Mystic Festival päivä 1: aloituspäivä ja mukana liuta kovia nimiä
Mystic Festival on aikaisemmin järjestetty Puolan Krakovassa, kunnes festivaali ja Krakovan kaupungilla menivät ajatukset ristiin. Tämän vuoksi festivaali siirrettiin Gdanksiin, jossa se on jo järjestetty useampana vuotena peräkkäin. Festivaali sijaitsee Gdanskin vanhoilla telakka-alueilla, jonne on rakennettu erilaisia klubeja, keikkamestoja ja alueella pystytään järjestetään erilaisia tapahtumia kuten Mystic Festival. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Mystic on aivan ihanteellinen, sillä parin tunnin lento niin Helsingistä kuin Turusta on aivan olematon. Lisäksi majoitus Gdanskin keskustassa ja kävelymatkan päässä festarialueelta tekevät festaroinnin varsin helpoksi. Kaaoszine vieraili Mystic Festivaaleilla ja heti voidaan jo todeta, että tämä on todella hieno festari.
Ensimmäinen päivä toimi ns. warmp up -päivänä. Kun tarjontaa tarkasteli, päivä ei vaikuttanut olevan ihan mikä tahansa warm up. Heti ensimmäisenä päivänä soittivat bändit kuten Kreator, Body Count, Fear Factory, Suffocation eli voisi jo kuvitella, että olisi pääpäivä. Aloituspäivänä oli jo käytössä neljä lavaa ja jokaisella joku yhtye veti oman settinsä. Kuten muillakin tämän vuoden festareilla, niin Mysticissä myös oli useita metalcore yhtyeitä kiinnitetty rosteriin. Esim puolalainen Sewer Dwellers aloitti päälavalla. Krakowasta lähtöisin oleva ryhmittymä yhdisteli enimmäkseen death metal ja metal coren elementtejä, joka kuulosti varsin pätevältä. Vertailukohteena voisi hyvin pitää Fit For An Autopsya, josta Sewer Dwellers on hakenut vaikutteita.
Sen sijaan sisätilassa meuhkannut HellFuck ei todellakaan kumarrellut metallin uusien virtausten perään. Nelikko tukeutui vahvasti vanhan liiton thrash/death metalliin. HellFuck on selvästi saanut vaikutteita naapurimaan Saksan thrash metal bändeistä. Aika ajoin Destructionin vaikutteita ei voinut olla kuulematta, sillä vaikutteet oli useimmissa biiseissä varsin selvät. Vokalisti Marcin Sienkiel aka Skullripper vaikuttaa useissa muissakin yhtyeissä, kuten Azarathissa. Näin ollen on varsin selvää, että vaikutteet ovat peräisin ns. vanhan liiton metallista. Bändin nimi ei ole mikään järkevimmästä päästä, mutta retro thrash meininki toimi hyvin.
Fear Factory oli pitkään telakalla, sillä bändin kokoonpano oli pahasti levällään ja pitkään. Lisäksi Dino Cazaras kierteli Max Cavaleran Soulfly -yhtyeen kanssa. Kunnes Fear Factoryn uudeksi laulajaksi päättyi nuori italialainen kaveri Milo Silvestro. Tästä alkoi Fear Factoryn uusi tuleminen. Silvestron pestaaminen on ollut suorastaan lottovoitto Dino Cazarasille, sillä kaveri on tuonut täysin uutta dynamiikkaa musaan sekä esiintymiseen. Italialainen on kieltämättä Burton C Bellin nuorempi ilmestys. Nuori italialainen hoiti leiviskänsä todella mallikaasti. Fear Factory on nyt täysin uudelleen syntynyt, sillä Silvestronin tuoma energia ja into heijastuu selvästi Fear Factoryn muihin kavereihin. Tunnin setin aikana Fear Factory veti varsinaisen hittikimaran. Mm. ”Demanufacturell:ta” täräytettiin levyn nimibiisi ja perään tulivat mm ”Replica” ja ”Zero Signal”. Kun yhtye jälleen poikkeaa Suomen kamaralla, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan. Kaipaako Burton C Belliä takaisin yhtyeeseen, rehellisesti sanottuna ei.
