Mystic Festival päivä II: Vanhan liiton thrash metal valtasi lavat – Anthrax, Overkill ja Heathen iskussa

Mystic Festivalin toinen päivä tarjoili vanhan liiton thrashin fanittajien todellisen unelmalineupin, sillä päälavalla oli tarjolla sellainen annos thrashia, ettei siitä voinut valittaa. Vaikka thrash oli vahvasti edustettuna, esiintyi eri lavoilla myös muun muassa Decapitated, Blood Incantation ja Belphegor.

Vanhan Bay Area -thrashin rytmiryhmä Heathen aloitti päivän päälavalla. Heti ensimmäiseksi pisti silmään, että toinen kitaristi oli pudonnut kokoonpanosta pois. Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Kragen Lum oli yksin vastuussa kitaroista. Muutos ei kuitenkaan haitannut lainkaan Heathenin soundimaailmaa, sillä homma toimi yllättävän hyvin, eikä toisen kitaristin puuttumista välttämättä edes heti huomannut. Ikinuori laulaja David White ravasi ympäri lavaa kuin nuoruuden päivinään. Heathenin setti oli läpileikkaus yhtyeen pitkältä uralta aina ensimmäiseltä levyltä uusimpaan sinkkuun asti. Yleisö fanitti vanhan liiton thrashia antaumuksella, ja perinteiset pitit pyörivät koko ajan.

Kakkoslavalla aloitti intialainen Bloodywood. Yhtye on aiemmin vieraillut Suomessa muun muassa Nummirockissa, joten osa suomalaisesta yleisöstä tunsi sen varmasti ennestään. Bloodywood yhdistelee luontevasti intialaisia vaikutteita ja kulttuuria moderniin metalliin. Yhdistelmä on kieltämättä ainutlaatuinen, sillä intialaiset musiikilliset vaikutteet ja nykymetallin soundit muodostavat varsin tiukan kokonaisuuden. Yhtyeellä tuntui olevan lavalla yhtä paljon energiaa ja vauhtia kuin yleisölläkin, joka pittaili innokkaasti koko keikan ajan.

Sitten jatkettiin thrashilla, kun päälavalle asteli legendaarinen Overkill. Heti alkuun kiinnitti huomiota, että yhtye oli liikkeellä varsin erikoisella kokoonpanolla. D.D. Verni oli jälleen sairaslomalla parantelemassa olkapäätään, ja hänen tilalleen oli pestattu Christian Olde Wolbers, joka tunnetaan muun muassa Fear Factorysta. Sen sijaan suurempi yllätys oli toisen kitaristin Derek Tailerin puuttuminen. Asiasta ei ollut annettu mitään selitystä. Overkill on toki tullut aikoinaan toimeen yhdelläkin kitaralla, mutta tällä kertaa biisit kuulostivat paikoin hieman ontuvilta. Ikinuoren Bobby ”Blitz” Ellsworthin tunnistettava ääni sen sijaan oli edelleen iskussa.

Overkillin jälkeen oli vuorossa nopea siirtyminen kakkoslavalle, kun Decapitated aloitti settinsä. Yhtyeen keulilla oleva entinen Mors Subitan vokalisti Eemeli Bodde otti heti alusta lähtien komennon lavalla. Decapitatedin kotiyleisö otti yhtyeen vastaan todella railakkaasti. Valtava pitti alkoi pyöriä heti ensimmäisistä tahdeista lähtien, ja pölyä nousi ilmaan. Decapitated myllytti lavalla tiukasti. Yhtye esitti tunnin mittaisen settinsä aikana yhteensä yksitoista kappaletta, joista viisi oli “Cancer Culture” -albumilta. Oli hienoa nähdä, miten festivaalin Decapitated-fanit ottivat yhtyeen vastaan. Eemeli Bodde on osoittautunut juuri oikeaksi valinnaksi yhtyeen nokkamieheksi, sillä hänen lavakarismansa ja ulosantinsa olivat vakuuttavia.

Taas oli aika siirtyä kovaa vauhtia päälavalle, kun Anthrax aloitti settinsä. Anthrax on ollut viime vuodet hieman hiljaisempi, mutta tämä kesä on yhtyeen historian vilkkaimpia. Setti käynnistettiin räväkästi kappaleella ”Among the Living”. Koko settilista koostui yhtyeen kultakauden materiaalista, ja mukana oli myös pari kappaletta ”Persistence of Time” -albumilta. Suurin mielenkiinto kohdistui uuteen kappaleeseen ”It’s for Kids”, joka toimi livenä itse asiassa varsin hyvin. On hieman sääli, että Anthrax jättää täysin huomiotta Joey Belladonnan aikakaudella julkaistut albumit ”Worship Music” ja ”For All Kings”. Siitä huolimatta yhtye oli iskussa, ja Belladonna kuulosti perinteiseen tapaan hyvältä. Entä yleisö? Meno oli kuin moukarihäkissä.

