Mestarit ne osaa yllättää. Englannin Birminghamin uppiniskaiset grindcore-pioneerit pistävät pihalle välityönä ennen 16. albumin julkaisua 31 kappaletta kattavan tupla-albumillisen harvinaisuuksia. ”Coded Smears and More Uncommon Slurs” -tupla-albumin kappaleet koostuvat eri albumisessioista yli jääneistä biisestä, japanilaisilla painoksilla julkaistuista bonus-raidoista ja loppuunmyydyillä pienlevyillä, kokoelmilla ja spliteillä julkaistuista kappaleista vuosilta 2004-2014: toisin sanoen ajalta jälkeen kakkoskitaristi Jesse Pintadon valitettavan, ennenaikaisen kuoleman. Kyse on ”The Code Is Red… Long Live The Code”, ”Smear Campaign”, ”Time Waits For No Slave”, ”Utilitarian” ja ”Apex Predator-Easy Meat” -albumien aikakausina äänitetyistä yhtyeen kuriositeeteista. Tyylillisesti kokonaisuus muodostuu kuluvalla vuosituhannella yhtyeen tekemistä kappaleista, joiden henki on lähempänä 1990-luvun dynaamisempaa ja raskaampaa ilmaisua. Eipä ihan heti tule mieleen toista äärimetalliyhtyettä, jonka jämäbiisit yltäisivät näin korkeaan musiikilliseen tasoon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Selkein musiikillinen päälinja ”Coded Smears and More Uncommon Slursilla” on, että sille kerätyt kappaleet ovat pariminuuttisia turpasaunoja, joiden murskavoima piilee keskitempoisissa, d-beatilla paukuttavissa hard core -piiskauksissa ja panssarivaunun raskaissa, mutta groovaavissa runttauksissa, siinä missä valtaosa yhtyeen virallisten albumien kappaleista painottuu kiivastempoisempaan, grindcore-repimiseen. Mukaan mahtuu lisäksi paitsi mahtipontisempaa napalmisadetta, mukana on myös Melvinsin, Convergen, Melt Bananan, Heaven Shall Burnin kanssa tehtyjen, loppuunmyytyjen pienlevyjen vaihtoehtoisempia helmiä.

Albumi lyö pleksin sisään heti käytelyssä. Avausraita ”Standardizationista” lähtien kipakka ”Oh So Pseudo!”, ”Suffer The Children” -klassikkoa erittäin paljon muistuttava ”Losers” ja piinaavan tarttuva ”Call That An Option?” eivät silittele eikä selittele. Yllättäen raskaalla kädellä runnotusta King Crimsonista muistuttavalla progahtavalla rytmiikalla operoivaa ”Caste As Waste” on hunajainen spin-off yhtyeen standardimaisesta sarjatulesta. Miltei vastaavaan yllätysmomenttiin yltää Converge-splitiltä napattu, mutta aavistuksen heikoilla soundeilla varustettu ”No Impediment To Truth (Phobal)” .

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Raskasmetallisesta shuffle-osasta d-beat hard core-osaan piiskaava ”We Hunt In Packs” paahtaa armotta ennen armottomia mutta rujon melodisia grindcore- ja mosh-osia. Melvins-splitiltä napatulla ”Oxygen Of Duplicity”-kappaleella yhtye viljelee jopa aavistuksen Type O Negativen kaltaista jylhän gootahtavaa toimitusta. Hollantilaisen vanhan liiton crossover -jyrä Gepøpelin laina ”Paracide” piiskaa perinnetietoisesti luulot pois puoleentoista minuuttiin.

Uusinta tuotantoa oleva melodisella hard corella paahtava ja kunnon moshpittaukseen päätyvä ”Critical Gluttonous Mass” näyttää oivaa tasapainoilua yhtyeen raskaan puolen ja brutaalisuuden välillä. Monipuolinen ”Aim Without An Aim” ei puolestaan jätä telaketjujensa väliin joutuneelle hiukkaakaan toivoa. ”An Extract (Strip It And Clean)” on eittämättä ylväs ja uppiniskainen hard core -rytistys ja albumin armottomimpia mosh-paloja. Nappiksen ilmaisussa monesti taka-alalle jäävää, viiltävää, kuivakan mustaa brittihuumoria tarjoillaan kiivasluonteisessa ja crustahtavassa nykyajankuvauksessa ”Phonetics For The Stupefied”. Julmasti groovaava, täysin pidättelemätön ”Suppressed Hunger” voisi aivan hyvin olla kotoisin yhtyeen vaihtoehtometallisimmalta albumilta ”Greed Killing”. Ensimmäisen levyn päätöskappaleessa jäsenet paikoiltaan nyrjäyttävässä Cardiacs -coverissa ”To Go Off And Things” meno on hulvaton. Kappaleessa Nappiksen paahto kuulostaa lähinnä siltä, kuin se tekisi selvää YUP:n kappaleesta.

Toinen levy alkaa Nappiksen tyyliin nähden tummasävyisestä pianointrosta säälimättömään grind-lahtaukseen etenevällä ruotsalaisen hard core/reggae pumppu G-ANX – lainabiisimedleylla ”Clouds Of Cancer / Victims Of Ignorance”. ”What Is Past Is Prologue” etenee pirullisella keskotempoisella hard core thrash-riffeillä. Napalm Death -standardeista mitenkään erottumaton ”Like Piss To A Sting” sekä suoraviivaiset mutta soundillisesti tuhnut coverit Sacrilegen ”Lifeline”:sta sekä Despairin ”Outconditioned”:sta nakuttavat likaisina, mutta potentiaaliinsa nähden vaisuina ja voimattomina rykäisyinä edustaen tuplan heikointa antia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Niin ikään ”Greed Killing” -albumin tyylillä groovaava mosh-pala ”Where The Barren Is Fertile” ja ”Enemy Of The Music Business”-albumin materiaaliin kallellaan oleva, moniulotteisempi ”Legacy Was Yesterday” toimivat molemmat hienosti. Japanilaisen hard core-legenda Cauzen vanhan liiton malliin tuupattu ”Crash The Pose” ei hellitä albumin punkimmasta linjasta piirun vertaa. Poliittisesti aktiivisen ja ihmisoikeuksien vaalimisen puolesta liputtavan yhtyeen harvinaisuuksien joukosta jopa Nepalin vuoden 2014 maanjäristysten uhrien tukemiseksi tehdyn kokoelma-albumilta löytyvä, indie-ja groove metal-vaikutteinen ”Earthwire”.

Dynaamisuutensa suhteen mallikkaasti osiensa välillä varioiva, mutta vesikauhuisen lailla hyökkäävä ”Will By Mouth” edustaa albumin kipakampaa puolta. Armoton d-beat-liiskaus ”Everything In Mono” myllyttää puolestaan kertosäkeestä eteenpäin hiton toimivilla ja groovaavilla kertosäkeellään, C-osallaan ja outrollaan. Celtic Frostilta ammentava, mateleva ja rujon kaunis ”Time Waits For No Slave” -albumin ylijäämäbiisissä ”Omnipresent Knife In Your Back” -biisi pysäyttää raskaudellaan. Raivotautisen tulkinnan sijaan vokalisti Barney Greenway pidättäytyy kappaleessa gregoriaanista kuorolaulua muistuttavassa,  transsinomaisessa pitkien nuottien laulannassa. Vimmainen crust-veto ”Youth Offender” taas tappaa niin talossa kuin puutarhassa. ”Greed Killing -EP”:llä julkaistun, upean painostavan ”Self Betrayalin” hengessä tehty anthem-tyylinen ”Atheist Runt” kaikessa yksinkertaisuudessan on eeppinen kappale, joka jostakin käsittämättömästä syystä jätettiin aikanaan pois varsin keskinkertaiseksi jääneeltä albumilta ”Smear Campaign”.  Piinaavalla kitarariffillä ja Barneyn tummasävyisellä, melodisella laululla sekä doomahtavan jylhällä rumputyöllä se on gootahtava, yli kuuden minuutin kellottava mestariteos: Kyseessä on pesunkestävä Nappis-klassikko, joka häpeilemättä kumartaa Killing Joken kaltaisille post punk-klassikoille. Vuoden 2008 albumilta ”Smear Campaign”-tuplan päättävässä, Napalm Deathin musiikillisen laajakatseisuuden osoittavassa ”Weltschmerz (Extended Apocalyptic Version)”:ssa Nappis painaa häpeilemättömästi kokeellisen goottivaihteen silmään ja varsinkin aavemaisten naislauluhyräilyjen myötä hakee mallia Lisa Gerardin jumalaisesta säveltaiteesta Dead Can Dancen riveissä.

