[aesop_image imgwidth=”245px” img=”http://kaaoszine.fi/wp-content/uploads/2017/01/nekromantix-1.png” align=”right” captionposition=”left” revealfx=”off”]

Liki kolmekymmentä vuotta psychobillyä Kim Nekromanin johdolla ruhjonut Nekromantix palaa kehiin viiden vuoden levytystauon jälkeen. Itselleni Nekromantixin musiikillinen historia ei ole kovinkaan tuttu, mutta maine kovana livebändinä ja Nekromanin hieno arkkubasso ovat kyllä saavuttaneet minunkin tietoisuuden. Olettaisin silti, että tämän bändin uusi levy ei petä pitkänkään linjan faneja. Menoa ja svengiä löytyy, eikä lyyrinen linja liiemmin taida kauheasti uusia uria etsiä.

Sinkkuna julkaistu avausraita ”Glow In The Dark” pyyhkäisee levyn vauhdikkaasti käyntiin ja epäonnisesta hammaslääkärikäynnistä sekä petollisesta naisesta kertova biisi on lievästä yksinkertaisuudestaan huolimatta tarttuva. Seuraava ralli ”NekroTopia” on yksi suosikeistani levyllä ja paratiisimainen paikka, jossa saisi katsella päättymättömästi kauhuelokuvia kuolleiden cheerleader –mimmien kanssa kuulostaa kyllä erittäin houkuttavalta. ”War Bats” saa arkkubasson paukkumaan kunnolla ja biisi on kertosäettä myöden ihan heavy –kamaa. Ehkä nämä musiikkityylit eivät olekaan niin kaukana toisistaan ja selittää, että miksi monet raskaamman musiikin diggarit ovat ottaneet Nekromantixin kaltaiset yhtyeet omakseen.

Eeppinen ja tunnelmallinen ”Mind Mausoleum” saattaa loppujen lopuksi nousta suurimmaksi suosikikseni levyltä. Toimiva teksti yhdistettynä aavemaiseen tunnelmaan on hyvällä tavalla hyytävää kuunneltavaa ja saa mielikuvituksen mukavasti vaeltelemaan öisissä maisemissa. Vauhdikkaampaan menoon palataan ”Cry Yourself To Sleep”, ”Cabin Fever” ja ”Creeping It Real” –raitojen myötä. Inhottavista mimmeistä ja stalkkaamisen riemuista kertovat biisit eivät äkkiseltään toisistaan poikkea, mutta kuuntelun myötä jokaiselle muodostuu oma identiteettinsä ja erottuvat kyllä toisistaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn loppupuolella oleva ”Were Coyotes Of Rose Hill” on myös yksi huippukohdista. Perhana, tarkemmin ajateltuna jokaisella biisillä on ominaisuuksia nousta omalla tavallaan huippukohdaksi. Rakkauslaulu ”Ghost Baben” päättämä levy on siis vahva kokonaisuus.

Levyllä trio soi täyteläisenä ja miksaukselle kiitos, että jokainen instrumentti on saanut oman selkeän tilansa eikä kokonaisuus muutu muodottomaksi mössöksi. Hauskaa, että minkä tahansa hevibändin tekemänä tällaiset b –luokan kauhutekstit olisivat auttamattoman kornit ja myötähäpeää aiheuttavat, mutta Nekromantixin yhteydessä ne ovat aivan toimivat ja asiayhteyteen sopivat.

Biisit ovat täynnä pieniä koukkuja ja sisältävät mukavan tarttuvia kertosäkeitä. Enpä olisi uskonut ennen levyyn tarttumista, että se saa minut näin useasti palaamaan pariinsa. Positiivisimpia yllätyksiä pitkään aikaan. Täytynee ottaa bändin vanhempikin discografia haltuun.

8/10

Kappalelista:

1. Glow In The Dark
2. NekroTopia
3. War Bats
4. Mind Mausoleum
5. Cry Yourself To Sleep
6. Cabin Fever
7. Creeping It Real
8. Resting Witch Face
9. Were Coyotes Of Rose Hill
10. No More Room In Hell
11. Ghost Babe

Kirjoittanut: Nikki Jääsalmi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy