Rakkauden sotaa ja nauloja sydämessä – Negativen debyyttialbumi ”War Of Love” 20 vuotta

Kotimainen Tampereelta lähtöisin oleva (glam) rock-yhtye Negative nousi suuren yleisön tietoisuuteen julkaistessaan debyyttialbuminsa ”War Of Love” maaliskuussa 2003. Useat saattoivat ajatella bändin nousseen ns. yhdessä yössä maineeseen, mutta takana oli kuitenkin kovaa työtä jo vuodesta 1997 alkaen. Fanipohjaa kasvatettiin siis useamman vuoden ajan mm. ahkeralla nuorisotalokeikkailulla. Ensimmäisellä levyllä yhtyeen kokoonpano oli jo vakiintunut ja vokalistina nähtiin Jonne Aaron, kitaristeina Larry Love sekä Sir Christus, basistina Antti Anatomia ja rumpalina Jay Slammer.

Singleiksi levyltä irrotettiin biisit ”The Moment Of Our Love”, ”After All” sekä ”Still Alive”. Uskoisin, että etenkin ensimmäisenä mainittu ”The Moment Of Our Love” on varmasti jokaiselle tuolloin vähänkään radiota kuunnelleelle tuttu – sen verran usein kappale siellä soi. Muistan itse nähneeni biisin musiikkivideon tuolloin vielä tv:ssä pyörineessä Levyraadissa, jolloin oma kiinnostukseni Negativea kohtaan heräsi.

Muistelisin esikoisalbumin ilmestymisen aikoihin Negativeen isketyn hyvin vahvan HIM-leiman. Itse en tuolloin enkä edelleenkään menisi vertaamaan näitä bändejä kovinkaan paljoa keskenään. Yhtäläisyyksiä toki löytyy joitakin, mutta ei niin paljoa, että se häiritsisi.

Pitkäsoitto sisältää runsaasti päähän jääviä melodioita ja kitarasooloja, jotka eivät kuitenkaan tarttuvuudestaan huolimatta sisällä hirveästi mitään omaperäistä – jos sitä nyt niin kovin paljon edes kaipaa. Levyn parasta ja vahvinta antia on ehdottomasti ”The Moment Of Our Love”. Tämän lisäksi nostaisin esille myös ”Naiven”, ”After Allin” sekä ”Last Heron”. Levyn päättää se puolipakollinen, ns. illan viimeinen hidas ”Still Alive”.

Sanoituksiltaan ”War Of Love” ei tarjoa mitään uutta, vaan niissä liikutaan paikoin hyvinkin kliseisissä kielikuvissa ihan biisien nimistä alkaen. Mutta miksipä ei, sillä rakkaudesta, sen tuskaisuudesta ja etenkin sen puuttumisesta ovat kautta aikojen laulaneet kaikki bändit. Jonne Aaronin sopivasti kähisevä ääni ja tulkinta tuo kuitenkin omaa ulottuvuuttaan teksteihin, ja viehän ”The Moment Of Our Loven” lause ”Just let me love you” syvälle nuoren miehen tuskaan.

Pakko myöntää, että Tampere tarjoili 2000-luvun alussa useammankin lahjakkaan, hieman samantyylisen rock-bändin. Negativen imussa suurempaan maineeseen nousi esimerkiksi Uniklubi, ja hieman tämän jälkeen Bloodpit. Ehkä jollakin tavalla voisi ajatella kyseessä olleen luonnollista jatkumoa 70- ja 80-lukujen manserockille, koska onhan sekä Negativen Sir Christuksen että Bloodpitin tuolloisen laulaja-kitaristi Matthau Mikojanin isä Popedan kitaristina toiminut Arwo Mikkonen.

Negative kuului aikoinaan ehdottomasti omiin lempibändeihini, ja etenkin debyyttilevyä ja seuraavaa, vuonna 2004 julkaistua ”Sweet & Deceitfulia” tuli pyöritettyä levylautasella varsin ahkerasti. Kuuntelin tätä artikkelia varten ”War Of Loven” pitkästä aikaa muutaman kerran läpi, ja varsin miellyttävälle omaan makuuni se kuulosti edelleen. Albumin sanoituksia olisi toki voinut aikoinaan miettiä vielä kerran, jos toisenkin uudestaan, mutta annettakoon tämä nyt anteeksi. ”War Of Love” sisältää potentiaalia paljon parempaan, mutta juuri sanoituksien vuoksi Negative leimautui ehkä liikaakin teinityttöjen bändiksi. On niitä kehnompiakin debyyttialbumeja kuitenkin kuultu, joten ”War Of Love” on omassa lajissaan kliseisyydestään huolimatta ihan mainio suoritus.