Mystic Festivalin 4. päivä – Onko Bring Me The Horizon seuraava stadionyhtye?

Neljäs ja viimeinen päivä. Tarjolla oli Dark Funeral, Kerry Kingin soolobändi, Asphyx, Satyricon ja lukuisa määrä muita. Koko festareiden suurin nimi Bring Me The Horizon veti paikalle valtaisan yleisön ja tarjosi spektaakkelimaisen show’n.

Saksalainen Ghostkid aloitti päivän kakkoslavalla. Sotamaalauksiin ja muihin tamineisiin varustautunut viisikko osoittautui varsin vauhdikkaaksi ryhmäksi. Bändin toinen kitaristi ja basisti hyppäsivät lavalta yleisön joukkoon ja pistivät alulle hyvänkokoisen pitin. Kun jengi kiersi kehää, veti bändi biisin suvereenisesti läpi. Laulaja Nico Sallach oli varsinainen sähköjänis, sillä hän viiletti samaan aikaan pitkin lavaa. Yhtye yhdistelee musiikissaan keskenään onnistuneesti metalcoren ja elektromusan elementtejä, jolloin bändi soundaa varsin tiukalta. Ghostkid on tulossa syksyllä Suomeen, eikä yhtyettä kannata missään nimessä missata, sillä luvassa on kova keikka.

Owls Woods Graves oli sikäläisiä yhtyeitä. Erikoisella nimellä varustettu bändi osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Bändin musa oli yhdistelmä eri tyylejä. Vaikutteita oli otettu rankemmanpuoleisesta hardcoresta sekä black metalista, eikä The Misfits vaikutteilta voinut välttyä. Biisit soundasivat varsin tymäköiltä, eikä armoa annettu. Keikan perusteella Owls Woods Graves meni tarkempaan syyniin, sillä setti oli melkoista tykitystä. Joskus festareilla törmää varsin yllättäviin yhtyeisiin, jotka ovat varsin tuntemattomia ja pääsevät yllättämään kuten Owls Woods Gravesin kanssa kävi.

Lord Of The Lost oli päivän ensimmäinen yhtye päälavalla.  Se on saanut hyvän buustin urallaan kierrellessään Iron Maidenin kanssa, eivätkä Eurovision-skabat liene paljon haitanneet, vaikkeivät ne menneetkään ihan nappiin. On ainakin selvä, että yleisömäärät ovat kasvaneet, ja lavat ovat tulleet isommiksi. Bändille oli annettu varsin lyhyt, 45 minuutin soittoaika. Bändi ehti soittaa kaiken kaikkiaan kymmenen biisiä annetussa ajassa. Saksalaiset eivät jääneet seisoskelemaan vaan pistivät varsin vauhdikkaan keikan pystyyn. The Lord A.K.A Chris Harms viiletti lavalla edestakaisin ja otti hyvin yleisönsä. Lyhyehkö setti päätettiin Euroviisu-biisillä ”Blood And Glitter”, joka sai totta kai parhaimman vastaanoton.

Kerry Kingin oma ”sooloyhtye” oli yksi Mysticin mielenkiintoisista nimistä, sillä bändissä vilisi monta thrash metal -legendaa Kingin ohella kuten Phil Demmel, Mark Osugueda ja Paul Bostaph. Noin 75 minuutin settiin mahtui lähes tulkoon kaikki Kingin levyn biisit kuten esimerkiksi keikan aloittanut ”Where I Reign”,”Idle Hands”, ”Toxic” ja ”Residue”. Mukaan oli mahdutettu myös pari pakollista Slayer-kipaletta kuten ”Disciple”, ”Black Magic” ja totta kai ”Raining The Blood”. Vokalistin virkaa hoitava Death Angelin nokkamies Mark Oseguada oli liekessä koko setin ajan. Laulajan ääni oli todella terässä, sillä hänen äänen käyttönsä oli raakaa revitystä. Laulaja oli pari kertaa niin lähellä pyroja, että hänen oli otettava useampi askel taaksepäin, ettei hän roihahtanut kirjaimellisesti liekkeihin. Kerry Kingin bändin soundit olivat todella terävät, ja levyn biisit kuulostivat paljon rankemmilta ja raaemmilta livenä kuin levyllä.

Dark Funeralin black metal kuulosti Kerry Kingin jälkeen varsin valjulta. Vaikka Dark Funeralin biisit ja soundit olivat brutaalit, ei bändin mustan metallin paahto ollut ihan iskussa. Jos ja jos Dark Funeral olisi soittanut sisätiloissa, olisi tunnelma ollut ihan eri. Siitä huolimatta se veti perusmeiningillä keikan läpi. Setti kattoi biisejä kuudelta eri levyltä aina bändin ensimmäiseen EP:hin. Keikka avattiin ”Nosferatu”-biisillä ja heti perään soitettiin ”Ravenna Strigoi Mortii”. Tunnin pituinen black metal -messu päätettiin ”Open The Gates” -biisiin.

