MyGrain, Profane Omen, Magenta Harvest, Less Than Three @ Nosturi, Helsinki 08.05.2015

Yli kymmenen vuoden jälkeen tähän ikävä kyllä tultiin. MyGrain heitti viimeisen keikkansa ja on virallisesti lopettanut toimintansa. Puolisentoista vuotta sitten Kiuas päätti tarinansa niin ikään Nosturin tiloissa, eikä tällöin bändiä lämmitelleen MyGrainin olisi koskaan uskonut pistävän pillejä pussiin. Tämän vertaansa vailla olevan melodeath –bändin keikoilla meno oli nimittäin joka kerta niin positiivista, että hymyilyyn samaistuminen ei liioin tuottanut vaikeuksia. Vaikka perjantai-iltana ei paljon aihetta iloiseen virneeseen ollut, koko perhe hymyili loppuun saakka, sillä hautajaiset haluttiin viettää ilon kautta.

Hiljattain uuden EP:n julkaissut Less Than Three valikoitui lämppäriksi epäilemättä hyvin luonnollisesti. Raskaudestaan huolimatta yhtyeen musiikki on kummallisen tunnelmallista, ja valitettavasti vain murto-osa lipun ostaneista oli todistamassa tämän lämmittelijän suoritusta. Aloitus tuli kuin puskista ja meiningissä haiskahti pieni pakkopulla, sillä kyllähän jokaisella oli tiedossa, että suurin osa oli saapunut Nosturiin todistamaan pöllöjen hautajaisia.

Vaikkei sali ollut vielä läheskään täynnä, oli se vähähenkisyydestään huolimatta kiitettävästi menossa mukana. Ensimmäinen circle pit nähtiin kahden herran toimesta Magenta Harvestin aikana ja pitkätukkaisten bändin meno sopi tähän kuin nakutettu. Tässä kohtaa MyGrainia päästiin ylistämään spiikeissä, sillä illan korkanneen bändin vokalistihan toimi myös illan suurimmassa bändissä samoissa hommissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Magenta Harvestin vokalisti puolestaan naureskeli bändin vihdoin pääsevän vetämään keikkaa yhdessä MyGrainin kanssa. Puhetta kiertueesta tai vastaavasta oli ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa. Meno heillä oli hyvin perusvarmaa ja nopeatempoista, sekä tietenkin illan kirkkainta tähteä kunnioittavaa. Itselleni mieleenpainuvinta heidän vedossaan oli paikoittaiset sopimattomat rumpukompit – etenkin ne, joissa haitsun tempotaso nousi yllättäen hurjasti saaden ainakin pari kohtaa kuulostamaan hieman humppamaisen koomisilta.

Ilta eteni erittäin nopeatempoisesti, ja Profane Omenin singotessa tuttuun tapaan energisenä lavalle, suomalainen melodinen metalli jatkoi loistamistaan. ”PO” on tullut aina ikään kuin Maikkareiden kyljessä, joten oli odotettavissa, että bändi pistää jälleen parastaan. Sali rupesi hiljalleen täyttymään ja pittiin mahtui enemmän porukkaa. Pitit täytyi tällä kertaa järjestää anniskelualueen puolella, sillä tila oli jaettu aidoilla kahteen osaan siten, että vain arviolta kahdeksasosa oli alaikäiselle fanijoukolle varattu. Tila oli kieltämättä hyvin mitoitettu, sillä omasta mielestäni se ei ollut todellakaan täyteen ahdettu. Profane Omen oli kyllä oikea päivänsäde lavalla: se ei säästellyt sanoja, liikkumista eikä ääniä. Uskon myös MyGrainille olleen tärkeää, että juuri kyseinen orkesteri oli lämmittelemässä heille lauteita.

Voi luoja sentään sitä tunnelmaa juuri ennen keikan alkua. Lämpö oli noussut mukavasti lämmittelijöiden ansiosta, ja pientä perjantai-illan hiprakkaa oli nähtävissä, kun alaikäisiä oli paikalla suhteellisen vähän. Verhojen auetessa ja ”Translucent Dreamsin” korkatessa illan, kylmät väreet valtasivat kroppani ja olin näkevinäni myös lavalla käsien hieromista karvojen noustessa pystyyn. Keikka eteni aluksi suhteellisen vähillä spiikeillä. Fiilis oli rennon hurmiollinen, ja keskittynyt vain nauttimaan livekappaleista viimeistä kertaa. Parisen vuotta sitten yhtyeestä eronneen Markus Resin vierailu lavalla ei varmastikaan ollut monelle yllätys, mutta merkillepantavaa lienee, että MyGrain esiintyi jokaisessa formaatissaan, jossa se on aikanaan ollut. Debyyttialbumi ”Orbit Dancelta” soitetut kappaleet kuvastivat hienosti bändin yli kymmenvuotista taivalta.

Kieltämättä tuli myös vähän sellainen olo, että kykenin näkemään, kuinka palo bändin jatkamiseen on jo hiipunut. Oli kuitenkin ilo seurata, kuinka yhtye tuntui vetävän välillä lähinnä vain omaksi ilokseen, ja tästä syystä ei jäänyt sen enempää harmittamaan, kun pari kappaletta listasta jäi kuulematta livenä. Listassa ei ihan sitä viittäkymmentä kappaletta todellisuudessa ollut, josta alussa spiikattiin, mutta siltä se kyllä välillä tuntui. Ja hyvä niin, sillä se oli varmasti monen toiveissa – ähkyyn asti MyGrainia. Tässä tavoitteessa he ihmeellisesti onnistuivat, vaikka viimeistä esiintymistä ei niinkään pituudella tai kappaleiden määrällä oltu ylimaustettu.

Itselleni ilta oli kuin jouluaatto jonkinnäköisen perheen kanssa, jos jätetään sivuun ajatus upean yhtyeen menettämisestä. Paras lahja oli ”Anphyxiated and Inflammable”, joka vedettiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kyseinen kappale oli ollut mitä ilmeisemmin myös monen muun toivelistalla jo pitkään. Encorekappaleiksi valikoituivat tietenkin ”Trapped in Hourglass” ja viimeiseksi kappaleeksi sopivin ”Final Frontier”. Tässä kohtaa todellisuus rupesi pikkuhiljaa mäiskimään päin pärstää ja sitä tajusi todistavansa menoa toden totta viimeistä kertaa.

Upeaa, että viimeinen ilta järkättiin nimenomaan Nosturissa, jossa päästään siihen kotimaiseen perhehenkeen vaivatta. Suurta kuvaa katsoessa, bändi jäi ikävän pieneen valokeilaan. Tämä oli toisaalta vain etu, sillä illan tiivistunnelmaisuutta korosti esimerkiksi se, kuinka yläkerta ei ollut edes kokonaan auki. Bändi kiitteli fanejaan esiintymisensä aikana kaikesta ja haleja vaihdettiin lavalla runsaasti. MyGrain oli jotain hyvin uniikkia, ja olen erittäin kiitollinen henkilölle, joka yhtyeen aikoinaan sai tietoisuuteeni. Omat kokemukset tämän bändin kanssa tuskin ovat mitenkään verrattavissa siihen mitä bändi itse on kokenut, mutta myös niistä kiitän MyGrainia. Ei muuta kuin kaikkea hyvää kaikille. Huh huh.

Settilistat:

Profane Omen:

1. Adrenaline
2. Wastehead
3. Sonic Wings
4. Bound to Stirve
5. The Instigator
6. Disconnected
7. Trails
8. Painbox
9. Wildchild

MyGrain:

1. Translucent Dreams
2. Shadow People
3. Dreamscape
4. Mechanimal
5. Shed the Second Skin
6. Plastic
7. W.I.F
8. Waking Up the Damned
9. Into the Parallel Universe
10. Cataclysm Child
11. Of Immortal Aeons
12. Ghost in Me
13. Downfall
14. Alienation
15. Asphyxiated and Inflammable
16. Darkbound

Encore:

1. Trapped in Hourglass
2. Final Frontier

Raportti: Ville Raitio
Livekuvat: Markus Helander