Nashville Pussy / Bob Wayne, 14.10.2012, Tavastia@Helsinki

Sunnuntai-ilta tarjosi Helsingissä varsinaisen countryn ja rock’n rollin yhdistelmän, kun yhdysvaltalainen Nashville Pussy saapui Tavastialle lämmittelijänään niin ikään yhdysvaltalainen countrymies Bob Wayne. Joten ei muuta kuin stetsoni päähän, bootsit jalkaan ja paikan päälle.

Bob Wayne oli itselleni ennen iltaa tuntematon artisti, mutta täytyy myöntää, että miehen keikan jälkeen lähtevät levytkin varmasti tilaukseen. Kappaleet kuten ”Spread My Ashes On The Highway” sekä ”Fuck The Law” tarttuivat korvaan heti ensikuuntelulla. Taustaorkesterina häärivä Outlaw Carnies hoiti tonttinsa moitteettomasti Bobin itsensä villitessä Tavastian yleisöä mm. laulamalla jälkimmäisenä mainittua kappaletta hetken yleisön tarjoamilla suomennoksilla.

Vaikka musiikillisesti Bob Wayne on niin lähellä Texasia, ettei allekirjoittanut ole koskaan lähemmäksi päässyt, käyttää herra lyriikoissaan rutkasti huumoria. Huumeita, alkoholia ja tietenkin rekka-autoilua viljelevät sanat tekivätkin syvän vaikutuksen, kuten myös basson soittaminen ihan oikeasti akustisesti – kontrabassolla. Sitä on harvemmin tullut itse livenä nähtyä, ainakaan missään rock-tapahtumissa.

Siinä missä lämmittelijänä toiminut Bob Wayne oli itselleni erittäin positiivinen yllätys, oli illan pääesiintyjä Nashville Pussy livenä vaisumpi kuin odotin. Yhtyeen livesetti keskittyi pääasiassa materiaaliin, joka ei mielestäni ole sitä parasta Nashville Pussya. Missä olivat sellaiset kappaleet kuin ”Keep On Fuckin’” tai ”The Bitch Just Kicked Me Out”? ”Hate And Whiskey” sekä “Gonna Hitchhike Down To Cincinnati And Kick The Shit Outta Your Drunk Daddy” toimivat kyllä ihan mainiosti, mutta pääpiirteiltään keikka oli tylsähkö. Sen mitä olen yhtyeen livekonsertteja nauhalta katsonut, tällä kertaa ei näkynyt sen enempää tissejä kuin mitään muutakaan ihmeellisempää lavashow’ta. Pelkästään vokalisti/ kitaristi Blaine Cartwrightin pelleileminen viskilasillaan ei riittänyt mielestäni innostumaan keikasta sen suuremmin. Ei, vaikka kitaristi Ruyter Suys on yksi kuumimpia mimmejä rock’n rollin maailmassa, eikä nykyinen basisti Karen Cuda paljoa tästä jälkeen jää. Leidit olivatkin keikan ehdotonta parhaimmistoa, sillä Blaine itse vaikutti kovin tylsistyneeltä koko tapahtumaan, puhumattakaan rumpali Jeremy Thompsonista.

Mitään suurta yleisöryntäystä Nashville Pussy ja Bob Wayne eivät Tavastialle aiheuttaneet, tähän on varmasti osasyynä sekin, että sunnuntai ei ole otollisin päivä keikkailulle, varsinkaan näin syksyn pimeinä iltoina. Siitä huolimatta Bob Wayne veti keikan jälkeen myyntikojulle yhden suurimmista näkemistäni yleisöryntäyksistä. Kaljaakin sai ostettua tauolla helpommin kuin Bob Waynen levyjä.

Loppupeleissä tapahtumasta jäi ihan mukava jälkimaku, mutta lähinnä lauteita lämmitelleen Bob Waynen ansiosta. Ei se Nashville Pussykaan huono ollut, mutta niitä tissejä ja ennen kaikkea omalta kohdaltani tärkeämpiä biisejä odotin. Ja muuten, se Entombed-raportissa mainitsemani jälkikasvu syntyi terveenä tyttönä maailmaan. Siellä se näyttää iskälle ”pahaa silmää”, kun iskä käy reissuissaan. Ensi vuonna saa sitten tulla itse raportoimaan Tuskat sun muut festarit.

Teksti ja kuvat: Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua