Myrkkyä ja rakkautta jo kolmekymmentä vuotta – juhla-arvostelussa Alice Cooperin ”Trash”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 22.8.2019

71-vuotias shock rockin ruhtinas Alice Cooper on tehnyt hyvin pitkän ja merkittävän uran rockin saralla yli viiden vuosikymmenen aikana. Cooper yhtyeineen oli saavuttanut vankan suosion omissa piireissään julkaistuaan useita hyviä levyjä, mutta viimeistään ”Trash”-albumin myötä koko maailma tuli tietoiseksi hänestä. ”Poison” on kyseisen albumin megahitti, jonka Cooper sävelsi yhdessä Desmond Childin ja John McCurryn kanssa. Myös albumilta löytyvät ”House Of Fire”, ”Spark In The Dark” ja ”Hell Is Living Without You” ovat taatusti tavoittaneet miljoonia kuulijoita niiden tarttuvien rakenteidensa puolesta.

Ennen ”Trash”-albumia Cooper oli ehtinyt julkaista peräti kymmenen sooloalbumia ja seitsemän studioalbumia Alice Cooper -yhtyeen kanssa. Yhtyeenä toimiessa suosiota oli kerätty ja kasvatettu mm. ”Love It To Death” -, ”Killer”-, ”School’s Out” – ja ”Billion Dollar Babies” -albumien myötä. Vuonna 1975 Cooper julkaisi esikoissooloalbuminsa ”Welcome To My Nightmare”, jonka jälkeen Alice Cooper julkaisi tiuhaan tahtiin albumeja toisensa perään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

80-luvulle tultaessa Alice Cooperin äänitteet eivät enää menestyneet niin hyvin, mikä näkyi myös Billboard-listan heikoissa sijoituksissa. Tuona aikana Cooper oli myös vakavasti alkoholisoitunut, mikä heijastui uran lisäksi henkilökohtaiseen elämäänkin. Cooper mm. erosi vaimostaan Sheryl Cooperista. Vuonna 1986 julkaistun ”Constictorin” myötä Alice Cooperin ura sai uutta virtaa. Vuotta myöhemmin julkaistu ”Raise Your Fist And Yell” lisäsi menestystä, ja potin räjäytti sitten ”Trash”-albumi.

Jättihitti ”Poison” polkaisee Alice Cooperin yhdennentoista albumin mahtavasti liikkeelle. Cooperin, kitaristi John McCurryn ja Desmond Childin yhteistyön hedelmänä syntynyt kappale on vertaansa vailla, ja siitä huokuu sydäntä riipivää kaipausta. Huolimatta siitä, että ”Poison” on suuren luokan hitti, on kappale kestänyt hyvin aikaa. ”Spark In The Dark” on siitä ikävässä asemassa, että se jää väistämättä ”Poison”- ja ”House Of Fire” -kappaleiden välissä niiden varjoon, vaikka onkin itsessään kelvollinen sävellys. ”House Of Fire” nostattaa tunnelman kattoon juhlavilla riffeillä sekä Cooperin rakkautta ylistävillä sanoituksilla. Kappaleessa on mukavasti niin tarttuvuutta kuin mahtipontisuuttakin, minkä vuosi se jää mieleen kytemään pitkäksikin aikaa.

Vaikka kappaleilla ”Why Trust You” ja ”Only My Heart Talkin’” ei ole samalla lailla nimeä kuin kolmella edellä mainitulla kappaleella, on kuitenkin mukava huomata, ettei levyn taso laske tässäkään vaiheessa. ”Why Trust You” on menevä rock-kappale pistävän sanomansa kera, kun ”Only My Heart Talkin’” on stadionluokan tasoinen slovari, jonka kanssa kuka tahansa rokkari uskaltaa katu-uskottavasti laulaa mukana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sen sijaan ”Bed Of Nails” yllättää kuuntelijat jälleen teatraalisella ulosannillaan, jota kappaleen alussa kuultavat urut sen kuin vahvistavat. Levyn lopun lähestyessä kuuntelijoita hellitään vielä popahtavalla biisillä ”This Maniac’s Love With You” ja räkäisen aggressiivisella nimikkokappaleella, sekä kappaleilla ”I’m Your Gun” ja ”Hell Is Living Without You”, joista jälkimmäinen huokuu dramatiikkaa.

”Trash”-albumi on siinäkin suhteessa erityinen, että levy suorastaan kuhisee vierailevia artisteja. Esimerkiksi Steve Tyler vieraili laulamassa ”Only My Heart Talkin’” -kappaleen Cooperin kanssa. Vastaavasti Kip Wingeriä kuullaan ”I’m Your Gun” – ja Jon Bon Jovia ”Trash” -kappaleilla. Albumin tiedoista löytyy myös pitkä lista vierailevista taustalaulajista. Solistien lisäksi albumilla on liuta vierailevia muusikoita eri instrumenttien varressa, kuten vaikkapa Richie Sambora ja Kane Roberts. ”Trash”-albumilta ei tosiaan puutu päteviä muusikoita.

Vaikka en olekaan Alice Cooperin ”die hard” -fani, on ”Trash” kiistatta klassikkoalbumin tittelin ansaitseva levy. Täyspitkältä löytyvät hitit ja vähemmän tunnetut sävellykset muodostavat yhdessä rockia ja rakkautta sisältävän kokonaisuuden, josta ei puutu tarttuvuutta saati omaperäisyyttä. Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin on helppoa todeta, miksi ”Trash”-albumista on muodostunut merkittävä osa Alice Cooperin tuotantoa.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen