Necros Christos – Nine Graves -EP

Aina silloin tällöin hämmästyttää joidenkin yhtyeiden julkaisun määrittely EP:ksi. Siinä missä lukuisat yhtyeet ovat julkaisseet jopa alle puoli tuntia kestäviä täyspitkiä, saksalaisen Necros Christoksen ”Nine Graves” -EP kellottaa yli 40 minuuttia. Sisältökin tällä EP:llä on täysin ennen julkaisematonta, joten sinällään mistään välituotoksestakaan ei ole kyse. Olkoonkin, että EP sisältää kaksi uudelleen nauhoitettua kappaletta yhtyeen aiemmilta levytyksiltä.

Lähes yhtä paljon jaksaa hämmästyttää se, kuinka pienen kuulijakunnan yhtyeeksi Necros Christos on ainakin toistaiseksi jäänyt. Vuonna 2001 perustettu yhtye on kirjaimellisesti vakuuttanut ainakin allekirjoittaneen molemmilla täyspitkillään ”Triune Impurty Rites” (2007) sekä ”Doom Of The Occult” (2011), eikä se toden totta petä tälläkään kertaa. Toki täytyy ottaa huomioon, ettei yhtyeen raskas ja painostava black/ death metal ole tyyliltään aivan kaupallisimmasta päästä. Kevyttä kesätanssimusiikkia on yhtyeen julkaisuilta turha etsiä, mutta kun yhtyettä ainakin tunnelmansa puolesta voi helposti verrata esimerkiksi Celtic Frostiin sekä Triptykoniin, niin voi todeta, että kyllähän hiukan tämänkaltaisella runttauksella on aiemminkin suurempaa kuulijakuntaa löydetty.

Musiikillisesti yhtyeen vaikutteet tuntuvat olevan enemmän ”old school” -puolelta, aina Black Sabbathin synkimmistä doom-laahauksista Possessedin kaltaisiin death/black-yhtyeisiin. Kovin perinteisistä vaikutteista huolimatta Necros Christos on kuitenkin vuosien saatossa onnistunut kehittämään niin ainutlaatuisen tyylin, että kovin vaikea sitä on verrata yhteenkään toiseen nykypäivän yhtyeeseen.

”Nine Graves” sisältää yhtyeelle tyypilliseen tapaan yhtä paljon akustisia ”introja” kuin varsinaisia kappaleita. ”Temple”-otsikon alla kulkevien introjen puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että Necros Christoksen tapauksessa ne eivät kuulosta väkisin mukaan työnnetyiltä täytekappaleilta vaan sopivat tunnelmaan erinomaisesti, kuten myös levyn keskivaiheilla kuultava pidempi akustinen välikappale ”Gate”.

Levyn neljä varsinaista metallikappaletta eivät sinällään mitään uutta ja mullistavaa Necros Christoksen ulosantiin tuo, mutta toisaalta: miksi muuttaa toimivaa konseptia? Uudelleen nauhoitetut ”Va Koram Do Rex Satan” sekä ”Baptized By The Black Urine Of The Deceased” ansaitsevat paikkansa julkaisulla, sillä alkuperäisiin verrattuna kappaleet ovat saaneet entistä raskaamman äänimaailman tuekseen, vaikka itse kappaleita ei juuri ole lähdetty muuttamaan. Jos levystä jotain pientä nillitettävää pitää väkisin etsiä, niin ehkäpä 6 ½-minuuttisen ”Temple IV” -outron olisi voinut jättää kokonaan pois tai ainakin lyhentää sitä hiukan. Toisaalta antaahan tuo outro sopivasti tupakanmittaisen hengähdystauon, jos/ kun levyä jaksaa repeatilla useamman kerran peräkkäin toistaa.

Ei tätä yhtyettä vieläkään uskalla ihan joka Dimmu Borgir -fanipojalle suositella, mutta astetta synkemmän black/death metallin ystäville viimeistään ”Nine Graves” on tuotos, josta on syytä alkaa tutustuminen Necros Christoksen saatanallisiin tunnelmiin, jos ei sitä aikaisemmin ole tehnyt.

9/10

Kappalelista:
1. Temple I
2. Black Bone Crucifix
3. Temple II
4.Va Koram Do Rex Satan
5. Gate
6. Baptized by the Black Urine of the Deceased
7. Temple III
8. Nine Graves
9. Temple IV

http://www.darknessdamnationdeath.com/

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua