Napalmia Briteistä, saksofoni Norjasta, energiaa ja rutiinia Suomesta – hämmentävä grindcore-iltama Seinäjoen Rytmikorjaamolla

Seinäjoen Rytmikorjaamolla on aina välillä hyvinkin mielenkiintoisia iltamia. Iltamat on rakennettu yleensä tiettyjen teemojen ympärille, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus – kun keikkakalenterista näki nimet Rotten Sound ja Napalm Death, ei millään muulla ollut väliä, sillä tiedossa oli kunnon grindcore-mähinät. Pitti pyörii, mustelmia ja kunnon metallimeininkiä. Mutta miten väärässä olinkaan! Helmikuun 23. päivä vuonna 2019 osoittautui monelle ennakko-odotuksista huolimatta hieman poikkeavaksi kokemukseksi.

Iltaan oli kiinnitetty mukaan myös Kovaa Rasvaa, joka kiersi Rotten Soundin ja Napalm Deathin mukana neljän keikan kiertueella, joka koki päätöksensä 23. helmikuuta nimenomaan Rytmiksellä. Illassa oli mukana myös samaan aikaan Suomea parin keikan (joista Rytmikorjaamo oli toisena) verran kiertänyt norjalainen Shining ja sen lämmittelijä Four Stroke Baron, joka avasi Rytmikorjaamon illan. Joko kohotit kulmakarvoistasi ainakin viittä?

Pakan jakoi monelle hyvinkin tuntematon yhdysvaltalaistrio Four Stroke Baron, jonka new wave- ja jopa funk-vivahteita tarjoilevaa rock-esitystä oli tullut paikalle ihmettelemään pari kourallista jengiä. Yhtyeen basisti Keegan Ferrari kertoi myöhemmin, ettei heillä ollut keikan suhteen ennakko-odotuksia, sillä he eivät tunteneet Helsingin lisäksi edes muita suomalaisia kaupunkeja. Rytmikorjaamo oli kuitenkin uskomattoman hieno keikkapaikka ja paljon isompi kuin mitä he olivat kuvitelleet. He eivät myöskään tienneet, miten Napalm Deathia katsomaan tullut yleisö reagoisi heidän musiikkiinsa. Bändin keikan aikana ainakin yksi kaveri Napalm Death -paita yllään rokkasi eturivissä, mikä oli bändille miellyttävä yllätys. Ferrari kertoi, että ainoa pettymys Rytmikorjaamolla oli se, että bändin täytyi lähteä keikan jälkeen välittömästi kohti kotimaan kamaraa, eikä se ehtinyt rupatella kuin parin fanin kanssa lyhyesti keikan jälkeen.

Yhdysvaltalaisvieraiden jälkeen olikin sitten vuorossa jo Kovaa Rasvaa -nelikko. 75-prosenttisesti naisvaltainen poppoo pisti Rytmikorjaamon pikkulavalle pällistelemään tulleen keikkakansan hymyilemään ja jopa heiluttamaan tukkaakin. Rotten Soundin ja Napalm Deathin kanssa Suomea kiertänyt nelikkö lietsoi energiallaan alun hämmennyksen helkkariin. Liki vuosikymmenen pystyssä ollut yhtye on verrattavissa ulosanniltaan eniten ehkä Huora-yhtyeeseen, mutta se on monta piirun vertaa energisempi. Kunnon runttaus, mainiota!

Sitten. Illan ihmetys. Norjalainen Shining. Ikinä. Korostan: en ikinä. En ole ikinä nähnyt esiintyvän artistin suhteen niin paljon ihmetystä, hämmennystä ja ehkä jopa ennakkoluuloja kuin Shiningin kohdalla tapahtui. Moni ihmetteli bändin bookkausta iltaan. Miten se sopii grindcore-teemaan millään tapaa? Moni pyöritteli päätään esiintymisen alkaessa, ja jokunen huokaisi helpotuksesta, kun keikka päättyi. Kukaan ei varmasti voi kuitenkaan väittää, etteikö yli tunnin mittainen setti olisi heitetty ilmoille aivan tajuttomalla energialla ja ammattitaidolla. Vaikka valtaosa keikkakansasta olikin tullut katsomaan ”Rotikkaa” ja ”Nappiksia”, niin jollain ihmeen konstilla Norjan miekkoset saivat salia täyttymään ja väen rokkaamaan. Poikien esiintyminen herätti todennäköisesti paljon eriäviä mielipiteitä, mutta jos keikalla kuullaan saksofoni-soolo, niin se on tavallaan ihan jees.

Kaaoszine sai keikan jälkeen kiinni Shining-yhtyeen kitaristin, vuoden 2018 kesällä poppooseen liittyneen suomalaisen Antti Karhun ja esitti hänelle pari kysymystä keikkaan liittyen.

Jarmo Hänninen: Soitit edellisen kerran Rytmikorjaamolla vuonna 2015 hieman erilaisemman bändin ja ”teeman” meiningeissä The-Man Eating Tree -yhtyeen riveissä. Millaista oli tehdä paluu Seinäjoelle nyt vähän erikoisempaan iltaan eri bändin kanssa?

Antti Karhu: Ensinnäkin Rytmikorjaamo on super-makee venue, ja mestan henkilökunta on todella leppoisaa ja ammattitaitoista porukkaa. Puitteet rundin viimeiselle keikalle oli siis niin sanotusti viimosen päälle kohdillaan! Vaikka The Man-Eating Tree ja Shining vaikuttavat ensikuulemalta hyvinkin erilaisilta musiikillisesti, itselleni soittajana molempia yhdistää sama voimakas tunnelataus ja -yhteys musiikin energiaan sitä esittäessä. Täysillä painetaan molemmissa vaikkakin TMETissä paikoitellen hieman raskaimmin askelin.

Jarmo: Illan yleisö oli hieman ymmällään / hämillään bändin bookkauksesta iltaan. Vaikuttaako yleisön fiilis tai jopa ennakkoluulot millään tapaa omaan / bändin esiintymiseen?

Antti: Myönnettäköön, että olimme illan kattauksessa Shiningilla varmasti hieman outolintu, mutta yleisön reaktioista, ilmeistä ja nuppiluvusta päätellen voisin kuitenkin todeta, että näytti rokkaavampikin show kelpaavan kaiken runnomisen (<3) väliin. ”Animal”-levyn julkaisun jälkeen yleisössämme on ollut joka kerta vanhoja faneja, joiden ennakkoluulot pystyy aistimaan lavalle saakka keikan alkaessa. Illan päättyessä kaikki tuntuvat olevan kuitenkin tyytyväisiä. Livenä koettuna muutos ”vanhasta Shiningista uuteen” ei loppujen lopuksi olekaan kovin suuri. Ilolla sinne lauteille joka ilta nousee kaikkensa antamaan – ja yleensä se riittää.

Iso kiitos Antille kysymyksiin vastaamisesta! Mutta illan täytyi jatkua, ja sehän jatkui Rytmiksen pikkulavalle Rotten Soundin tahtiin. Innokkaimmat olivat kerääntyneet lavan edustalle jo päälava-aktin lopetellessa esiintymistään. Meni muutama minuutti, niin tuo ”keikka-alue” oli täyteen ammuttu. Keijo Niinimaan luotsaama pumppu vetäisi lyhyen ja intensiivisen vedon, joka oli varmasti tuttu kaikelle kansalle, mutta jota pääsee todistamaan aivan liian harvoin. Keikka vaikutti hieman kauempaa katsottuna todella rutiininomaiselta ja varmalta heitolta, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut yleisöön – kansa sai, mitä se oli tullut todistamaan, ja sehän riittää.

Illan kruunaamaton kuningas oli kuitenkin Napalm Death – sitä väki oli tullut todistamaan, ja Englannin Birminghamista pauhaava yhtye oli, kliseisesti sanoen, liekeissä. On sanottava, että bändi on ehdottomasti näkemisen arvoinen, ja ainakin Rytmikorjaamolla soundi oli jotain uskomatonta. Se, mitä kuulette levyillä, ei ole mitään verrattuna siihen, miltä bändi kuulostaa livenä. Oli myös ilahduttavaa huomata, että bändin settilistaa oli hieman mulkattu verrattuna siihen, mitä se oli esimerkiksi ”Nappisten” neljän keikan mittaisen Suomen-rundin aloituspaikassa Helsingin Nosturissa.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, mistä Napalm Deathin biisit kertovat, niin yhtyeen keulahahmo, laulaja Mark ”Barney” Greenway selitti sitä välispiikeissään likimain jokaisen kappaleen kohdalla. Bändi oli kirjaimellisesti liekeissä, uskomattoman intensiivinen, ja hieman kauempaakin koettuna se nostatti hikeä pintaan. Yleisön kanssa heitettiin vähän läppää, ja se pieni pittikin tuli todistettua tuon keikan aikana. Kaikilla oli hymy naamalla.

Ilta oli kaiken kaikkiaan ihan mainio. Napalm Death oli hieno todistaa (viimeinkin!) livenä, ja oman alansa legendat olivat todellakin omaa luokkaansa.  Jos Four Stroke Baron ja norjalainen Shining aiheuttivat jonkin asteista hämmennystä, niin tämän keikan jälkeen se oli kaikki tiessään. Pienenä lisähuomiona kerrottakoon, että illasta oli tullut nauttimaan porukkaa Vaasasta ja Pietarsaaresta, ja varmaan kauempaakin, sillä sen verran harvoin ”Rotikka” ja etenkin ”Nappikset” vetävät näillä lääneillä keikkaa. Erityinen lisämaininta täytyy antaa myös illan tiskijukka DJ Miroscumille, joka vetäisi väliajoilla pöytään mainiot teemasetit. Oli myös positiivinen yllätys, että merkkaripöydillä oli jotakin jokaiselta bändiltä, ja vinyyli oli esillä paremmin kuin hyvin. Vielä kerran kiitos bändeille ja Rytmikorjaamolle – hienoa, että tällaista järjestetään! Käykää, hyvät ihmiset, keikoilla – musiikki on parasta, ja livenä se on vielä parempaa!

Kuvat & Teksti: Jarmo Hänninen Photography

Special Thanks: Keegan Ferrari of Four Stroke Baron (US) & Antti Karhu of Shining (NOR)

Four Stroke Baron FB
Kovaa Rasvaa FB
Shining (nor) FB
Rotten Sound FB
Napalm Death FB
DJ Miroscum FB