Nauzea / Antagonist Zero @ On The Rocks 12.4.2012

Lähtökohtaisesti kun ennakkoasetelma on, että Nauzea esiintyy ensimmäistä kertaa ja haluavat keikkaraportin kirjoitettavan, keikkapäivä on Torstai ja yleisöä ei ole juuri nimeksikään, niin kyllä sitä valitettavasti itsekin kriitikkona asennoituu skeptisesti tulevaan. Keikathan ovat vuorovaikutusta esiintyjän ja yleisön kanssa ja jos jälkimmäinen puuttuu, niin kyllähän se vaikuttaa lavan tapahtumiin. Näistä syistä onkin piristävää nähdä ja hatun noston paikka Nauzea yhtyeelle joka tekee poikkeuksen sääntöön ja tulee lavalle ryhtyen purkamaan raivoaan välittämättä onko yleisöä 20 tai 200.

Energiaa ja lavapresenssiä löytyy vaikka siihen kykenemättömille bändeille jaettavaksi ja setti pysyy muutenkin kivasti kasassa. Vaikutteita kuuluu mm. Metallicasta ja Machine Headista, mutta mitään ns. suoraa esikuvaa ei tämän arvostelijan harmaasta aivomassasta löydy mihin verrata. Tuntemattomampia bändejä vaivaa usein se, että lava-show jää kovin vaisuksi ja katsojan silmään näyttää, että lavalla ”säädetään” ja esiinnytään lähinnä itselle tuijottaen joko kattoa, maata tai omaa soitinta. Tähänkään ei Nauzea syyllisty vaan yleisöä lähestytään välispiikeillä ja nostatus huudoilla kappaleiden välissä ja niiden aikana. Eritoten ryhmän kitaristi Yang saa sulan hattuunsa esiintymistaidoistaan. Bändi tuntuu ottavan itsensä tosissaan ja miksei ottaisi. Musiikki on hienon kuuloista ja soitto kulkee livenäkin mallikkaasti.

Illan toinen yhtye on Porvoolainen Antagonist Zero. Yhtyeeltä kuulee junttaavaa alavire kitarointia, murinavokaaleita, puhdasta laulua ja progehtavia melodioita. Murinaosuuksissa tämän kriitikon korvaan paistaa Opeth ja puhtaista vokaaleista / kohdista Dream Theater, joten ei siis ollenkaan huono asia. Murinaa ja kitarointia hoitavan Ben Pakarisen ääni on komeaa kuunneltavaa ja se välittyy yleisölle kuin raivokas kutsu haudan takaa. Nauzean tavoin Antagonist Zero hoitaa hommansa mallikkaasti eikä moittimisen sijaa juuri löydy.

Jos jotain negatiivista pitäisi hakemalla hakea, niin puhtaiden lauluosuuksien suorittaja joutuu
seisomaan ns. tekemättömän näköisenä melko paljon koska puhtaiden osuus murinoihin
verrattuna on pieni. Hommansa laulaja hoitaa kyllä todella mallikkaasti. Joku soitin kun
iskettäisiin käteen, niin ”ongelma” korjaantuisi.

Kirjoittanut: Jartsa Ikonen / 13.4.2012

Kommentoi julkaisua