Mystisen symbolin viehätys ei ole kadonnut – arviossa Blue Öyster Cultin viidestoista pitkäsoitto ”The Symbol Remains”

Olen hämmentynyt. Olin kuvitellut, että ”The Symbol Remains” -albumilla kuullaan parhaat päivänsä elänyt Blue Öyster Cult (tuttavallisemmin BÖC), joka sinnikkäästi yrittää saavuttaa varhaisten vuosiensa kyvykkyyttä ja intoa kuitenkaan onnistumatta siinä. Kyseessä ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun vuosikymmeniä rokannut yhtye olisi menettänyt parhaan teränsä. ”The Symbol Remains” ei kuitenkaan ole heikko varjo 70-luvun puolivälissä läpimurron tehneestä yhtyeestä. BÖC:n viidestoista pitkäsoitto on oikeastaan yllättävän raikas, ja paikoitellen jopa raskaskin.

Vaikka BÖC ei virallisesti ole ”yhden hitin ihme”, profiloituu yhtye yleisesti ihmisten tietoisuudessa bändiksi, joka loi ”(Don’t Fear) The Reaper” -kappaleen. Maailmanluokan hitistä on sekä hyötyä että haittaa, ja vaikka BÖC ei ole saanut urallaan aikaan toista yhtä kolossaalista kappaletta, ei tähän seikkaan kannata sen enempää takertua.

BÖC:n juuret ulottuvat 60-luvun lopulle, ja yhdysvaltalaisyhtye julkaisi tiuhaan albumeja 70- ja 80-luvulla, jolloin bändin suosio oli suurimmillaan. Levyjen julkaisutahti hidastui 90-luvulla ja suorastaan tyrehtyi 2000-luvun alussa, kun yhtyeen neljästoista pitkäsoitto ”The Curse Of Hidden Mirror” ilmestyi vuonna 2001. Sen jälkeen kului 19 vuotta, ennen kuin BÖC julkaisi seuraavan pitkäsoiton, joka ilmestyi tänä syksynä.

Käymättä sen enempää BÖC:n historiaa tai diskografiaa tässä kirjoituksessa läpi on minun todettava, että ”The Symbol Remains” on yllättävän hyvä albumi. Pelko siitä, että pitkäsoitto sisältäisi vain kulahtaneita ja tasapaksuja kappaleita toinen toisensa perään oli itselläni todellinen, mutta BÖC pesi sellaiset pelot kertaheitolla pois.

”The Symbol Remains” lähtee kyllä liikkeelle turhankin turvallisen kuuloisella kappaleella ”That Was Me”, mutta jo toisen kappaleen myötä ääni muuttuu kellossa. ”Box In My Head” lähtee suorastaan lentoon tarttuvien ja ilmavien melodioiden saattelemana, kun taas ”Tainted Blood” kääntää kurssia kohti hidastempoisempaa klassisempaa rockia, josta ei hienoja riffejä puutu. ”Nightmare Epiphany” yllättää kuuntelijan vuorostaan salonkikelpoisuudellaan, jonka kruunaavat hienot lauluosuudet.

Jo ensimmäisen neljän kappaleen perusteella voi huomata, että ”The Symbol Remains” -albumilla liikutaan sulavasti tunnelmasta toiseen. Ja sama piirre jatkuu levyn loppuakin kohden. ”Edge Of The World”- ja ”Stand And Fight” -kappaleilla nostetaan esiin vanhan koulukunnan heviä, mikä tuokin esiin BÖC:n raskaamman puolen. Erityisen hieno kontrasti syntyy ”Edge Of The Worldissä”, jossa rouheat riffit raikaavat ja samalla kuullaan lähes harrasta laulua siitä, kuinka maailman palamista voi seurata sivusta. Jotta tunnelma ei muuttuisi liian synkäksi, tulee ”Train True (Lennie’s Song)” kuin tilauksesta keventämään tunnelmaa. Kappaleen hullunkuriset sanoitukset yhdistyvät tarttuvaan southern rock -soundiin, ja lopputuloksena on albumin hauskin ja pahin korvamato.

14 kappaletta kattava pitkäsoitto liikkuu kuunteluinnon suhteen veitsenterällä, ja pientä kiinnostuksen lopahtamista ainakin itselläni on havaittavissa loppua kohden. Pitkäsoiton kolme viimeisintä kappaletta kärsivät siitä pahiten. Albumin loppupuolelle on onneksi sijoitettu huoleton ”Florida Man” ja Alice Cooper -vivahteinen ”The Alchemist”, jotka kannattaa kuunnella. Jälkimmäiseen sisältyy siteeraus H. P. Lovecraftin samannimisestä tarinasta, ja kappale on tunnelmaltaan narratiivinen ja kiinnostava.

Vaikka ei ehkä heti uskoisi, että vuonna 1967 perustettu yhtye voisi ammentaa ja tuoda jotain uutta soundiinsa vielä reilun viidenkymmenen vuoden jälkeen, on BÖC:n kohdalla kuitenkin todettava, että kyllä voi. ”The Symbol Remains” ei ole alusta loppuun täydellisyyttä – niin kuin harva albumi on – mutta levyltä löytyy runsaasti kiinnostavia ja nautittavia kappaleita. Yhdysvaltalaisyhtyeen viidestoista albumi ei ole lainkaan hullumpi, vaan oikein toimiva kokonaisuus.

8/10

Kappalelista:

  1. That Was Me
  2. Box In My Head
  3. Tainted Blood
  4. Nightmare Epiphany
  5. Edge Of The World
  6. The Machine
  7. Train True (Lennie’s Song)
  8. The Return Of St. Cecilia
  9. Stand And Fight
  10. Florida Man
  11. The Alchemist
  12. Secret Road
  13. There’s Fight
  14. Fight

Blue Öyster Cult Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua