Napakka ja kattava otanta aikaisemmasta tuotannosta – arviossa Winterin ”Looking Back” -kokoelma-albumi

Saksalainen Winter on mystinen tapaus. Goottirock-yhtyeellä on selvästi takanaan historiaa jo pitkältä ajalta – ja ainakin Markus Winter on toiminut muusikkona vuodesta 1993 alkaen – mutta yhtyeestä löytyy silti verrattain vähän tietoa. Jopa Winterin levy-yhtiö Echozone on vähäsanainen saksalaisyhtyeen suhteen, ja toteaa ”Looking Back” -albumin olevan kokoelma Winterin tuotannosta, joka ei ole helposti löydettävissä. Niukkojen tietojen valossa – tai ehkä juuri niiden takia – kyseessä onkin mielenkiintoinen pitkäsoitto, joka houkuttelee tutustumaan Winteriin tarkemmin.

Kokoelma-albumi on nimensä veroinen, sillä pitkäsoitto kääntää kuulijan katseen kohti Winterin menneisyyttä uudelleen äänitettyjen valittujen kappaleiden myötä. ”Looking Back” -albumin vinyylipainoksille ja suoratoistopalveluihin kappaleita on talletettu tusinan verran, kun vastaavasti CD-versiolle raitoja on peräti 16. Pitkäsoitolle valikoidut kappaleet ovat kiehtovan erilaisia ja valottavat siten saksalaisyhtyeestä useita perspektiivejä. Siinä missä albumin aloittava ”We Believe In Rock” on ehtaa goottirockia, on ”The Flyer” rohkeasti popahtava ja hyväntuulinen. Vastaavasti ”Heartbreak Road” on blues rockin -katkuinen poljenta kun ”Angel” kuljettaa kuulijan melankolian ja psykedelian pyörteisiin.

Winterin kokoelma-albumi kuunnellessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota muutamiin seikkoihin. Ensimmäinen on aloitusraita, jolla multi-isntrumentalisti-vokalisti Markus Winter laulaa ylistystä edesmenneille ja nykyisille rockin suuruuksille luettelemalla artisteja Elviksestä glam rockin ja grungen suuruuksien kautta aina Nightwishiin asti. Merkittävämpi huomiota herättävä seikka albumilla on muutamien kappaleiden äänimaisemat, jotka tuovat vahvasti mieleen niin Billy Idolin ja erityisesti Alice Cooperin. Erikoista kyllä, pitkäsoitolta voi löytää myös yhtäläisyyksiä  Katy Perryn suuntaan ”Princess Of The Night” -kappaleen sanoituksista.

”Looking Back” antaa kattavan käsityksen saksalaisyhtyeestä, eikä kuulijalle jää epäselväksi, että Winter kykenee venyttämään ulosantiaan luontevasti popahtavista rock-kappaleista aina muhkeasti groovaaviin poljentoihin, unohtamatta myöskään muutamaa erikoisempaa teosta. Kuuntelukokemus jaksottuu erilaisten kappaleiden puolesta albumin puoleen väliin saakka todella hyvin, mutta sen jälkeen paras intensiteetti haihtuu. Säntillisesti kolmesta neljään minuuttiin kestävien kappaleiden ansioista kuuntelukokemus pysyy kuitenkin jouhevana, ja ”Take It Slow” toimii kokoavana lopetuksena vinyylin- ja suoratoistopalvelujen kuuntelijoille.

CD-versiolla kappaleita on kaikkiaan kuusitoista, ja mikä yllättävämpää, bonusraitojen seassa on useampi kiinnostava teos. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköinen ”On The Run”, Alice Cooper -vivahteinen ”Angel” sekä eksoottinen ”Beneath The Blue” -balladi. Näistä kolmesta edellä mainitusta ”On The Run” taitaa olla ainut, joka löytyy myös suoratoistopalveluista (ainakin Spotifysta Winterin singleosiosta). Poikkeuksellisesti bonusraidat eivät ole lisätäytettä vaan hienoja teoksia, jotka antavat levylle lisäarvoa. Siksi toteankin, että jos sinun on mahdollista valita CD-versio, suosittelen sitä. Joka tapauksessa, kuuntelitpa albumia sitten vinyylin, CD:n tai suoratoistopalvelun kautta, on ”Looking Back” kiinnostava otanta Winterin tuotannosta. Samalla albumi kumoaa myös sen ajatuksen, etteikö goottirock voisi olla myös pirteää ja psykedeelistäkin.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/WINTERpalehorse

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen