Nazareth sinnittelee elossa – arviossa harmillisen ponneton ”Surviving The Law”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.6.2022

Harva yhtye voi todeta, että debyyttialbumin julkaisusta on vierähtänyt yli 50 vuotta. Skotlantilainen Nazareth lukeutuu kuitenkin yhdeksi näistä harvoista yhtyeistä. Alkuperäisestä jäsenistöstä ei tosin ole enää tallella kuin basisti Pete Agnew, joka on sinnikkäästi jatkanut skotlantilaisyhtyeessä vuosikymmenten ajan. Alkuperäisen solistin Dan McCafferty eläköidyttyä vuonna 2013 moni saattoi ajatella yhtyeen tarinan olevan lopussa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan yhtye löysi mikrofonin taakse Carl Sentancen, jonka kanssa Nazareth julkaisi 24. studioalbuminsa, ”Tattooed On My Brainin” vuonna 2018.

Sentance oli hyvä löytö, sillä vokalistin äänessä on samanlaisia sävyjä kuin hänen edeltäjällään. Tämän seurauksena Nazarethin äänimaailmassa ei tarvinnut tehdä radikaaleja muutoksia, vaan skotlantilaisyhtye pystyi jatkamaan tutulla juurevan rockin tiellä. ”Tattooed On My Brain” oli myös tietyllä tapaa uusi mahdollisuus Nazarethille, kun uuden vokalistin myötä oli mahdollista kokeilla uutta tulokulmaa. Olkoonkin, että osan hohdosta pitkäsoitolle antoi itse Sentance, puhkuvat myös levyn kappaleet energiaa.

”Surviving The Law” ei luonnollisestikaan aiheuta yhtä suurta innostusta kuin edeltäjänsä, onhan Sentancen ääni jo tuttu. Silti odotuksia albumia kohtaan sopii olla – onhan kyseessä pitkän linjan hard rock -yhtye, jolta löytyy tuotannostaan muutama rockin klassikkokappalekin. Nazarethin 25. albumi ei odotetusti sisällä maailmanluokan hittejä – ne ajat ovat yhtyeeltä jo ohi – mutta siitä huolimatta albumi sisältää harmillisen ponnettomia suorituksia toinen toisensa perään. Hienoiselta pettymykseltä ei voi siis välttyä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pitkäsoitto alkaa perusvarmasti polkevalla rockilla, mutta viimeistään ”Mind Bomb” -kappaleen kohdalla tulee selväksi, ettei ”Surviving The Law” ole kaksinen kokonaisuus. Kappaleet tuntuvat kulkevan samoja polkuja, ja ne toistavat rouheita riffejä ja mielikuvituksettomia lyriikoita. Kokonaisvaikutelmasta tulee tunne, ettei Nazareth ole viitsinyt laittaa itseään täysin likoon, vaan on pitäytynyt perusvarmoissa ratkaisuissa. Valonpilkahduksina ovat lähinnä korvamatomainen ”Runaway”, kaksiminuuttinen muka-hauska ”Sinner” ja päätöskappale, ”You Made Me”, jotka erottuvat kokonaisuudesta jotenkin.

Nazareth ei yllätä uusimmalla albumillaan, paitsi ehkä kappalemääränsä suhteen. Pitkäsoitolla on peräti 14 kappaletta, mikä on tämän albumin kohdalla ehdottomasti liikaa, kun ottaa huomioon kappaleiden mielikuvituksettomuuden. Erikoista kyllä, vaikka kappaleet rajoittuvat pääasiassa kolmen minuutin mittoihin, kuulostaa ”Surviving The Law” tuskastuttavan pitkälle. Tämä on harmi, sillä Nazareth on yhtye, jonka varhainen tuotanto herättää kunnioitusta. ”Surviving The Law” ei valitettavasti tee niin, vaan saa yhtyeen näyttäytymään varjolta entisestään.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen