”Ne törkyisimmät kymmenen vuotta” – klassikkoarviossa Mötley Crüen 30-vuotias ”Decade Of Decadence ’81-’91”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 23.10.2021

Hollywoodin oma, nykyään sikailuistaan parhaiten tunnettu tukkarokkarilauma Mötley Crüe juhlisti ensimmäistä täyttä vuosikymmentään 19.10.1991 julkaistulla kokoelmatuplalla ”Decade Of Decadence”. Mikään helpon kaavan ”best of -rahastus” ei kuitenkaan ollut kyseessä. Mukaan oli mahdutettu myös uutta, jopa yhtyeen uran kannalta merkittävään maineeseen noussutta materiaalia. Pari klassikkoa retusoitiin perin pohjin uusiksi, mukaan mahdutettiin pari harvinaisuutta, live-vetoa, soundtrack-raitaa ja mielenkiintoisia covereita.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

Samoihin aikoihin yhtye kuitenkin eli ristiriitaisuuksien vaivatta aikoja. Vokalisti Vince Neil oli kyllästynyt bänditouhuihin mm. ylipitkäksi venähtäneen ”Dr. Feelgoodin” promootiokiertueen ja yhtyeen raitistumisen myötä, eikä bändin muun jäsenistön ja hänen välinsä olleet muutenkaan tuossa kohtaa yhtyeen uraa parhaimmalla mahdollisella tolalla. ”Decade Of Decadence” jäikin viimeiseksi Neilin aikaiseksi Mötley Crüe -julkaisuksi ennen eroamistaan yhtyeestä alkuvuodesta 1992.

Kyseisen Elektra Recordsin julkaiseman Mötley Crüen ensimmäisen kokoelma-albumin rungon muodostivat kaikesta huolimatta yhtyeen 1980-luvun hittikimarasta koostuva kappalevalikoima. Näistä pari oli saanut lisäksi kokoelmalle aivan uuden kasvojenkohotuksen uudelleenmiksausten muodossa.

Näistä mainittakoon ”Too Fast For Love” -debyytin hitti ”Live Wiren” Kick Ass ’91 Remix ja kakkosalbumi ”Shout At The Devilin” ”Piece Of Your Actionin” Screamin’ ’91 Remix , jotka rouhivat tuolloin tuoreeltaan huomattavasti tykimmin kuin yhtyeen varhaisilla albumeilta löytyneet kappaleiden alkuperäisten tunkkaisista miksauksista ja masteroinnista kärsineet versiot. Huomattavaa on myös, että ”Dr. Feelgood” -albumin tuottajan Bob Rockin ja äänittäjä Randy Staubin uudelleen miksaama ja Marinon masteroima ”’91 remix-versio” iki-hanan juustoisesta, ”Theatre Of Pain” -albumin voima-balladista ”Home Sweet Home” julkaistiin brittimarkkinoille kokoelma-albumin toisena singlenä joulukuussa 1991.

Kaikkiin ”Decade Of Decadencen” versioihin Mötley-klassikoista saatiin niin ikää uutta potkua George Marinon New Yorkin Sterling Sound Studioillaan suorittaminen kappaleiden uudelleenmasteroinnin myötä. Lajissaan kokoelma oli myös ensimmäisiä raskaan rockin albumeja, jolla vanhojen, analogiäänitteisten kappaleiden äänenlaatua päivitettiin alkuperäisistä digitaalisen remasteroinnin avulla. CD-levyn esiinmarssi uutena, suosittuna tallenneformaattina näytteli tässä kohtaa myös suurta roolia asiassa.

Raskaasti rokkaavat heviklassikot ”Shout At The Devil” ja ”Looks That Kill”, kieli poskessa vedetty 70-luvun alun Brownsville Stationin boogie rock-cover ”Smokin’ In The Boys Room”, ja tuimasti rokkaavat, Sunset Stripin kestosuosikit ”Wild Side”, ”Girls, Girls, Girls” ja ”Dr. Feelgood” saivat myös ajassaan modernin äänenkäsittelyn uudistuneen studiotekniikan ja masterointikäytäntöjen kehittymisen myötä.

Albumin loppuosio on sitten materiaalinsa puolestakin erityisen mielenkiintoista ja sarallaan onnistunutta. Houstonissa, Teksasissa 1990 äänitetty liveveto ”Kickstart My Heartista” ei jätä meiningillään kyynisintäkään ’Mötiköiden’ arvostelijaa kylmäksi. 1970-luvulla Zephyrin, The James Gangin ja vuosikymmenen puolivälin jälkeen Deep Purplen kitaristinakin toimineen Tommy Bolinin -cover ”Teaser” sopii Mötley Crüen tulkittavaksi miltei täydellisesti. 1990 ilmestynyt, Andrew Dice Clayn tähdittämä B-luokan Hollywood-leffa ’The Adventures Of Ford Fairlanen’ soundtrackia varten äänitetty, ”Dr. Feelgood” -albumin sapluunaan mutkattomasti sopiva ”Rock ’N Roll Junkie” perusteli myös paikkansa kokonaisuudella.

Yksin kyseistä kokoelmaa varten äänitettiin eräs Mötley Crüen parhaista biiseistä koskaan. Kokoelman ensimmäisenä singlenä elokuussa 1991 julkaistu biisi on sittemmin kuulunut yhtyeen livesetin kantavimpiin osasiin vuosikymmenten jälkeenkin. Mick Marsin vahvalla southern rock-riffittelyllä rullaava, Nikki Sixxin ja Tommy Leen tanakasti komppaama ”Primal Scream” on paitsi samalla letkeän mahtaileva, Amerikan mallin rockbiisi, mutta samalla eläimellisen viettelevä ja vaarallisen aistikas. Aikanaan MTV:llä runsasta rotaatiota saanut kappaleen musiikkivideo on lisäksi eräs lajinsa tyylikkäimpiä.

Cheap Trickin sointujälkiä mallintava, ripauksen The Beatlesilta ammentavasti kokoelmaa varten tehty ”Angela” on kieltämättä myös laadukas sleaze rock-biisi, joka on sittemmin unohtunut yhtyeen runsaahkon katalogin uumeniin ja kestohittien varjoon, ja totta vie, aivan suotta.

Sokerina kokoelman pohjalle itsevarmuudestaan tuttu nelikki repäisee punk-vaihteen pohjaan ja tuuttaa oman, losilaisen versionsa Sex Pistolsin klassikosta ”Anarchy In The U.K.” Kaikessa korniudessaan ja ennakkoluuloista huolimatta yhdistelmä toimii hykerryttävän hienosti.

Allekirjoittaneelle Mötley Crüen ”Decade Of Decadence” oli 12-vuoden iästä eteenpäin merkittävä osa varhaisnuoruuden soundtrackia. Vaikka julkaisusopimukseen liittyvistä, teknisistä syistä tuplakokoelmaa ei julkaistu Mötley Crüen remasteroitujen albumien nipussa uudelleen, löytyy suuri osa kyseisellä kokoelmalla ensi kertaa kuulluista kappaleista vuonna 1999 julkaistulta Mötley Crüen ”Supersonic And Demonic Relics” -kokoelmalta.

”Decade Of Decadence” moi Yhdysvalloissa vuoteen 1997 mennessä kaksinkertaista platinaa, eli 2 miljoonaa kappaletta. Myös Kanadassa se ylitti 1990-luvun alkumetreillä platinalevyyn oikeuttavan myyntirajan. Osa kokoelmalla ensi kertaa tuoreeltaan julkaistuista kappaleista osoitti Mötley Crüen olleen tupla-albumin julkaisun aikaan musiikillisesti elämänsä vireessä. Sääli, että kyseiset biisit jäivät aikanaan yhtyeen kulta-aikojen viimeiseksi todelliseksi taidonnäytteeksi.