Nergal haukkuu puolalaisen kansanmusiikin ja lähettää viestin Ville Valolle – haastattelussa Me And That Manin ja Behemothin johtohahmo
Adam ”Nergal” Darski vaikuttaa paitsi blackened death metal -jätti Behemothissa, myös esimerkiksi countrya ja bluesia sekoittelevassa Me And That Manissa. Kaaoszine tavoitti Nergalin haastattelua varten Me And That Manin juuri julkaistun kakkosalbumin tiimoilta. Haastattelussa mies avaa tuntemuksiaan muun muassa puolalaisesta kansanmusiikista sekä Suomesta, ja lähettää myös viestin Ville Valolle.
Tervehdys! Mitä kuuluu?
Mainos päättyy
Ei huonoa, minulla on ollut nyt aikaa tehdä haastatteluja, kun istun vaan kotona, mikä on hyvä, koska muutoin yrittäisin vain löytää tekosyitä olla tekemättä niitä. Ja minä kyllä enimmäkseen nautin siitä, koska se on tavallaan digitaalista sosiaalisuutta, mitä olen myös janonnut.
Me And That Man julkaisi juuri uuden ”New Man, New Songs, Same Shit, Vol.1.” -albuminsa. Millainen prosessi albumin työstäminen oli?
Se oli suhteellisen simppeli ja suoraviivainen prosessi. Kokoonnuimme studiolle, joka sijaitsi Gdańskissa – itse asiassa tämä on ainut albumi, joka on siellä tehty, koska studio jouduttiin sulkemaan pian sen jälkeen. Syynä oli jokin kavallus. Mutta kuitenkin. Se oli paska studio, ja meillä oli sinne vapaa pääsy eikä meidän tarvinnut maksaa mitään. Laitoimme vain piuhat soittimiin kiinni ja aloimme jammailemaan ja nauhoittamaan eri ideoita.
En muista kuinka monta sessiota siellä nauhoitettiin, mutta jos en ole väärässä, niin olimme siellä kolme tai enintään viisi päivää. Saimme purkkiin paljon enemmän kuin mitä tarvitsimme, mutta se ei haitannut, koska sitten vaan aloimme kokeilemaan erilaisia juttuja ja järjestelemään palasia uudelleen ja niin edelleen.
Työskentelit aikaisemmalla albumilla yhdessä John Porterin kanssa, ja tällä kertaa mukana on monia muusikoita. Koetko, että suuri määrä muusikoita oli hyvästä, vai tykkäätkö tehdä hommia enemmän pienemmän tiimin kanssa?
Ihmiset saattavat ehkä saada sellaisen käsityksen, että yritän jotenkin vähätellä Johnin työtä, mutta sitä en yritä sanoa. Mutta ilman häntä oli ehdottomasti paljon helpompaa. Se oli helpompaa ja paljon joustavampaa. Mutta muutoin levyllä toki soitti aika lailla samoja muusikoita kuin debyyttialbumillakin. Levyllä soittaa italialainen basisti, ja värväsin mukaan Sasha Boolen, joka on ukrainalainen, joten kyseessä on todella kansainvälinen yhtye [naurua]. Heidän lisäkseen mukana oli todella lahjakkaita laulajia eri puolilta maailmaa, hyviä ystäviäni lähinnä, ja myös Suomesta. Tiedätkin heidät varmaan.
Tarkoituksena oli tällä kertaa pohjimmiltaan virvoittaa vanhaa kaavaa, mitä tämä bändi todellakin tarvitsi. John käytännössä potki itsensä ulos bändistä, sillä hän vain sanoi sosiaalisessa mediassa olevansa ulkona – ilman, että edes mainitsi asiasta minulle. Menin eteenpäin, enkä ole puhunut hänen kanssaan enää sen jälkeen. Olen tyytyväinen debyyttialbumiimme, mutta on myös hienoa viedä asiat uuteen suuntaan.
Mainos päättyy
Koetko, että näiden kahden albumin välillä on huomattavia eroja musiikillisesti?
Joo, kyllähän siellä niitä on. Mukana oli nyt enemmän väkeä, ja vaikka sävelsinkin suurimman osan musiikista, niin annoin muidenkin osallistua. Esimerkiksi kappaleen ”Burning Churches” teimme yhdessä Mat McNerneyn kanssa. Tämä oli huomattavasti kollektiivisempaa työtä, ja sen seurauksena levylle tuli enemmän monipuolisuutta, joka toivottavasti tekee siitä lopulta myös miellyttävämmän. Eräs henkilö kommentoi, että tämä levy kuulostaa huomattavasti elokuvallisemmalta, ja minun on pakko olla samaa mieltä. Se on fakta, että osa levystä kuulostaa siltä kuin se voisi olla soundtrackina jollekin elokuvalle tai televisio-ohjelmalle.
