Amalie Bruun, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Myrkur, on todennäköisesti tämän hetken silmätikku black metalin maailmassa. Yhden naisen bändi on jakanut mielipiteitä kahteen suuntaan siitä, miten black metalin tulevaisuus tullaan näkemään ja kuulemaan. Kuinka mustan metallin maineelle käy, kun Myrkurin tapainen äärimusiikki astuu näyttämölle?

Tutustun ensimmäistä kertaa Myrkuriin ja sen ensimmäiseen kokopitkään ”M”. Vaikka black metal on omalla tavallaan hienoa musiikkia, on se muuttunut nykypäivinä muun muassa post-tyyppiseen suuntaan, minkä vuoksi aion tällä kertaa lähestyä ”M”-julkaisua neutraalissa mielentilassa. Sitä ei koskaan tiedä, millä tavalla suhtaudun neiti Bruunin omaperäiseen projektiin, ennen kuin olen käynyt ”M”:n läpi.

Nopealla analyysillä Myrkurin ”M”-julkaisun musiikki muistuttaa vahvasti norjalaista Ulveria. ”M” rakentuu laajalti kappaleista, joiden melodiset ja folk-henkiset sfäärit nostavat kuuntelijat ikään kuin unten taikamaailmaan. Pidin valtavasti tästä tyylistä, kunnes Bruunin räkäiset rääkymiset napsauttavat unen poikki. Toisin sanoen en pahemmin välittänyt hänen ideoistaan lisätä black metallin tyyppisiä vokaaleja kauniisiin kappaleisiin, kuten esimerkiksi ”Skøgen Skulle Dø” ja ”Hævnen”.

Kyllä albumista löytyy osuviakin kappaleita, kuten kaunis ”Onde Børn” ja raivoisan kaunis ”Skadi”, mutta albumin suurin ongelma piilee paikalleen jäämisessä. Ei ”M” ole huono, mutta suurin osa kappaleista ei tahdo päästä kunnolla liikkeelle, minkä vuoksi räväkkyyttä ei tahdo oikein irrota.  Bruun osaa laulaa puhtaita niinkin kauniisti, että melkein itkettää, mutta mikäli kappaleita olisi paremmin hiottu, ”M” voisi olla yhden pykälän parempi julkaisu.

Jotenkin on hieman vaikea sanoa mitä genreä Myrkur loppujen lopuksi edustaa. Omissa korvissani Myrkur on vaakalaudalla sen suhteen, voiko sitä kutsua black metaliksi, vaikka räkäisyyttä ja blast beateja kuuluukin. Itse voisin kutsua Myrkurin äärimusiikkia atmosfääriseksi folkiksi, jos sellaista genreä edes on olemassa. ”M” on debyytiksi ihan kelpo julkaisu, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Itse pidin julkaisusta, vaikka kappaleiden kirjoittamisessa onkin vielä hiomisen varaa.

7½/10

Kappalelista:
01. Skøgen Skulle Dø
02. Hævnen
03. Onde Børn
04. Vølvens Spådom
05. Jeg Er Guden, I Er Tjenerne
06. Nordlys
07. Mordet
08. Byssan Lull
09. Dybt I Skoven
10. Skaði
11. Norn

Myrkur Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa