Muuttumaton järkäle – mietteitä Meshuggahin ”Immutable”-levyn ennakkokuuntelun tiimoilta

Kirjoittanut Tom Frankton - 21.1.2022

Ruotsalainen progressiivisen metallin kärkinimi Meshuggah on saanut viimein valmiiksi odotetun yhdeksännen studioalbuminsa. ”Immutable”-nimeä kantava levy julkaistaan 1. huhtikuuta 2022 maailmanlaajuisesti Atomic Fire Recordsin kautta.

Meshuggah ei koommin esittelyitä kaipaa. Ylistetty ja lukuisien muusikoiden inspiraationa toiminut bändi on muutaman vuosikymmenen aikana kerännyt itselleen laajan ja uskollisen fanikunnan, joka julkistusta edeltävinä viikkoina löysi verkosta mysteerisen teaser-videon levystä.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

Bändin viimeinen levy ”The Violent Sleep of Reason” sai julkaisunsa vuonna 2016, joten ”Immutable”-levyä on saatu odottaa jo hetken aikaa. Levyn julkistuksen yhteydessä Atomic Fire Records tarjosi medialle virtuaalisen ennakkokuuntelutilaisuuden, johon Kaaoszinekin sai mahdollisuuden osallistua. Levyn kuuntelun yhteydessä bändin rumpali Tomas Haake vastasi myös median kysymyksiin levystä, sen tekoprosessista ja sen merkittävistä eroista bändin aiempiin levyihin.

Alta voit lukea ensimmäisen kuuntelukerran mietteitä ja havaintoja ”Immutable”-levystä:

”Broken Cog” on seesteinen ja enteilevä aloitus levylle, jolla bändi on luvannut esittelevän melodisempaa puoltaan. Tunnelmaltaan kappale tuo mieleen hillitymmän version ”Koloss”-levyn avanneesta ”I Am Colossus”-kappaleesta. Kappaleella on selkeä tarkoitus kokonaisuuden avaavana osana, ja tekee sen erittäin hyvin.

Jos ”Broken Cog” on tämän levyn ”I Am Colossus”, sitä seuraava ”The Abysmal Eve” on vastaavasti levyn ”The Demon’s Name is Surveillance” -kappaleen kaltaista nopeampaa, hieman totuttuun tapaan toimivaa materiaalia. Isot plussat myös liidikitaristi Fredrik Thordendalin kitarasoololle. ”Light The Shortening Fuse” jatkaa samalla linjalla groovaaten, päättyen vahvasti lähes tribaaliseen tomikomppiin.

Thordendalin osuus tällä levyllä onkin Haaken mukaan erikoinen, sillä hän ei osallistunut tällä kertaa levyn varsinaiseen sävellysprosessiin. Thordendal jäi ”The Violent Sleep of Reason”-levyn kiertueelta pois keskittyäkseen muun muassa studion rakentamiseen, ja tauko aktiivisesti bändissä olosta näkyy omalla tavallaan myös tällä levyllä. Häntä korvannutta Scar Symmetry -kitaristi Per Nilssonia levyllä ei kuitenkaan kuulla, vaan Thordendal kuitenkin äänitti soittoaan levylle.

Keskustelutilaisuuden yhteydessä Haakelta kysyttiin levyn nimestä ja sen suhteesta bändin asemaan suurena vaikuttajana muille. Haake totesi bändin tiedostavan asemansa, verraten sitä huoneeseen sulkeutumiseksi, mutta tiedostaen huoneen mahdollisuudet. ”Phantoms” on kulmikas, mutta koherentti – juuri mitä bändi tekee näin vuosikymmenien jälkeenkin niin hyvin. Kappaleen lopettava ”Nothing”-levyn mieleen tuova matala riffi oli tähän asti kuullusta materiaalista vakuuttavinta.

”Ligature Marks” on juuri se kappale, jonka pääriffiä kuullaan fanien löytämästä tiiseriklipistä. Oli hauska ajatella, että käytännössä kyseisen klipin voisi sen taustan tietämättömänäkin tunnistaa juuri Meshuggahin materiaaliksi. Aika näyttää, onko kappale myös valikoitu ensimmäiseksi sinkkulohkaisuksi. ”God He Sees In Mirrors” tuo taas mieleen ”Chaosphere”-levyn nopeammat riffittelyt.