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä vilkaisemassa Mardukia, mutta aloitus venyi ja venyi. Syynä olivat ilmeisesti yhtyeen matkan varrella kohtaamat ongelmat virkavallan kanssa, minkä vuoksi lähtö Ruotsista oli viivästynyt. Kun Mardukia ei vielä kuulunut lavalle, oli hyvä siirtyä jälleen kakkoslavan läheisyyteen, sillä Cavalera Conspiracy oli aloittamassa.

Tällä kertaa Cavalerojen teemana oli soittaa ”Chaos A.D.” -albumi kokonaisuudessaan. Setti vedettiin levyn kronologisessa järjestyksessä alusta loppuun, sillä erotuksella, että ”Territory” kuultiin encoressa. Max Cavalera oli huomattavasti hoikistunut, mikä on herättänyt paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Vokaaleissa ei ollut aivan samanlaista alkukantaista voimaa kuin aiemmin. Igor Cavaleran soitto sen sijaan oli edelleen käsittämättömän tiukkaa ja energistä läpi koko keikan.

Sisälavalla aloitti Belphegor, joka oli koristellut lavansa erilaisilla luurangoilla ja muulla rekvisiitalla, jota yhtyeen keikoilla on totuttu näkemään. Belphegor oli jälleen kerran hyvin raaka ja primitiivinen. Helmut Lehner on käytännössä yhtyeen ainoa vakituinen jäsen, sillä muut muusikot olivat jälleen palkattuja soittajia. Pitkäaikainen kitaristi Serpenth oli edelleen poissa kokoonpanosta. Belphegor ei pettänyt tälläkään kertaa, sillä reilun tunnin mittainen setti oli silkkaa murhaa alusta loppuun.

Megadethin nokkamies Dave Mustaine ilmoitti taannoin, että yhtye aikoo kiertää vielä jonkin aikaa, minkä jälkeen lyödään hanskat tiskiin. Se on selvästi lisännyt kiinnostusta Megadethia kohtaan, sillä koko päälavan alue oli ääriään myöten täynnä. Puolentoista tunnin setti käynnistyi luontevasti kappaleella ”Tipping Point”, josta siirryttiin suoraan ”Hangar 18” -kappaleeseen.

Setin mielenkiintoisin yksityiskohta oli ”Mechanixin” ja ”Ride the Lightningin” soittaminen peräkkäin, jolloin kaksi eri aikakautta kohtasi toisensa. ”Mechanix” löytyy Megadethin ensimmäiseltä albumilta, kun taas ”Ride the Lightning” on tunnetusti Metallican tuotantoa. Jos sama järjestys nähdään myös Tuskassa, tuota hetkeä ei kannata missata.

Mustainen laulusuorituksesta voidaan olla montaa mieltä. Kieltämättä se oli paikoin melkoista kähinää. Sen sijaan yhtyeen soitto oli todella terävää ja tiukkaa. Koko bändi hyödynsi myös lavaa hyvin liikkuessaan sen eri puolilla. Oli mielenkiintoista huomata, että Teemu Mäntysaarella on oma kannattajakuntansa. Kun mies saapui lavan reunalle soittamaan, ilmaisi fanijoukko suosiota varsin voimakkaasti kirkumalla. Megadeth oli kokonaisuudessaan yllättävän kova, vaikkeivät Mustainen lauluosuudet olleet parhainta antia. Settilista sisälsi runsaasti tunnettuja klassikoita. Kun Megadeth saapuu Tuskaan, ei yhtyettä kannata jättää väliin missään tapauksessa.

Illan päätti kakkoslavalla Blood Incantation. Yhtye on noussut viime vuosina todella kovaan suosioon, mikä näkyi jo Mysticissa: kakkoslavan alue oli aivan tupaten täynnä. Yhtyeen progressiivinen death metal vetosi yleisöön erinomaisesti. Setti keskittyi pääosin ”Absolute Elsewhere” -albumin materiaaliin.

Mysticin hyvä puoli on se, etteivät bändit aloita esiintymisiään aamutuimaan, vaan vasta reilusti iltapäivän puolella. Tällöin yhtyeitä jaksaa seurata innolla alusta loppuun ilman suurempaa uupumusta. Vaikka sää oli välillä varsin vaihteleva, alue on siitä loistava, ettei siellä tarvitse tarpoa polvia myöten mudassa. Lisäksi vanhan teollisuushallin sisätilat tarjoavat hyvän suojan sateelta. Kohti kolmatta päivää.