Neljäkymmentä vuotta kaljanhuuruista thrashia – Tankardin ”Zombie Attack” – debyytti täyttää pyöreitä

Heinäkuuhun 1986 mennessä amerikkalaiset thrashin ”ihmeneloset” olivat julkaisseet jo monta klassikkolevyä ja ensimmäinen Yhdysvalloissa myyty platinalevykin oli ihan huulilla. Euroopassa tilanne oli vielä kehittymässä ja Saksan teutonithrashin ”Iso neljä” Kreator, Sodom, Destruction ja Tankard tekivät vielä levytysrintamalla isompaa tuloaan. Sodom oli paria kuukautta aikaisemmin julkaissut debyyttilevynsä, kun taas Kreator sekä Destruction olivat vuotta aikaisemmin julkaisseet vaikutusvaltaiset ensilevynsä. Heinäkuussa 2026 debyyttinsä ”Zombie Attack” markkinoille heitti tämän jutun aihe, Tankard. Ennen levyä yhtye oli ehtinyt julkaista kaksi demoa ”Heavy Metal Vanguard” ja ”Alcoholic Metal”, joka sisältää jo debyytin biisejä. Myöhemmin nuo demot ovat julkaistu myös CD:nä saataviksi. 

Kreator, Sodom ja Destruction olivat olemukseltaan synkempiä ja väkivaltaisempia kuin Tankard, jonka debyytistä puolet biiseistä keskittyy kaljanjuontiin ja thrash metalin iloihin puolen ollessa jokseenkin sarjakuvamaisia kauhukertomuksia, kuten esimerkin nimibiisi ”Zombie Attack” ja levyn toinen kappale ”Acid Death”. Jopa yhteiskunnallista kritiikkiäkin on havaittavissa ”Maniac Forces” – biisissä. Vahviten tuota oluen ja thrashin iloittelua kuvaa ”(Empty) Tankard” – biisi, jonka avauslauseet ”Drinking and fucking through the whole night/partying with friends ’till fucking dawn/Let’s go thrashin’ and stagedivin’/feel the power and sound again” kertovat kaiken olennaisen. “Thrash ‘Till Death” on hyvin samantyyppinen kuvaus, että kuinka kiva on juoda kaljaa ja hakata päätä lavaa vasten. Levyllä on myös ”Alcohol” – niminen kunniaosoitus, joka ei nimestään huolimatta ole sama ylistyslaulu kuin toisella kaljaa rakastavalla Gang Green – ryhmällä. 

Levy alkaa kaljan avaamisen äänellä sekä kesken elokuvaillan hyökkäävien mörköjen äänellä. ”Zombie Attack” on vauhdikas raita, jonka nimi jää soimaan vahvan toiston ansiosta päähän loppuelämäksi. Yhtye ei ota itseään liian vakavasti ja biisien soolotkin lienee vähän kieli poskessa vedetty tai ainakaan siinä ei pyritä olemaan teknisiä jumalia tai häikäisemään Guitar Playerin – lukijoita. Kierrokset eivät juurikaan biiseissä laske eikä melodiatkaan häikäise, mutta jotain outoa tarttuvuutta biiseissä on ja ne jäävät kyllä päähän kummittelemaan. Ei biisit pelkkää suoraa takomista tokikaan ole, sillä riffeissä ja biiseissä on svengaavaa rokkaavuutta, kuten esimerkiksi ”Mercenary” – ja ”Chains” – biiseissä. ”Alcohol” – biisin rauhallinen alku muuttuu nopeasti täydeksi menoksi ja seuraavana tuleva ”(Empty) Tankard” on kyllä tarttuvasta riffistä lähtien silkkaa klassikkokamaa. Hölmöyttäni kirjoitan tätä juttua alkuviikosta, sillä kyllähän tähän taustalle pitäisi ehdottomasti saada olutta sekä viskiä ja mahdollisuus laittaa jalalla koreasti. 

Tarttuvuutta on myös rummuilla alkavassa ”Poison” – biisissä ja ”Screaming Victims” saattaa levyn tyylikkääseen päätökseen asianmukaisten huutojen kera.

Biisit ovat kahta lukuun ottamatta säveltänyt kitaristi Axel Katzmann ja sanat ovat laulaja Andreas ”Gerre” Geremian käsialaa. Kaksi muuta biisiä on säveltänyt basisti Frank Thorwarth, joka Gerren kanssa on Tankardin riveissä ainoina alkuperäisjäseninä edelleen. Ilolla otan myös vastaan sen, että Harris Johnsonin tuottamalla levyt soundit ovat hyvin selkeät ja kaikki instrumentit bassoa myöden ovat hyvin kuultavissa.

Minulle ”Zombie Attack” on sellainen hyvän mielen levy, jonka voi laittaa taustalle soimaan, kun haluaa vähän irrotella ohrapirtelön kanssa. On muuten myös erinomainen autoilulevy, vaikka sakkorysiä täytyy muistaa välttää, sillä levyn tahtiin kaasupoljin painuu aika helposti pohjaan. Arvostan myös, että bändi otti ihan oman linjan eikä esimerkiksi kuvissa mökötetä tai yritetä olla mahdollisimman ilkeän näköisiä. Viimeksi noin vuosi sitten Suomessa vierailleen ryhmän keikalle kannattaa mennä, sillä sielläkin on hyvin iloluonteinen meininki. Thrash ’Till Death!!