Neonvaloin loistava rakettimatka 80-luvun syntikkapopin ja modernin metalcoren fuusioon – arviossa One Morning Leftin ”Neon Inferno”

Vuonna 2008 perustetetun vaasalaisen One Morning Leftin viides studioalbumi ”Neon Inferno” on kunnianhimoinen yhdistelmä 80-luvun synthrockia, modernia metalcorea ja elektronisia elementtejä. Neljän aiemman albumin myötä yhtyeen tyyli alkaa tulla selkeäksi ja kuuntelijakunta muotoutua. Jos voit sanoa olevasi osa tätä porukkaa, et tule ”Neon Infernon” myötä pettymään. Koko albumin ajan on läsnä upbeatinen tempo, mikä tekee albumista hyvin hauskaa kuunneltavaa. Albumi erottuu genressään hyvinkin innovatiivisella ja uniikilla äänimaailmallaan, jossa sulautuu yhteen retrohenkiset syntetisaattorit ja raskaat kitarariffit. Yhtyeen rohkea lähestymistapa tekee levystä sekä nostalgisen että ajankohtaisen.

Albumin aloitusraita ”Emerald Dragon” vie kuuntelijan suoraan neonvalojen ja raskaan grooven täyttämään maailmaan. Sitä seuraavat kappaleet ”Tonight” ja ”Ride Till I Die” lisäävät kokonaisuuteen helposti tanssahdeltavaa vetovoimaa helposti tarttuvien melodioiden ja dynaamisten rytmien takia. Toisaalta kappaleet ”3,2,1 Go!” ja ”Summerlovin”, jossa laulaa myös bilehevin piireissä tunnettu laulaja Olli Herman, painottavat kevyempää pop-vivahdetta, mikä tuo vaihtelua levyn tunnelmaan. Näistä ensimmäisessä on vahvasti esillä myös yhtyeen ensimmäisillä levyillä vahvemmin läsnä ollut huumori. Jälkimmäinen taas lähentelee jo diskon rajamaita, mikä ei toisaalta levyllä yllätä.

Albumin loppupuolta kannattelevat puolestaan kokeilevammat ja eeppisemmät raidat, kuten ”Michael, The Knight” ja ”Tokyo Love”. Ja jos albumin lähennellessä loppuaan päädyit ajattelemaan, ettei tästä enempää 80-luvun maailmaan enää päästä, niin albumi yllättääkin päätöskappaleellaan, joka on cover-versio Michael Jacksonin hitistä ”Beat It”.

Kokonaisuutena albumi on viihdyttävä, ja jos jotain negatiivista täytyy alkaa kaivella, niin toisinaan toisteisuus ja kappaleiden rakenteellinen samankaltaisuus saattavat hieman vähentää kuuntelukokemuksen pitkäkestoisuutta. Muutamat erittäin vahvat kappaleet ja levyn selkeä positiivinen meininki pitävät kuitenkin kokonaisuuden yhtenäisenä ja mielenkiintoisena, jotta levyn jaksaa kuunnella loppuun.

”Neon Inferno” todistaa One Morning Leftin kykenevän yhdistämään retroestetiikan moderniin raskasmetalliin. Albumi on raikas lisäys metalcoren kenttään ja sopii erityisesti niille, jotka nauttivat synteettisen ja raskaan musiikin yhdistämisestä. Yhtye tietää soundinsa ja jos kuuntelijat tietävät yhtyeen, kukaan ei tule pettymään.