Neljän näytöksen naamiaiset – Cradle of Filth Tampereen Pakkahuoneella 16.2.

Naamiaisteema oli viime perjantaina Tampereen Pakkahuoneella vahvana, kun peräti neljä eri tyyppisiä maskeerauksia tyylissään tunnustanutta bändiä ravisutti Mansesterin kenties ikonisimman keikkapyhätön tiiliseiniä. Nelikon tunnetuin akti, brittiläinen Cradle of Filth, on shokeerannut, härnännyt ja hämmentänyt metalliskenessä ja sen ulkopuolella jo yli kolmekymmentä vuotta. Illan lukujärjestyksen toiseksi tunnetuin nimi Wednesday 13 on hänkin moneen ehtinyt tekijä. Muun muassa taiteilijanimeään kantavan sooloprojektin ohella muusikko puuhaili edesmenneen Slipknot-rumpali Joey Jordisonin kanssa vuosituhannen alussa Murderdolls-nimisessä kauhupunk-yhtyeessä. Illan aikaisemmat esiintyjät, Los Angelesista ponnistava Drift ja italialainen Sick N’ Beautiful, edustavat metallimusiikin tuoreempaa koulukuntaa ja nousevaa sukupolvea.

Puoli seitsemältä alkuillasta bakkanaalit käynnistänyt Drift oli täysi kysymysmerkki melkeinpä joka suhteessa. En luonnollisestikaan  tiennyt bändistä ennakolta mitään ja olin alkuillasta paikalla lähinnä raportointivastuun velvoittamana. Suurta yleisöä ei ollut ajanut paikalle vastaava velvollisuudentunne, sillä loppuunmyydystä illasta huolimatta Drift soitti lähes tyhjälle Pakkahuoneelle. Soiton alkaessa soida se tärkein eli musiikki tuntui kuitenkin toimivan. Drift luotti ajossaan pääasiassa keskitempoisiin biiseihin, joissa groove ja riffit olivat kohdillaan. Bändi esiintyi viisikkona, johon laulajan lisäksi kuului pari kitaristia, bassotaiteilija ja rumpali. Äänihuulten soittamisen ohella laulaja päästeli ääniä myös vasempaan käsivarteensa kytketyillä pienoiskoskettimilla, mikä sympaattisuutensa ohella rikasti myös yhtyeen äänimaisemaa.

Keikalla jäi hieman häiritsemään musiikin toimivuudesta huolimatta lähes umpimielinen salamyhkäisyys. Bändi ei juuri noteerannut yleisöä soittamisen ohella, ja välispiikit jäivät minimiin. Jossain vaiheessa keikkaa Drift esitti coverina Gojira-kappaleen ”Stranded”, mikä herätti miettimään, oliko osa muustakin bändin setistä lainabiisejä. Olisi auttanut, jos laulaja olisi vaivautunut vaikka vain esittelemään bändin biisejä niiden vaihtuessa. Suomalaisyleisö vastasi Driftin mystisyyteen juuri sellaisella aneemisuudella, jota suomalaisyleisöltä voi alkuillasta odottaa täysin tuntematonta bändiä kohtaan. Puolisen tuntia mukiinmenevää keskitempoista rockia Gojiralla höystettynä oli kuitenkin aivan passeli alkupala pitkälle illalle.

Seuraavaksi esiintynyt Sick N’ Beautiful juhlii tänä vuonna pyöreitä synttäreitä. Vuonna 2014 perustettu italialaisorkesteri on olemassaolonsa aikana ehtinyt julkaisemaan kolme täyspitkää studioalbumia, joista viimeisimpänä ”Starstruck” ulostautui vuonna 2022. Siinä missä avausakti Drift edusti perinteisempää hard rockia, nojautui Sick N’ Beautiful selvästi konemaisempaan industrial metal -soundiin. Futuristinen muukalaisuus näkyi myös bändin ulkoasussa, sillä tummanpuhuvissa sotisovissa erottui silmiinpistävän runsaasti myös myrkynvihreitä sävyjä. Driftin tavoin myös Sick N’ Beautiful vieraili Suomessa nyt ensimmäistä kertaa, ja Driftistä poiketen italialaisbändin keulahahmo Herma jutteli yleisölle siitä ja monesta muustakin asiasta kappaleiden välillä.

Kontakti yleisöön oli siis kunnossa, ja meniväthän ne biisitkin siinä sivussa bändin showta ja imagoa ihmetellessä. Yhdessä välissä laulaja kävi vaihtamassa huomattavasti teatraalisemman asun ylleen ja resitoi jotain kantamastaan opuksesta eli jonkinlaista lorea bändin kokonaisuuteen selvästi liittyy. Tampereella koettu puolituntinen setti ei tuota lorea kauhean kattavasti ehtinyt avaamaan, ja kun musiikkikin jäi omista mieltymyksistäni aika kauas, en usko enää palaavani Sick N’ Beautifulin pariin. 

Pitkän linjan punk-kauhukakara Wednesday 13:n astellessa lavalle oli Pakkahuone jo ehtinyt kansoittua varsin mukavasti. Ei ihmekään, sillä sen verran ahkerasti 1990-luvun alussa aktivoitunut artisti on urallaan keikkaillut ja julkaissut musiikkia. Artisti on vieraillut muutamaan otteeseen Suomessakin niin omana itsenään kuin osana kauan sitten kuopattua Murderdolls-yhtyettä. Wednesday 13:n edellinen Suomen-visiitti ajoittuu vuoteen 2013, joten täkäläiset fanit ovat saaneet vartoa idolinsa paluuta jo hyvän tovin.

Tämänkertaisessa keikassa oli vielä se erikoisuus, että Wednesday 13 keskittyi esittämään Murderdolls-materiaalia, jota ei Suomessa ole kuultu livenä sitten vuoden 2003, joten yleisössä oli varmasti patoutunutta innostusta. Noiden patojen purkautumista edesauttoi se, että vuosikymmenten tuomalla kokemuksella Wednesday 13 osasi ottaa tilanteen ja yleisön haltuun luontevasti ja vaivattomasti. Vaikka itse päätähteä tukikin punkrock-mitat täyttävä rytmiryhmä, oli shown keskipiste ansaitusti itse Wednesday 13, joka paikoitellen sai yleisön suorastaan syömään kädestään.

Keikkakansan villiintymisestä kertoo jotain, että tässä vaiheessa iltaa nähtiin yleisössä ensimmäinen crowdsurf-yritys. Keikan loppupuolella W13 kerrytti itselleen vielä lisää sympatiapisteitä omistamalla ”Nowhere”-kappaleen heinäkuussa vuonna 2021 menehtyneelle Joey Jordisonille: miehet vaikuttivat vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä samaan aikaan Murderdollsissa. Wednesday 13 yhtyeineen paukutti vajaaseen tuntiin kolmetoista kappaletta, mikä oli käypä kerta-annos rymistelyä ja tuntui tyydyttävän fanitkin. 

Illan päänäytöstä oli nyt alustettu kolmen lämppärin voimin, ja Cradle of Filth kapusikin Pakkahuoneen lauteille puoli kymmenen jälkeen muutaman minuutin etuajassa. Keikka käynnistyi kappaleella ”Existensial Terror”, joka edusti vuonna 2021 ilmestynyttä toistaiseksi tuoreinta Cradle of Filth -albumia ”Existence Is Futile”. Vaikka tiiviisti pakkautunut ja täpötäysi yleisö ottikin bändin innostuneesti vastaan, antoi suurin hurmos vielä keikan alussa odottaa itseään. Heti seuraavaksi koettiin kauhunkatkuinen tuulahdus vuodelta 2000, kun ”Midianilta” nostettu ”Saffron’s Curse” sähköisti ilmanalaa. Biisikaksikko ”She Is a Fire” ja ”The Principle of Evil Made Flesh” edustivat perätysten esitettyinä Cradle of Filthin uunituoretta ja ikivanhaa materiaalia. Ensiksimainitun laulaja Dani Filth omisti Pakkahuoneen runsaslukuisalle naisyleisölle, ja jälkimmäinen herätti taatusti muinaisimmat Filth-fanit horroksestaan. ”The Principle of Evil Made Flesh” -albumin ja kappaleen julkaisusta tulee aivan näinä päivinä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Cradle of Filthillä olisi siis ollut otollinen tilaisuus juhlistaa kyseistä tuotosta kattavamminkin, vaan Tampereen keikalla oli tyytyminen yhteen biisiin.

Allekirjoittaneelle illan huippuhetki koitti ”Dusk And Her Embracen” tullessa soittovuoroon. Sitä edeltänyt fanien yleinen kestosuosikki ”Nymphetamine” toimi erinomaisena alkusoittona yhdelle Cradle of Filthin hienoimmista kappaleista, joka kantaa ylpeästi vuonna 1996 ilmestyneen ”Dusk And Her Embrace” -albumin nimeä. Yhdeksän soitetun kappaleen jälkeen Cradle of Filth -jäsenistö poistui taka-alalle. Himmeässä valaistuksessa taustanauhalta raikasi ”A Bruise Upon the Silent Moon” -instrumentaali, jonka jälkeen bändi palasi lavalle vielä neljän biisin ajaksi. Loppusaldoksi jäi kolmetoista kappaletta ja puolitoista tuntia ehtaa brittiläistä sitä itseään, tuttavallisemmin Cradle of Filthiä. Salissa ei rupeaman aikana koettu mitään tasaista hurmosta, mutta Dani Filth sai käskytettyä yleisöstä ihan messevän määrän ääntä tosipaikan tullen. 

Viime vuonna viisikymppisiään juhlinut Dani Filth on jo jonkin aikaa ollut ainut Cradle of Filthissä vaikuttava alkuperäisjäsen. Ovi on käynyt bändissä viime vuosina tiuhaan, ja tuoreimmat kiinnitykset ovat kitaristi Donny Burbage ja kiipparisti-taustalaulaja Zoe Marie Federoff. Henkilöstövaihdoksista ja nokkamiehensä vuosirenkaista huolimatta Cradle of Filth ei osoita hyytymisen merkkejä, ja neljästoista studioalbumi on kuuleman mukaan jo tekeillä. Orkesterin keikkatahtikin on pysynyt kunnioitettavana, ja viime vuosina kiertueet ovat ulottuneet mukavasti Suomeenkin. Menneenä viikonloppuna yhtye soitti kolme loppuunmyytyä keikkaa Tampereella, Seinäjoella ja Helsingissä. Bändin saaman vastaanoton jälkeen ei ole syytä olettaa, etteikö bändi löytäisi tietään maahamme taas viimeistään sen neljännentoista levytyksen ilmestyttyä.

Settilista (Cradle of Filth):

Existential Terror
Saffron’s Curse
She Is a Fire
The Principle of Evil Made Flesh
Crawling King Chaos
Nymphetamine (Fix)
Dusk And Her Embrace
Necromantic Fantasies
Born in a Burial Gown
The Promise of Fever
Cruelty Brought Thee Orchids
Her Ghost in the Fog
From the Cradle to Enslave

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Tomi Vesaharju