”Coded Smears and More Uncommon Slurs” on iloinen yllätys monessa mielessä. Napalm Death hengittää sillä jopa paikoin paremmin kuin varsinaisilla albumeillaan. Varsinaisia albumeita allekirjoittanut jaksaa kuunnella selvästi lyhyemmissä annoksissa, koska niiden äänimaisema on ahdettu monesti varsin tukkoon. Tämän tuplan kuuntelee sen sijaan kevyesti parin päivän sisään useammankin kerran, vaikkakin albumikokonaisuus on kappalemäärän ja pitkän aikajanan sanelemana varsin tilkkutäkkimäinen. Kyseisen harvinaisuuskokoelman myötä vanhasta kunnon Napalm Deathista paljastuu aiemmin täysin kartoittamattomia, uskomattoman freesejä puolia ja sovituksellisia ulottuvuuksia. Nyt se ei kuulosta ylenpalttisen vakavalta, monotoniselta, eikä puuduttavan nihilistiseltä, vaan elinvoimaiselta ja piruilevan sarkastiselta ja mukavan vittumaiselta. Kokonaisuus tuo myös esiin sen, kuinka monipuolisen tappava ja lahjakas yhtyeen rytmiryhmä Shane Embury (basso) – Mitch Harris (kitara) – Danny Herrera (rummut) lopun viimein on. Tulevaisuudessa auliisti toivoisikin, että Nappis kelpuuttaisi enemmän juuri tällaisia ilmeikkyyttä, ilmavuutta ja punk-kaahausta sisältäviä biisejä varsinaisille albumeilleen jo miljoonaan kertaan kuullun ja turhankin ennalta-arvattavan grind-ja crust- painotteisen, silmittömän musiikillisen teurastuksen sijaan.

9- / 10

kappalelistaus:

CD 1
1. Standardization
2. Oh So Pseudo
3. It Failed To Explode
4. Losers
5. Call That An Option?
6. Caste As Waste
7. We Hunt In Packs
8. Oxygen Of Duplicity
9. Paracide
10. Critical Gluttonous Mass
11. Aim Without An Aim
12. An Extract (Strip It Clean)
13. Phonetics For The Stupefied
14. Suppressed Hunger
15. To Go Off And Things

CD 2
1. Clouds of Cancer / Victims Of Ignorance
2. What Is Past Is Prologue
3. Like Piss To A Sting
4. Where The Barren Is Fertile
5. Crash The Pose
6. Earthwire
7. Will By Mouth
8. Everything In Mono
9. Omnipresent Knife In Your Back
10. Lifeline
11. Youth Offender
12. No Impediment To Triumph (Bhopal)
13. Legacy Was Yesterday
14. Outconditioned
15. Atheist Runt
16. Weltschmerz (Extended Apocalyptic Version)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Coded Smears and Uncommon Slurs” ilmestyy 29.3. 2018

Kirjoittaja: Mikko Nissinen