1980-luvulla alun perin aktiivinen ja sitten 1990-luvun mittaan tahtia hiljentänyt Lizzy Borden on 2000-luvun mittaan tehnyt todella onnistuneen comebackin. Bändin vuonna 2000 julkaistu paluulevy ”Deal with the Devil” peittosi kevyesti bändin koko sitä edeltäneen tuotannon, ja myös kyseistä levyä seurannut ”Appointment with Death” on sekin omaan makuuni bändin koko uran parhaita tuotoksia. Viime vuodet Lizzy Borden on kuitenkin jälleen kerran enemmän tai vähemmän vetäytynyt syrjään muutamia live-esiintymisiä lukuun ottamatta. Edellisestä levystäkin on tässä välissä ehtinyt vierähtää 11 vuotta. Pitkä odotus on nyt kuitenkin ohi, sillä Lizzy Borden on jälleen kerran palannut uuden levyn kera, ja heti levyn alkutahdeista tietää, että luvassa on enemmän tai vähemmän sitä samaa tuttua ja turvallista melodista heviä kuin aina ennenkin.

”My Midnight Things” -nimeä kantavan levyn avaa sen nimikkobiisi, joka on melko lailla perinteinen Lizzy Borden -ralli. Meno jatkuu samalla linjalla myös seuraavien nimikkobiisiä vielä melodisempien biisien ”Obsessed with You” ja ”Long May They Haunt Us” tahdissa ennen kuin ”The Scar Across My Heart” tuo levyyn sen ensimmäisiä uusia ja monipuolisempia vivahteita. Tästä eteenpäin levyllä kuullaankin mukavan monipuolisesti eri tunnelmia, vaikkakin bändi pysyy loppujen lopuksi uskollisena sille melodiselle hevisoundille, johon he ovat enemmän tai vähemmän tukeutuneet sitten ”Visual Lies” -levyn.

Albumin kohokohtiin kuuluu muun muassa balladinomainen ”Run Away with Me”, joka kirkonkelloja mieleen tuovine kosketinsoundeineen ja -melodioineen on kuin Lizzy Bordenin vastine KISSin biisille ”Do You Love Me?”. Levyn päättävä ”We Belong to the Shadows” taas henkii yllättävänkin taianomaista tunnelmaa, joka ainakin omiin korviini muistuttaa etäisesti goottipoprock-yhtyettä The Birthday Massacrea, mikä ei missään nimessä ole huono juttu, vaan nimenomaan päinvastoin. Levyn loppupuolelta löytyy myös pianoballadiksi käännetty versio levyn nimikkobiisistä, joka on kylläkin sinänsä turha. Jos levyllä kerran on vain kymmenen biisiä, kuulisi sitä mielellään kymmenen eri biisiä eikä yhdeksän biisiä, joista yhden kuulee kahdesti. Kyseinen biisi tuo kuitenkin sentään hiukan vaihtelua levyn soundiin, joka muuten tuotantonsa puolesta uhkaa kuulostaa tasapaksulta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn suurimpiin kompastuskiviin kuuluvatkin harmillisesti sen soundit, jotka uhkaavat hukuttaa usean biisin erikoisuudet sekalaiseen särökitaroiden äänimassaan. Tämän seurauksena levy, joka on sävellyksiltään oikeastaan suhteellisen monipuolinen, kuulostaa erittäin tasapaksulta ja harmillisen yksiulotteiselta. Esimerkiksi ”The Scar Across My Heartissa” yritetään synnyttää kontrasteja kitaravetoisempien kohtien ja tyynempien koskettimiin tukeutuvien kohtien välillä, mutta nämä kontrastit uhkaavat hukkua äänimassaan, jossa hiljaiset ja kovaääniset hetket ovat kaikki yhtä samaa suttua. Tämä on erityisen harmillista biisissä, jonka kertsi ei lähestulkoon erotu sen säkeistä, ja kaipaisi sen vuoksi kipeästi näitä kontrasteja tekemään siitä vähemmän tasapaksun ja yksiulotteisen. Samoin ”Obsessed with Youn” kertosäe ei lähde kunnolla lentoon soundien tasapaksuisuuden vuoksi vaikka se on sävellyksenä erittäin tarttuvia ja koukuttavia kitaramelodioita täynnä.

Vaikka levyn soundimaailma vaikuttaa negatiivisella tavalla nimenomaan tällaisiin levyn melodisimpiin biiseihin, tuntuu se kuitenkin toimivan huomattavasti paremmin levyn raskaammissa biiseissä, jotka on saatu kuulostamaan sopivan jykeviltä. Tällaisia ovat esimerkiksi ”A Stranger to Love” ja ”Our Love Is God”, joista jälkimmäinen levyn raskaimpana biisinä olisi sopinut kuin nakutettu kummalle tahansa Lizzy Bordenin kahdesta edellisestä levystä. Toisaalta myös ”A Stranger to Loven” soundeista löytyy sen verran valitettavaa, että kertsin koskettimet olisivat voineet olla huomattavasti vahvemmin esillä, sillä nyt ne enemmän tai vähemmän hukkuvat miksauksessa kaiken muun hälinän alle.

Soundien lisäksi levyä vaivaa kuitenkin myös seikka, joka on vaivannut Lizzy Bordenin albumeita jo 80-luvulta asti. Vaikka bändi on onnistunut kirjoittamaan paljon erittäin iskeviä ja tarttuvia biisejä kautta uransa, on suurin osa sen albumikokonaisuuksista aina ollut valitettavan täynnä samantekevää täytekamaa. Tämä lienee varmaan ainakin osittain syynä siihen, miksi bändi ei ole koskaan noussut niin suureen suosioon kuin moni heidän vertaisistaan. Myös ”My Midnight Things” on levy, joka monista loistohetkistään huolimatta on hyvinkin epätasainen levy, johon mahtuu useampi keskinkertainen biisi, jotka puolustavat paikkaansa levyllä vain, koska niistä sattuu löytymään yksittäisiä hyviä seikkoja. Näitä hyviä seikkoja on kuitenkin ripoteltu tarpeeksi kautta levyn keston tekemään siitä melkoisen viihdyttävän kuuntelukokemuksen, ja kyllä itse ainakin nostaisin biisit ”Obsessed with You”, ”Run Away with Me” ja ”We Belong to the Shadows” Lizzy Bordenin parempien biisien joukkoon. Ja antaahan tämä levy taas bändille syyn uudistaa lavashownsa ja lähteä kiertueelle. Joskos bändi nähtäisiin vaikka taas myös Suomessa, kuka tietää. Itse ainakin toivon niin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7+/10

Kappalelista:

1. My Midnight Things
2. Obsessed with You
3. Long May They Haunt Us
4. The Scar Across My Heart
5. A Stranger to Love
6. The Perfect Poison
7. Run Away with Me
8. Our Love Is God
9. My Midnight Things (Reprise)
10. We Belong to the Shadows

Lizzy Bordenin kotisivut
Lizzy Borden Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Markus Mickels