Hollannin death metal -legenda Asphyx on aina vetänyt ultrabrutaaleja keikkoja, ja bändin livesoundi on varsin raaka ja nihilistinen. Mysticin keikka ei ollut mikään poikkeus. Bändi oli todella vedossa, ja niskanikamat olivat kovilla, kun Asphyx tuuttasi vanhan liiton brutaalia death metalia menemään. Keikka alkoi ”The Rack” -levyn introlla, josta jatkettiin suoraan ”The Quest of Absurdity” -biisillä. Setti koostui aika pitkälti bändin viimeisimmän ”Necroceros”- ja ensimmäisen ”The Rack”-levyn biiseistä. Martin Van Drunin ääni on yksi ikonisimmista death metal -äänistä ja on edelleen yhtä raa’an tunnistettava kuin yli 30 vuotta sitten.

Satyricon on ollut vuosia poissa keikkalavoilta. Nokkamiehen terveydelliset haasteet ja viinibisnekset ovat taatusti vieneet mielenkiinnon pois bänditouhuista. Nyt bändi palasi kuitenkin takaisin lavoille. Suurin yllätys Satyriconissa oli Anthrax-basisti Frank Bellon värvääminen riveihin. Vaikka yhtye on ollut tauolla useamman vuoden, ei se näkynyt millään tavoin lavatouhuissa ja soitossa. Keikka oli täydellinen, ja kavereilla oli hommassaan palo, kun pääsivät pitkästä aikaan soittamaan. Huomio kiinnittyi kuitenkin Bellon esiintymiseen: välillä kävi kieltämättä mielessä, muistiko basisti, ettei nyt soiteta ”Caugh In The Moshia” tai ”I Am The Lawta”, sillä eleet olivat lähes tulkoon samat kuin hänen ollessaan Anthraxin kanssa lavalla. Oli kuitenkin hauska nähdä vanhan liiton thrash-muusikko soittamassa black metalia. Satyriconin setti koostui pääsääntöisesti niin sanotusti sen tunnetuimmista biisistä, eikä yllätyksiä liiemmin tullut. Keikan aikana kuultiin niin ”To Your Brethren in the Dark”, ”Now”, ”Diabolical”, ”Mother North” kuin keikan lopettanut ”K.I.N.G.”

Bring Me The Horizon on noussut monien festareiden pääesiintyjäksi. – Eikä ihme, kun vilkaisi valtavaa yleisömäärää, jonka kokoista ei ollut edes Megadethilla. Yhtye on satsannut visuaaliseen puoleen ja näyttävään lavarakennelmaan. Eturiviin oli pakkautunut aivan erilaista yleisöä kuin aikaisempina päivinä, ja nuoret neidit olivat valloittaneet täysin eturivin paikat. Vanhempi porukka seurasi keikkaa huomattavasti taaempana. Bring Me The Horizonin todellinen tähti on laulaja Oli Sykes, johon kiinnittyi kaikki huomio. Mitä tahansa Sykes sanoi ja antoi ymmärtää, oli yleisö aivan myyty, ja huutomyräkkä oli valtaisa. Muu bändi jäi kieltämättä enemmän taustalle hoitaen oman tonttinsa, sillä he olivat lavalla liian sivussa korkealla ständillä. Sykes pääsi yllättämään, kun hän omisti yhden biisin Kerry Kingille. Bring Me The Horizonin show oli upea. Kaikki valot, screeneille heijastetut videoklipit ja lavarakennelma antoivat vaikutelman, että bändi nousee vielä isommaksi nimeksi lähitulevaisuudessa. Visuaalinen vaikutelma oli todella teatraalinen ja mahtipontinen. On myönnettävä, että Bring Me The Horizon oli komeaa katseltavaa.

Kun nuoriso jytäsi Bring Me The Horizonin tahdissa, kipusi festivaalialueen toisella puolella lavalle Kanadan black metal -legenda Blasphemy. Olisi odottanut, että sisätila olisi ollut tupaten täynnä vaan ei. Blasphemyllä oli aikoinaan Puolassa varsin kova underground-kannatus, joten olisi odottanut hieman riehakkaampaa vastaanottoa… Blasphemy tylytti tunnin verran brutaalisella ja primitiivisellä black metalilla. Setti koostui luonnollisesti klassikkobiiseistä kuten ”Warcommand” ja ”Blasphemous Attack”. Soundit olivat yllättävän selkeät, sillä ne olisi voineet olla myös kakofoniset. Bändi oli todella armoton ja raaka, eikä biisien välissä kuultu turhia selittelyjä.

Mystic Festival oli jälleen kerran upea kokemus. Kuten aloituksessa jo viitattiin on festareille todella helppo tulla. Kustannukset eivät ole tähtitieteelliset, kun buukkaa ajoissa lennot ja hotellin. Myöskään ruoka ja juomat eivät ole Suomen tasolla … vielä. Mystic Festivalin bänditarjonta on todella laadukas, ja bändejä on eri genreistä uusimmista tulokkaista aina legendaarisiin nimiin asti. Kannattaa ottaa Mystic Festival tarkasteluun jo ensi kesänä!