Mystisen kiehtova tarina – arviossa Marko Annalan ”Ylva”

Kirjoittanut Päivi Närvänen - 11.8.2025

Marko Annalan järjestyksessään jo neljäs romaani ”Ylva” vie lukijansa matkalle 1980-luvun lopun Norjaan. Teoksessa käsitellään varsin vahvoja ja tunteitakin nostattavia teemoja, joissa tuodaan esille elämän ja kuoleman kysymyksiä, taiteen voimaa, sekä ihmisen suhdetta niin luontoon, mutta myös itseensä. Kirja on tehty kolmen eri taiteilijan yhteistyönä: tekstit ovat Annalan, ja kirjan kuvituksesta vastaavat Petri Ala-Maunus sekä Iita Annala. Tekoprosessin kerrotaan olleen erittäin vuorovaikutteinen, sillä molemmat kuvittajat ovat tulleet mukaan jo varsin aikaisessa vaiheessa ja kommentoineet tekstiä juuri kuvitusten näkökulmasta. Tämä tavallisuudesta hieman poikkeava yhteistyö on saatu erittäin toimivaksi ja näkisin mielelläni näin toimittavan useamminkin.

Jo romaanin prologi tempaa lukijan mukaansa, herättäen samalla paljon ajatuksia. Kirjan luvuissa vuorottelevat kertojaääninä teini-ikäinen Ylva ja kuvataiteilija Konrad. Molemmat ovat tahoillaan kokeneet läheisen ihmisen menetyksen: Ylva on menettänyt isänsä ja Konrad vaimonsa. Henkilöiden tarinat etenevät luku kerrallaan, enkä osannut aivan aluksi edes aavistaa, miten nämä kohtalot lopulta kietoutuvatkaan yhteen. Luonnollisesti musiikkiakaan ei ole kirjassa unohdettu: Ylva ystävystyy äärimetallibändissä soittavan Mørkin kanssa, ja haparoivaa alku-uraa seurataan varsin tarkasti.

Marko Annala kertoo saaneensa idean kirjaan huomatessaan, että aikalaiskuvauksissa ei juurikaan näy viitteitä siitä, että naisia olisi ollut mukana aktiivisina tekijöinä rock- tai metallibändien alkuaikoina. Laji on aina koettu miesvaltaiseksi, ja juuri sen vuoksi hän halusi antaa kirjaan hieman erilaisen näkökulman. Lisäksi hän halusi tässä kirjassa haastaa itsensä, kertoen tarinaa juuri teini-ikäisen tytön näkökulmasta. Tässä hän onnistuu uskomattoman hyvin, ja huomaan monessa kohtaa samaistuvani nuoren Ylvan ajatuksiin omien teini-iän muistojen kautta. Annalalla on taito kirjoittaa värikästä, sekä useita pieniä yksityiskohtia kuvailevaa tekstiä. Tämä saa kirjan tapahtumat erittäin eläväksi, ja lukijasta tuntuu kuin olisi henkilökohtaisesti läsnä tilanteessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Jokainen luku alkaa kuvitettuna: Konradin lukujen kuvat on tehnyt Petri Ala-Maunus ja Ylvan puolestaan Iita Annala. Kuvissa riittääkin paljon tutkittavaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Itseäni kosketti erityisesti kuva purkautuneesta c-kasetista. Kuvituksiin liittyy myös eräs mielenkiintoinen idea, nimittäin Konradin viimeinen teos on oikeasti olemassa! Kirjan kannessa nähtävä maalaus on Ala-Maunuksen loihtima, kuusimetrinen ja kolmiosainen taideteos.

Näin 80-luvun kasvattina oli mielenkiintoista lukea kirjaa juuri tuolta vuosikymmeneltä, vaikka tapahtumat eivät Suomeen sijoittuneetkaan. Romaanin edustama aikakausi tuodaan esille tekstin pienissä yksityiskohdissa. Esimerkiksi Ylvan haaveilema musta kynsilakka ei todellakaan kuulunut tavallisten kosmetiikkaliikkeiden valikoimiin, toisin kuin nykypäivänä.

Pidin Marko Annalan ensimmäisestä romaanista ”Värityskirja” todella paljon, ja tiesin hänet jo entuudestaan sujuvasanaiseksi kirjoittajaksi. Mutta jos olisin törmännyt ”Ylvaan” sattumalta, en ehkä kuitenkaan olisi tarttunut siihen pelkän takakansitekstin perusteella, koska aihe ei tuntunut aivan omalle genrelleni. Mutta koska kirjoittajana oli suuresti arvostamani Annala, oli itsestään selvää, että annan tälle teokselle mahdollisuuden. Ja onneksi annoin, sillä lukeminen kannattaa aina – kuten mainoksessakin aikoinaan todettiin. Jos siis kiinnostuksen kohteesi on esimerkiksi musiikki, kuvataiteet tai maaginen realismi, tarjoaa ”Ylva” monia mielenkiintoisia hetkiä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy