Negator – Gates To The Pantheon

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 13.5.2013

Saksalainen Negator pääsee yllättämään huhtikuun puolessavälissä julkaistulla neljännellä täyspitkällään “Gates To The Pantheon” arvostelijan, ja kaiken lisäksi tällä kertaa vielä positiivisesti. Tarjolla on yhdeksän biisin verran teutoni- black metallia thrash-mausteilla.

Levy lähtee käyntiin mahtipontisesti, kuten asiaan kuuluukin. ”Epiclesis” onkin oiva levyn avaaja, jonka intro johdattelee kuulijan levyn tunnelmaan. Biisistä ei kuitenkaan puutu vauhtia, vaan bändin thrash-vivahteet tulevat heti alussa esille. Pinnalla on kuitenkin black-metallisen uhkaava tunnelma. Ylipäätään levyn alkupuolisko esittelee Negatorin voimakasta puolta, jossa on mukana myös sellaista teknisyyttä, jota on totuttu kuulemaan puolalaisilta bändeiltä. Bändi myös osoittaa kunnioituksensa Puolan ja Behemothin suuntaan hyvin selkeästi biisillään ”Nergal, the Raging King”. Tässä biisissä tulee hienosti esille myös bändin melodinen puoli. Eeppisyytensä takia kappale nousee suosikikseni levyltä, se kun pomppaa kokonaisuudesta esille mahtipontisuudellaan.

Riffittely luontuu hienosti bändin kepittäjiltä, tästä hyvänä esimerkkinä kannattaa laittaa kolmosbiisi ”The Last Sermon” soimaan. Myös vokalistille täytyy antaa erityismaininta, niin brutaalilta Nachtgarmin ulosanti kuulostaa. Pientä miinusta tulee aika ajoin lähes demomaisille soundeille, olkoon tämä tarkoituksellista tai ei. Tästä huolimatta eri instrumentit erottuvat hyvin toisistaan ja luovat kaikki omalta osaltaan hienoa kokonaisuutta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn puolenvälin tietämille on vilahtanut mukaan hiukan turha täytekappale ”Serpents Court”, joka ei oikeastaan tuo mitään uutta ja mullistavaa tälle levylle. Mutta ehtiihän sen aikana hyvin yhden tupakin vetäisemään ja hengähtämään ennen loppulevyä. Tämän jälkeen levyn loppuosa onkin sitten nopeaa riffien ja blast beatin ilotulitusta. Hivenen enemmän näistä loppupään biiseistä olisi voinut tehdä keskenään erilaisia, niin tässä olisi päästy vieläkin parempaan kokonaisuuteen.

Suosittelen levyä ehdottomasti varsinkin hiukan nopeamman, vahvan black metallin ystäville. Myös soiton teknistä puolta arvostavat saattavat löytää hetkensä tältä levyltä.