta, josta hän avautui keikan aikana.
Kohoesityksen jälkeen tuli tauko, jonka jälkeen päädyin enää Puhelinseksin keikalle, jolloin keksimme kaveriporukalla hyviä ja ei-niin-hyviä bändin nimiä, kuten Ratikkaseksi, ja itse musiikin kuunteleminen jäi vähemmälle. Monta kertaa nähdyn ja toimivan suomalaisen Foreseenin lisäksi olisi kiinnostanut Anti-System ja Tau Cross, mutta hyvä jos Kaaoszinen lukija kahlaa raporttia edes näin pitkälle. Kaiken kaikkiaan Puntala-rock on turmelemattomin festari, joka toivottavasti pysyy vuosien saatossa samankaltaisena, nyt kun uimavuorotkaan eivät olleet niin nihkeitä kuin joskus heti sen jälkeen, kun henkilökunta kielsi vapaan uimisen. Eiköhän täällä tule käytyä toisetkin yhdeksän vuotta.
Teksti: Sari Kivijärvi
Mainos päättyy
Kuvaaja: Joonas Pitkänen