”They Move Below” yllättää monella tavalla – kappale on lähes kymmenminuuttinen instrumentaalinen monoliitti, jolla bändi tuntuu ottavan vaikutteita myös Sleepin kaltaisesta hitaasta, vuorien siirtelyltä tuntuvasta stoner rockista. Hitaasti kasvava ja tekstuureiltaan lisääntyvä kappale on levyn kulmakivi ja tuntuu joltain, mitä bändi ei ole tehnyt koskaan aiemmin. Bändiltä, jonka katalogista löytyy muun muassa parikymmenminuuttinen yhden kappaleen ”I”-eepos, on vaikeaa odottaa mitään tiettyä – tämä kappale yllättää kaikilla saroilla. Thordendalin väistyminen levyn sävellyksestä antoi Haaken mukaan enemmän tilaa muille jäsenille tuomaan omia ideoitaan esiin, ja tämän kappaleen kohdalla balanssiero näkyy hienolla tavalla.

”Kaleidoscope” kärsii hieman edeltävän kappaleen seuraajana ollen perusvarmempi, mutta kuitenkin toimiva kappale. Odotan innolla levyn kuuntelua uudestaan tulevaisuudessa, sillä tämä kappale keräsi kuitenkin kehuja muilta median edustajilta.

Haastattelusession yhteydessä Haake painotti bändin pyrkivän luomaan kokonaisuuksia ja miettimään kappaleiden keskenään sulavuutta. Pariminuuttinen ”Black Cathedral” on omillaan vähintään hämmentävä väliosa levylle: kappale sisältää pelkkää old-schoolimman ruotsalaisen death metalin mieleen tuovaa riffittelyä, joka kappaleen edetessä muovautuu yhdeksi äänivalliksi. Haaken kommentteja ajatellen kappale toimii kuitenkin omalla tavallaan enteilevänä introna ”I Am That First”-kappaleelle, jonka aloittavassa riffissä on jotain yhtenäisyyden tunnetta edeltäjäänsä.

”The Faultless” hämää hetkellisesti – kappaleen pääriffi väistää kokonaan polymetrisen rakenteen, josta bändin materiaali tunnetusti koostuu, ja on oudon suoraviivainen. Kappale on kuitenkin mukavalla tavalla lähestyttävä ja keräsi kuunteluun osallistuneilta kehuja ja kommentteja ”sinä tanssibiisinä”.

Kuuntelusession ehdottomaksi suosikiksi nousi levyn toiseksi viimeinen kappale ”Armies of the Preposterous”. Meshuggah-maisen tribaalisesti alkava kappale siirtyy sulavasti hienoon lopetukseen, jota kuuntelun aikana muistiinpanoissa hehkutin levyn parhaaksi pariksi minuutiksi. Ottaen huomioon vaikuttavan ”They Move Below”-vuoristoradan, nämä eivät ole mitään kevyitä sanoja.

”Past Tense” tuo levyn hienoon, vaikkakin hämmentävään lopetukseen. Pelkkää melodista kitarointia sisältävä viisiminuuttinen tuntuu enteilevän jotain saapumatonta, ja olisi ainakin ensimmäisen kuuntelukerran perusteella toiminut hyvin introna tätä edeltävän kappaleen isolle lopetukselle. Haake kuitenkin painotti levyn olevan kokonaisuus, eli tämän kappaleen outo asema saattaa selkeytyä useamman kuuntelun myötä. On kuitenkin hienoa kuulla bändiltä samanlaista seesteistä tunnelmointia, jota esimerkiksi ”Catch Thirty-Three”-levyn puolenvälin tienoillakin kuullaan.

Siinä pikakertaus ajatuksistamme ”Immutable”-levystä ensimmäisen kuuntelukerran perusteella. Varsinainen arvostelu levystä julkaistaan luonnollisesti lähempänä levyn julkaisua, jolloin paneudumme levyn varsinaiseen sisältöön enemmän ja yksityiskohtaisemmin. Mitä voimme tässä vaiheessa kuitenkin sanoa, on että ”Immutable” on ehdottomasti yli viiden vuoden odotuksen arvoinen levy: Meshuggah on edelleen oma muuttumaton itsensä, kaikessa hyvässä.

Varsinaista singleä levyltä ei artikkelin kirjoitushetkellä ole vielä julkaistu, mutta tässä vielä kertauksena pätkä siitä, mitä levyllä on luvassa:

Kirjoittanut: Thomas Frankton