Näennäisesti provokatiivinen mutta lähemmin tarkasteltuna harmiton – arviossa Kai Hansenin ”Born With A Hammer”
Saksalaisen power metalin pioneereihin lukeutuva Kai Hansen julkaisi syyskuussa uuden sooloalbumin. Muun muassa Helloweenia ja Gamma Rayta perustamassa ollut Hansen on aina ollut oman tien kulkija, ja samassa hengessä on syntynyt ”Born With A Hammer” -albumikin.
Ne, joille Hansenin muusikonura on tuttu, tietävät, että saksalaismuusikko on ehtiväistä sorttia. Helloweenistä vuonna 1989 lähdettyään Hansen työllisti itseään aluksi pääasiassa Gamma Rayn kanssa, kunnes hän ennen vuosituhannen vaihetta sekoitti itsensä Iron Saviorin matkaan. 2010-luvulla Hansen liittyi Unisoniciin ja palasi myös Helloweenin pariin. Gamma Ray on kulkenut Hansenin mukana koko ajan, ja vuosien varrelle on mahtunut monen moista yhteistyökuviota, jota on turha tässä kohtaa käydä läpi.
Ensimmäisen sooloalbumin Hansen julkaisi kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina aikaa on ilmeisesti vapautunut kaikesta muusta, kun debyyttialbumi sai seuraajan. ”Born With A Hammer” on kuvitettu leikkisästi, mutta sisältö on määrätietoisesti toteutettua. Äänimaiseman perusta on valettu power metalin mittoihin, mutta sitä ei kuitenkaan ole sementoitu tiukasti lokeroonsa. Ulosanti taittuu tarvittaessa moneen, mikä onkin pitkäsoiton vahvuus. ”Don’t Care” on esimerkiksi polkeva rallatus, kun ”End Of The Road” kuljettaa ilmaisua jonnekin melodisen rockin ja metallin välimaastoon.
Pitkäsoiton todellinen yllättäjä on kuitenkin nimikkokappale, joka tuo teatraalisuutensa ja mahtipontisuutensa puolesta hieman mieleen Queenin. Sen sijaan nimikkokappaletta seuraava ”I.D.G.A.F.” tiputtaa melkoisesti niin tasoa kuin tunnelmaa. Kappale on kuin nousuhumalaisen, keski-ikäisen miehen uhmakas ruumiillistuma, joka yrittää todistella, etteivät elämän realiteetit kahlitse häntä, vaan totuus on toisenlainen.
Onneksi ”I.D.G.A.F.” on vain yksittäinen kappale, eikä se edusta koko albumia. ”Triple Trouble” ei sekään edusta lyyristä neroutta, mutta sen sanoitukset ovat vähemmän vaivaannuttavat. Uhmakkuus on toki keskeinen osa power metalia, mutta paljon on myös kiinni siitä, miten asiat esitetään. Albumin kiinnostavimmat sanoitukset löytyvät kappaleista ”Feeding The Beast” ja ”Invaders”.
Mukaansa tempaava meininki ja väkevä ulosanti ovat tietysti ”Born With A Hammer” -pitkäsoiton valttikortit. Kymmenen kappaletta kattava kokonaisuus on sopivan monisävyinen, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Mutta se ei nimikkokappaleensa lisäksi sisällä suurtakaan ihmeteltävää. Hansenin pitkän uran synnyttämä kokemus näkyy ja kuuluu albumilla määrätietoisuutena, ja hän on myös sanoittanut ja säveltänyt valtaosan kappaleista sekä antanut kappaleille äänensä. Lopputuloksena on pitkäsoitto, joka ei suuresti hetkauta mutta täyttää vaivattomasti power metal -albumin kriteerit.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen