Mystic Festival päivä 2 – tarjolla old school thrashia, dödöä, asennemetallia ja Bruce Dickinson
Puolassa Gdanskissa kesäkuun alussa järjestetyn Mystic Festivalin ensimmäinen virallinen päivä alkoi varsinkin riemukkaasti, kun Gutalax polkaisi päivän käyntiin. Monet oli jo ehtineet käydä kaupasta hakemassa vessapaperirullia ja kertakäyttöhaalareita. Tällöin asianmukainen varustus oli keikkaa varten kunnossa. Kun Gutalax nelikko aloitti, alkoi vessapaperirullia lennellä ympäriinsä. Samalla pitissä meno oli varsin hurmoksellista. Bändin viihdyttävä gore/kakka/grind oli piristävä avaus päivälle. Jopa läheisellä rakennustyömaalla seurattiin innolla Gutalaxin menoa lavalla.
Stoner-ryhmittymä Kadaver kipusi heti perään toiselle lavalle. Saksalaisryhmä aloitti keikkansa ”Forgotten Past” -biisillä yhtyeen ensimmäiseltä levyltä ja heti perään jatkettiin toisen levyn materiaalilla ”Doomsday Machine”. Nelikko veti varsin rennolla otteella keikan ja varsinkin basisti tuntui nauttivan keikasta täydestä sydämestä. Kadaverin psychedelinen stoner rock sopi varsin oivallisesti heti alkuilllasta.
Kun Kadaverin stoner rock oli hiljentynyt, Thy Art Is Murder aloitti myllytyksen päälavalla. Australian deathcore viisikon setti oli armotonta pieksämistä. Sen sai myös yleisö nopeasti tuntea, sillä heti alkuvaiheessa vokalisti Tyler Miller pisti yleisön kahteen osaa eri laidoille odottamaan käskyä. Kun biisi lähti, samassa lähti liikkeelle iso wall of death, josta kehkeytyi hurja circle pit. Pitti näytti lähinnä ihmismyllyltä. Tästä ei ollut yhtye moksiskaan, vaan tuuttasivat brutaalia dödiscorea.
Jos Kreatorin keikka muistutti enemmän päivää toimistoduunkssa, niin Sodom oli täysin eri kalipeeria. Setti aloitettiin todella jykevästi, kun heti alkuun tuli ”Christ Passion”. Tämä laittoi yleisön täysin sekaisin, sillä pitti lähti heti pyörimään. Bändi soundasi todella tiukalta ja vahvalta. Yhtyeen köppösemmätkin biisit kuulostivat varsin vihaisilta ja tiukoilta. Angelripper on selvästi löytänyt täysin uuden vaihteen Sodomin livekuntoon. Nelikon soundissa on tietynlainen punkmainen vivahde, joka tekee yhtyeestä tällä hetkellä livenä rupisen ja rankan. Lisäksi toinen kitara tekee biisit vielä tiukemmiksi. Lisäksi yhtye vaihtelee settilistaansa usein, ettei tukeudu samoin biiseihin. Sodomin tykityksen aikana pääsi ruotsalainen LIK unohtumaan täysin ja kieltämättä harmitti aika lailla.
Sodomin old school thrashin jälkeen oli vauhdilla siirryttävä päälavan läheisyyteen, sillä Bruce Dickinson oli aloittamassa omaa settiänsä. Mies oli joutunut peruuttamaan keikkansa Bukarestissa, sillä flunssa oli päässyt yllättämään. Ilmeisesti useamman päivän huilitauko oli auttanut, sillä mies oli tikissä. Todellakin Dickinsonin oli todella kovassa tikissä. Miehen ääni oli upeaa kuunneltavaa. 65-vuotias metallilegenda oli elämänsä vireessä, sillä mies viiletti pitkin lavaa ja suorastaan eli biisien mukana. Dickinsonin bändi oli aivan jumalattoman kova ja osasi ottaa yleisön todella hyvin, kun Bruce kävi välillä huilaamassa lavan takana. Setti oli rakennettu festarille sopivan pituiseksi, sillä 75 minuutin aikana kuultiin Dickinson soolouran klassikot. Mikä parasta, setissä ei ollut yhtään Iron Maidenin biisiä.
Kun Dickinson oli saanut viimeiset tahdit vedettyä, oli kiireen vilkkaan siirryttävä kakkoslavan läheisyyteen, sillä Biohazard oli aloittamassa New York Hard core myllytystä. Bändi oli todella kovassa iskussa, sillä yhtyeen rytmiryhmä ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Seinfeldin johdolla yhtye hyppi, pomppi ja heitti pyörähdyksiä pitkin poikin lavaa nuoruuden innolla. Tunnin aikana bändi oli täysin pysäyttämätön. Biisien välissä Evan Seinfield muisti pitää palopuheita, kuinka maailma on sekaisin ja jokaisen pitää huolehtia toisesta. Toivottavasti yhtye saadaan näille leveysasteille pitkästä aikaan, sillä Biohazard on armottoman kova lavalla ja eikä Mysticin keikassa heikkoa hetkeä ollut.
Festari-alueen aivan toisella puolella Matt Pike viritteli jo kitaraansa. High On Firen keikkapaikaksi oli päätynyt varsin hankala kolmoslava. Alue oli aivan tukossa, kun High On Fire aloitti stoner/doom jyräämisen. Soundit olivat todella raskaat ja rouheat. Tunnin pituinen setti aloitettiin ”Burning Down” -biisillä. Asia, joka kiinnitti heti huomion, oli musiikin ulkopuolelta. Matt Pike oli kropastaan karistanut useita kiloja ja mies näytti todella hyväkuntoiselta sporttikaverilta. Hyvä näin, sillä mies on taistellut terveysongelmien kanssa vuosien ajan.
Viime vuodet eivät olleet kovinkaan helppoja Robb Flynnille, sillä osa jäsenistä poistui rivistä ja vielä tuli kulkutauti, joka käytännössä pilasi osan ”Burn My Eyes” -kiertueesta. Lisäksi lämmittelijän pesti muille yhtyeille ei ole kovinkaan mieltä ylentävää Machine Headin tapaiselle yhtyeelle. Decapitatedin kitaristi jättäytyminen pois kokoonpanosta ja tilalle pestattu Havokin kitaristi Reece Scruggs on ollut viimeisiä muutoksia Machine Headin kokoonpanossa. Tänä kesänä Machine Head palasi rytinällä eurooppalaisille festivaalilavoille oltuaan vuosia poissa. Tätä on odotettu. Heti keikan alusta lähtien yhtye oli hurjassa iskussa. Koko keikan läpi Robb Flynn ja kumppanit vetivät todella väkevästi ja suorastaan aggressiivisella otteella biisit läpi. Keikan aikana kuultiin lukemattomia Machine Headin klassikoita kuten ”Old, Aesthetics of Hate, ”Davidian” etc. Keikan päätti komeasti ”Halo”. Keikka oli komea, sillä pyrot valaisivat pimentyvää Gdanskin yötä ja pitit pyörivät villisti. Soundit kautta keikan olivat todella murskaavat ja biisit kuulostivat varsin rankoilta. Machine Head on aina ollut lavalla murhaava ja toivottavasti yhtye saadaan Suomeen omalle keikalle.
