Vuonna 2013 pitkälti kokoonpanonsa uusiksi laittanut Negură Bunget on julkaissut toisen levynsä ”ZI” tämän jäsenvaihdoksen jälkeen. Romanialainen ritualistista, luonnonläheistä, pakanamaista folkia metalliinsa sekoittava bändi onkin vuosien myötä yrittänyt saavuttaa vuonna 2006 julkaistun, pienen kulttimaineenkin saaneen ”OM”-levyn tason – siinä kuitenkaan onnistumatta. Yhtye on siunattu erittäin erikoisella äänimaailmalla, joka on täynnä erilaisia torvisoittimia, suorastaan shamanistisia rumpuja, ritualistisia mullikuoroja sekä muita tuntemattomia härpäkkeitä. Levyllä onkin todella suuri kasa erilaisia tunnistamattomia soittimia soimassa sulassa sovussa pumpun black metaliin kallellaan olevan folk metalin kanssa. Yhtye on tämän vuoksi välittömästi tunnistettava ja äänimaailmaltaan ainutlaatuinen.

Negură Bunget on antanut levyillään todella paljon tilaa soittimien taustamatolle, mystisiin metsiin vievälle monen soittimen satunnaiselle, mutta kumman harmoniselle näppäilylle. Usein minuuttien tunnelmasiveltelyjen jälkeen metallisemmat tremoloriffit viheltävät ilman halki kuin tykin suusta. Erityisen paljon näistä metallisista osioista tulee mieleen Drudkhin jonkinasteinen eeppisyys, joskin kerrosteisemmalla otteella. Erityisesti ”Baciul Moșneag” kuulostaa aivan ukrainalaiselta veljesbändiltään.  Kolme ensimmäistä biisiä meneekin rauhallisien ja räjähdysmäisempien metalliosioiden vuoropuhelussa.

Miesvokaalit ärisevät ja puhkuvat sekä laulaa pasauttavat välillä matalalta kuoron kanssa, metallikitarasoundi on yllättävän pehmeä ja sulautuu näin räjähdysmäisestä käytöstään huolimatta sopivaksi kaareksi muuhun tunnelmointiin nähden. Samaa koko rytmipatteristo edellä yhtäkkiä räjäyttäen -temppua käytetäänkin levyllä vähän turhan monta kertaa. Bassolle annetaan myös hyvin tilaa, ja jokainen instrumentti soi sopusoinnussa itselleen sopivalla paikallaan.

Omalaatuisuudesta sekä tietystä saumattomuudestaan huolimatta ”ZI” on parhaimmillaankin vain kohtalainen levytys. Se kaatuu ennen kaikkea omaan harhailevaan taiteilevuuteensa. Kun esimerkiksi kolmessa avausbiisissä, pituuksiltaan kuusi, kahdeksan ja yhdeksän minuuttia, noin puolessa ajasta ei tapahdu juuri mitään mainitsemisen arvoista, alkaa arvostelijaa haukotuttaa. Ambient-matot eivät meditatiivisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä jopa sen takia – ylläpidä pysyvää otetta levystä. Muutaman aavistuksen rivakamman vedon jälkeen levy loppuu 11-minuuttiseen, kaikista hitaimmin kasvavaan ja minimalistisimpaan kappaleeseen ” Marea Cea Mare”. Minä ainakin olen ollut kypsä paljon tätä ennen; sen verran haukotuttavaa musiikkia albumi sisältää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ongelma ”ZI:ssä” on siis viime kädessä dynamiikantajun puute. Useimmiten tunnelmoivat osiot eivät kasva vaan vellovat pituutensa – eli noin puolet levystä – paikallaan. Lisäksi, vaikkakin satunnaisten erinäisten torvien puhaltelu, kielisoitinten näppäily ja muu epämääräinen paukuttelu kieltämättä luo taiteellisen vaikutelman, ei Negură Bunget kuitenkaan loista missään kohtaa sävellystaidollaan. Minulla ei ole mitään ambientia vastaan, kunhan se ei huku itsetarkoitukselliseen pitkään tylsyyden pseudotranssiin. Tässä tapauksessa mielestäni näin on kuitenkin käynyt, ja oivallisesta instrumenttien harmoniasta huolimatta en ”ZI:tä” halua enää soittimeeni laittaa.

6/10

Kappalelista:

1. Tul-ni-că-rînd
2. Grădina stelelor
3. Brazdă dă foc
4. Baciul moșneag
5. Stanciu Gruiul
6. Marea cea mare

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy