Nachtfalterin ”was bleibt” on ammattitaitoisesti toteutettu mutta todella apaattinen

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 7.6.2019

Nachtfalter on Tobias Serflingin ja Tom Günzigin muodostama duo, joka on loihtinut ”was bleibt” -albumille goottirockmaisen äänimaiseman. Usein goottirock-yhtyeiden musiikki on suhteellisen tarttuvaa, mutta sitä ei Nachtfalterin musiikista voi sanoa. Kappaleiden kertosäkeistöt eivät ole erityisen tarttuvia, vaan duo on keskittynyt enemmänkin melankolian luomiseen. Oman leimansa albumiin antaa vokalisti Serflingin äänenkäyttö: tämä laulaa pääasiassa hyvin matalalta ja surumielisesti. Muutama poikkeuskin levyltä toki löytyy: esimerkiksi ”Anderes Leben”- j a”Eine Stimme” -kappaleissa kuullaan jopa aggressiivisia lauluosuuksia.

Serfling ja Günzig ovat selvästi pitkän linjan muusikoita ja taitavia sellaisia, mikä heijastuu albumin monissa kappaleissa. Kappaleissa ”Anderes Leben” ja ”Folge Mir” kuullaan esimerkiksi Günzigin upeita kitarasooloja ja ”Vollkommenheitissa” Serflingin hypnoottinen kosketinsoitinosuus. Parivaljakko osaa sekä uskaltaa myös hyödyntää jousisoittimia musiikissaan, mistä ”Für Mich”, ”Vollkommenheit” ja ”Nacht” toimivat loistavina esimerkkeinä.

”Was bleibt” on monipuolinen ja ammattitaitoisesti toteutettu albumi. Serfling taitaa mestarillisesti useiden soittimien käsittelyn, kuten rumpujen, basson ja kosketinsoittimien. Tämän lisäksi hän hoitaa lauluosuudet. Vaikka Günzigin rooli ei ole yhtä merkittävä, hoitaa hän kitaran käsittelyn loistavasti ja tuo sooloillaan piristystä Nachtfalterin äänimaisemaan. Levylle valikoidut kappaleet on mietitty tarkoin ja niitä on hiottu äärimmilleen. Albumia kuunnellessa huomaa, kuinka kunnianhimoinen teos ”was bleibt” on. Yksityiskohdat ovat hyvin harkittuja, ja muutamia kappaleita on pelkistetty, jota tunnetilat nousisivat paremmin esiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Edellä esitetyistä seikoista huolimatta ”was bleibt” ei herättänyt itsessäni kovin suurta mielenkiintoa. Vaikka albumilla hyödynnetään erilaisia elementtejä, jää kuuntelukokonaisuus valjuksi eikä levy onnistunut puhuttelemaan minua. Myös Serflingin hyvin alakuuloinen ääni alkoi pidemmän päälle pitkästyttää minua. ”Was bleibt” -albumista syntyy juuri sen takia herkästi aneeminen kuva, vaikka albumi sisältääkin hienoja kitarasooloja ja tuplabasarin ilottelua. Vaikka itse en juurikaan innostu näin masentavan kuuloisesta goottirockista, löytyy tällekin albumille varmasti kuuntelijansa, jotka osaavat arvostaa Nachtfalterin apaattista mutta monipuolista ulosantia.