Neljän veteraanin suora: Kreator, Sepultura, Soilwork ja Aborted The Circuksessa
Meneillään oleva helmikuu hellii suomalaista hevikansaa suorastaan hengästyttävästi. Joka viikolle näyttäisi löytyvän jotakin makuhermoon osuvaa mistä tahansa raskaan musiikin tyylisuunnasta pitävälle. Viime perjantaina Helsingin The Circuksessa osansa saivat ainakin melodisesta, extreme- ja thrash metalista pitävät, kun saman illan aikana tyylinäytteensä antoivat Kreator, Sepultura, Soilwork ja Aborted.
Ensikontaktini Abortediin sain tammikuussa 2016 bändin esiintyessä Nosturissa Kataklysmin lämppärinä, eikä ryhmän ulosanti tuosta vuoden takaisesta ainakaan löystynyt ole. Avausaktin roolia bändi tälläkin kertaa toimitti, mutta lähes samanlaisella asenteella ja antaumuksella, kuin olisi ollut itse pääesiintyjä.
Tapahtuma oli loppuunmyyty, ja jo Abortedin aikana yleisöä oli paikalla mukavasti. Bändi sai energisyydellään yleisöltä myös selvää vastakaikua, ja pientä circlepitin yritystä nähtiin jo tässä vaiheessa iltaa. Kiertueen edellinen pysäkki oli Tukholma, jonka yleisön innokkuutta laulaja Sven de Caluwé vertasi bändinsä goreteemoja mukaillen kuolleeseen huoraan. Siihen nähden helsinkiläisyleisö oli kuulemma selkeä tasonnosto, joten sekä bändi että kuulijakunta oli toisiinsa tyytyväisiä.
Noin 20 minuutin väliajan jälkeen soittovuorossa oli ruotsalainen Soilwork. Pääesiintyjän ohella Soilwork oli itselleni illan odotetuin bändi, mistä johtuen todistamani alisuoritus harmitti tavallistakin enemmän. Yleisöä oli ihan mukavasti, mutta soundit ja varsinkin Stridin laulut krakasivat. Bändin jäsenistö koostui tällä kertaa suureksi osaksi tuuraajista ja keikan tunnelma oli kokonaisuudessaan jokseenkin kireä, kun mutkatonta yhteyttä bändin ja yleisön välille ei syntynyt.
Soilworkin yhdeksän kappaleen setissä alkupään tuotantoa edustivat ”Bastard Chain” ja ”The Chainheart Machine”, ja loput olivat tasaisia poimintoja bändin 2010-luvun levyiltä. Hyvätkään kappaleet eivät kuitenkaan kehnojen soundien latistamina lähteneet lentoon, ja Strid joutui kiusallisen monta kertaa erikseen kehottamaan yleisöä riehumaan kuten hevikeikalla kuuluu – ja vielä kiusallisen laihoin tuloksin. Lopulta tuttu lopetusbiisi ”Stabbing the Drama” päästi sekä bändin että yleisön tuskistaan. Soilwork ei ole syksyllä kaksi vuotta täyttävän ”The Ride Majestic” -albuminsa tiimoilta ollut maassamme kunnon headliner-keikalla, ja The Circuksessa nähty tämänkertainen esitys ei tuota aukkoa paikannut.
Yleisömäärän puolesta toiseksi viimeisenä lavalle astellut Sepultura olisi hyvin voinut olla illan pääesiintyjä. Pitkän ja monivaiheisen uran läpikäynyt orkesteri on Kreatorin tavoin vastikään julkaissut uuden kehuja keränneen albumin, joten senkin puolesta ajankohta Suomen visiitille oli nyt otollinen.
Mainos päättyy
Sepultura sai yleisöltä kunnioittavan innostuneen vastaanoton. Soittajat keskittyivät lavalla omaan tekemiseensä ilman yleisön jatkuvaa kosiskelua ja pitin kerjäämistä, minkä itse kirjasin muistiin virkistävänä vaihteluna aiempiin esiintyjiin verrattuna. Yleisö liikehti musiikin tahtiin ja osoitti suosiotaan siinä määrin kuin siltä itsestään tuntui, ja tunnelma oli rento ja lämmin koko keikan ajan. 12 kappaleen settilistasta lähes puolet edusti tuoretta ”Machine Messiah” -levyä, ja loput olivat tasaisia poimintoja yhtyeen pitkän uran varrelta. Suurin riemu yleisössä repesi tutun päätöskaksikon ”Ratamahatta” ja ”Roots Bloody Roots” aikana.
Nyt The Circuksessa pidetty tapahtuma oli alun perin buukattu jäähallille, ja jo Soilworkin esityksen jälkeen väentungos alkoi olla sitä luokkaa, että jäähallin suurempaa tilaa tuli pienoinen ikävä. Pääesiintyjä Kreatoria varten löysin kuitenkin sopivan tarkkailuaseman baarin puolelta miksauspöydän takaa, ja saksalaisjyrän aloittaessa koko 1500-päinen yleisö oli huolellisen lämmittelyn jäljiltä valmis illan huipentumaan.
Avauskappaleesta ”Hordes of Chaos” lähtien oli selvää, kuka oli itseoikeutetusti illan kuningas. Kreatorin esikoisalbumin ”Endless Pain” julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 32 vuotta, ja koko tämän ajan yhtyettä on luotsannut laulaja-kitaristi-biisintekijä Miland ”Mille” Petrozza. Vuosikymmenten monivivahteinen kokemus näkyi The Circuksen lauteilla tilanteen suvereenina haltuunottona. Perjantai-ilta, tappiinsa viritetty yleisö ja uunituore loistoalbumi petasivat Kreatorille onnistumista myös livenä, ja yhtye ylsi täyteen potentiaaliinsa hyvien soundien, rautaisen settilistan ja Petrozzan vakuuttavan esimiestyöskentelyn siivittämänä. Huomiotta eivät jääneet myöskään Sami Yli-Sirniön taidokkaat kitarasoolot ja bändin toisen alkuperäisjäsenen Jürgen Reilin millintarkka rumputyöskentely.
Soittolistan suhteen yhtye keskittyi tarkasti omiin vahvuuksiinsa, kun uudelta ”Gods of Violence” -albumilta kuultiin viisi kappaletta ja muukin setti edusti lähinnä 1980- ja 2000-lukujen tuotantoa. Esikoisalbumilta poimittu ”Total Death” oli erityisesti vanhan koulukunnan fanien mieleen, ja bändin 90-luvun tuotannostakin mahtui mukaan pari täkyä, ”People of the Lie” ja ”Phobia”.
Yleisö oli pitkästä illasta huolimatta täynnä energiaa koko keikan ajan, ja pitti pyöri monesti ilman erillistä kehotustakin. Petrozzan tarkassa ohjauksessa nähtiin pari wall of deathiäkin, ja viimeistään ”Flag of Hatea” edeltäneissä huudatuksissa laulaja piiskasi lopuiltakin yleisön edustajilta kurkunpäät käheäksi. Keikan visuaalisesta annista vastasi nykyään niin monien edes jokseenkin rahoissaan olevien bändien keikoilla nähtävät videoscreenit, joilla tällä kertaa pyöri yhtyeen albumeilta ja musiikkivideoista tuttua kuvastoa.
Mainos päättyy
Näin Kreatorin edellisen kerran livenä maaliskuussa 2005, joten nyt oli erittäin korkea ja otollinen aika uusintakatsastukselle. Viime vuosina on monesta suunnasta spekuloitu, keiden harteilla metallimusiikin tulevaisuus lepää, kun aika ajaa lopullisesti ohi jo vuosikymmeniä rautaa takoneista suuruuksista. Omasta mielestäni raskaan musiikin näkymät eivät ole läheskään niin lohduttomat, kuin jotkut väittävät, mutta Kreator liittyy muun muassa Acceptin ja Iron Maidenin jatkoksi osoittamaan, että kaikenlaiset spekulaatiot ovat tällä hetkellä turhia: oli nuoremmissa bändeissä tulevaisuutta tai ei, vanhemmissakin riittää vielä virtaa ja inspiraatiota vaikka muille jakaa.
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Tomi Vesaharju