Neiti Rubinsteinin ”Eläköön kauneus” on kuin herkullinen yhdistelmä Sielun Veljiä, CMX:ää ja Zen Caféa

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 12.5.2019

Suupieleni tuppaavat nousemaan ylöspäin huomattavan usein ”Eläköön kauneus” -albumia kuunnellessani. Kappaleiden lyriikat kun leikittelevät sanoilla veitsen terävästi ja kirurgimaisen tarkasti. Sanoituksista pursuaa kyynisyyttä, joka on kuitenkin kääritty hienosti aavistuksen humoristiseen ja kärjistettyyn ilmaisuun.

Vaikka Neiti Rubinsteinin tyyli onkin mielestäni humoristinen, ei se vesitä kappaleiden sanoman vakavuutta. Jos lyriikoihin malttaa keskittyä, voi löytää vaikka mitä. Esimerkiksi sekopäisen kryptiset sanoitukset sisältävä ”Eläköön kauneus” ja mahtavasti polkeva ”Mun on äkkiä saatava” ottavat terävästi kantaa nykyajan pinnallisuuteen. CMX:n soundia muistuttava ”Väärin rakastuneet” on kuin näpäytys kristillisille kirkoille siitä, että ihmisten välinen rakkaus hyväksytään, kunhan se on oikeanlaista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Itseironisesti nimetty ”Tekotaiteellista paskaa” tavoittelee tyylinsä puolesta juuri sitä itseään siinä kuitenkaan onnistumatta. Kappale on nimittäin kaikkea muuta kuin ulostetta. Se on tarttuva rock-jynkytys, jossa pohdiskellaan, miksi taideteokset muuttuvat mestariteoksiksi siinä vaiheessa, kun niiden tekijä potkaisee tyhjää. ”Almodovarin miehet” -kappale ottaa käsittelyynsä stereotyyppisen suomalaismiehen, joka ei uskalla käsitellä tunteitaan muuten kuin humalassa. Kappale pursuaa äärimmäisen mainioita sanavalintoja, ja melodia svengaa mahtavasti kertosäkeistöissä. Koko komeuden kruunaa kappaleen lopussa kuultava miehen kyyninen kohtalo.

Neiti Rubinsteinin ”Eläköön kauneus” -albumilta voi löytää vaikutteita niin Sielun Veljien, CMX:n kuin Zen Cafén suunnista. Vaikka vaikutteet paistavat välillä läpi (itse ainakin koin useassa kappaleessa mielleyhtymiä Ismo Alangon suuntaan, mikä ei toki ole huono asia), ei Neiti Rubinstein ole suoranainen muiden jäljittelijä vaan omalaatuinen outolintu, joka fuusioi vaikutteet ja lisää niihin omaa persoonaansa. Kokonaisuudessaan ”Eläköön kauneus” on herkullinen paketti suomenkielistä rockia, joka loistaa tarttuvilla melodioilla ja oivallisilla lyriikoilla. Albumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.