Belgiasta ponnistava speed/thrashia veivaava Evil Invaders nousi klubin puolen lavalle. Bändi tarjosi aimo annoksen uudemman sukupolven thrashiä, mutta kuitenkin vaikutteita oli selvästi haettu vanhan liiton speed/thrash metallista. Keikka ei meinannut alkaa kunnolla, sillä hetkeä aikaisemmin rakennuksissa oli ollut sähkökatkos. Tämä oli sekoittanut soundcheckin ja hieman aikataulua. Kuitenkin Belgian rässärit pääsivät vauhtiin. Laulajan naseva ulosanti sopiva varsin hienosti ja antoi persoonallisen vivahteen Evil Invadersin thrashiin. Samaa aikaan kulman takana veti japanilainen Crystal Lake. Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun yhtye soitti Brutal Assaultissa alkuperäisellä laulajalla.. Sen jälkeen yhtyeessä oli tapahtunut, sillä japanilainen laulaja oli siirtynyt sivuun ja paikalla oli pestattu umpitatuoitu jenkkikaveri. Edellinen laulaja oli huomattavasti parempi ja hallitsi monipuolisempaa ulosantia kuin jenkkikaveri. Kuitenkin Crystal Laken setti oli varsin tymäkkää deathcorea.
Body Count on yleensä ollut pääesiintyjä useilla festivaaleilla. Tällä kertaa pääesiintyjän paikkaa ei ollut herunut. Se ei paljon hetkauttanut Ice-T:tä ja kumppaneita. Aloitusbiisi oli varsin kova, kun heti alkuun soitettiin Slayerin ”The Raining Blood”. Samalla alkoivat melkoinen kuhina yleisössä, kun pitit alkoivat pyöriä villisti. Body Countin setti oli armotonta tykitystä alusta loppuun. Setissä kuultiin ”Psychopath”, ”Manslaughter” sekä ”No Lives Matter”. Myös Bodycountin uutta materiaalia esiteltiin, kun tulevan levyn nimibiisi ”Merciless” soitettiin. ”CopKiller” luonnollisesti päätti keikan. Luonnonvoimat olivat pahasti bändiä vastaan, sillä päivän ainoa vesisade piiskasi aluetta armotta. Tämä ei haitannut yleisöä, joka jaksoi riehua pitissä loppuun asti.
Tässä vaiheessa tuli on jo ensimmäinen paha päällekkäisyys, sillä Suffocation ja Vio-lence oli laitettu soittamaan samaan aikaan. Tässä valinta kallistui nyt Vio-lencelle, sillä etukäteen kuullun huhun myötä kiinnostus oli astetta korkeammalla. Yhtyeessä on viime vuosina käynyt ovi tiuhaan tahtiin, sillä kaikki klassisen kokoonpanon jäsenet ovat poistuneet yksitellen ja viimeisenä Phil Demmel. Tätä nykyä yhtye on yhtä kuin Sean Killeanin sooloyhtye ja taustalla käy soittamassa alati vaihtuva väki. Tällä kertaa apuvoimia oli värvätty Evil Invadersiltä sekä Exodusuksen nokkamiehen jälkikasvu oli rummuissa. Rytmiryhmä oli todella pätevää ja osasi hommansa todella mallikkaasti, ettei siinä ollut mitään huomautettavaa. Setti pääosin keskittyi klassikolevyn ”Etenal Nightmaren” läpisoittoon. Lisäksi uudempaa materiaalia viimeisimmältä julkaisulta kuultu ”Upon The Cross”. Etukäteen kuultu huhu piti paikkansa, sillä Machine Headin nokkamies Rob Flynn ilmestyi soittamaan ”World In A World”. Kun Sean Killean esitteli Flynnin lavalle, jotkut huutelivat kovaan ääneen Demmelin perään. Vio-lence tulee jatkamaan tästä eteenpäin vaihtuvalla kokoonpanolla.
Vanha liiton thrash metallilla jatkettiin, kun Kreator aloitti myllytyksen kakkoslavalla. Kreatorin setti oli varsin turvallinen ja hyvin perinteinen. Pääosin setti koostui Kreatorin ns. uudemman aikakauden levyiltä. Sen sijaan 90-luvun aikakausi sivutettiin varsin tyylikkäästi, vaikka ”Phobia” tulikin. 80-Luvun tuotoksilta kuultiin ”Extreme Aggression”, ”Terrible Certainty” ja keikan päättänyt ”Pleasure To Kill”. On käsittämätöntä miksi rumpusoundeihin pitää joka kerta miksata kaikuefektit mukaan, kun ”Pleasure To Kill” vedetään keikoilla. Kreator pitäisi paahtaa biisi täysillä läpi eikä lisätä mitään erikoisuuksia. Bändi hoiti settinsä ammattilaisen ottein eikä lipsahduksia tapahtunut. Mille kiitteli kovasti yleisöä ja oli hänen mukaan ensimmäistä keraa Gdanskissa soittamassa. Kreator oli Kreator, varsin hajuton ja mauton sekä yllätyksetön. Pisteet kuitenkin menevät basistille, joka viiletti pitkin lavaa ja tukka heilui.