Mainitsit tuosta soundtrack-henkisyydestä. Levyä kuunnellessa minullekin tuli mieleen, että se voisi soida esimerkiksi sen yhden vampyyrisarjan taustalla… mikähän sen nimi nyt oli…
Taidan tietää mitä tarkoitat. Sen nimi oli ”True Blood”, ja se on aivan käsittämättömän perseestä! Muistan, kun aloin katsomaan sitä ja mietin, että ei helvetti, tässä on yksi parhaista musiikkiteemoista joita olen koskaan kuullut. Se sai odotukseni korkealle, mutta sitten itse ohjelma olikin täysi pettymys. Miten niin hyvä intro voitiin pilata niin huonolla tarinalla? [naurua]
Miten päädyit tekemään hommia levyllä Mat McNerneyn kanssa?
Mat on oikeastaan ollut tämän bändin fani ihan alusta saakka, ja olemme tavanneet aina välillä siellä sun täällä. Olin sitten katsomassa Matin bändiä Grave Pleasuresia Berliinissä ja soitatin hänelle bäkkärillä demojani. Hän oli yksi ensimmäisistä bändin ulkopuolisista henkilöistä, joille levyn kappaleita soitettiin. Ja hän tykkäsi niistä heti. Joten luonnollisesti hän oli myös ensimmäinen henkilö, joka minulle tuli mieleen kun mietin muusikoita levylle. Halusin levylle henkilöitä joita arvostan ja jotka ovat todella lahjakkaita. Mat oli tuon toivelistan kärjessä. Hänen äänialansa on todella laaja ja hän pystyy tekemään äänellään mitä vain. Hänellä on myös todella americana-tyylinen ääni.
Olit kuulemma yrittänyt saada myös Ville Valon mukaan levylle. Onnistuitko saamaan häneen enää yhteyden?
Kuinka suuri levikki tällä haastattelulla tulee olemaan?
Mainos päättyy
Noh, kyllä tämän varmasti muutama ihminen lukee.
Joten jos sanon tässä jotain, niin sana saattaa saavuttaa hänen korvansa?
Se on hyvinkin mahdollista.
Siinä tapauksessa haluan sanoa tämän. Koen valtavan suurta arvostusta häntä kohtaan ja minä toivoin kovasti, että hän olisi voinut olla osa tätä levyä. Ja hän olikin alun perin kiinnostunut. Yhteinen ystävämme Silke – hän työskentelee Nuclear Blastille – yhdisti meidät. Keskustelimme sähköpostitse ja näytin hänelle pari kappaletta, ja hän piti niistä. Mutta sitten hän vetäytyi eikä vastannut enää. Mutta ymmärrän kyllä, elämä on välillä hullua ja kiireistä. En tiedä mistä hänen vetäytymisensä johtui ja toivon, että en todellakaan loukannut häntä tai mitään. Mutta haluan tehdä selväksi sen, että minä ihailen häntä suuresti.
Haluan lähettää tämän viestin Villelle: Minä tulen ottamaan sinuun taas yhteyttä jossain kohtaa, ja haluan tarjota sinulle uutta musiikkia. Toivottavasti voimme jatkaa keskustelua ja saada taikoja aikaan! [naurua]
Käytät Me And That Manissa tavallista lauluääntäsi. Onko siihen ollut hankalaa siirtyä karjumisesta?
Se ei ollut aluksi helppoa. Alun perin minun oli tarkoitus olla laulamatta. Kun aloin tehdä hommia Johnin kanssa minua pelotti avata suutani, joten suunnittelin vain säveltäväni ja että John laulaisi. Mutta hän sanoi vain, että ’Ei tule kuuloonkaan. Minä laulan minun kappaleitani, laula sinä sinun kappaleitasi’. Hän vain käski minun avata suuni ja laulaa. Johnilla on sellainen tietynlainen olemus. Hän on se tyyppi kitaran kanssa, joka kertoo tarinoita. Hän on vähän kuin Bob Dylan tai Neil Young. Siinä ei ole kyse siitä miten hyvä laulaja olet teknisesti, vaan siitä miten hyvin pystyt kertomaan tarinoita ja kanavoimaan olemustasi.
Se on hyvä pointti. Tom Waitsia tai Bob Dylania ei välttämättä voi kutsua teknisesti hyviksi laulajiksi, mutta he välittävät viestinsä hyvin.
Juuri niin! Kyse on siitä miten hyvin välitämme viestin universumissa. Edellä mainitut henkilöt ovat nousseet ikoneiksi sen ansiosta miten he ovat lähestyneet taidetta. Kaikki eivät kuitenkaan voi laulaa, vaan pitää olla myös tiettyä karismaa ja pitää tietää, miten tarina kerrotaan. Se vaatii paljon taitoja. Mutta ei todellakaan tarvitse hallita täydellisesti jotakin vibratoa tai jotain [naurua].
Levyltä löytyy myös puolaksi laulettu kappale. Mikä sen tarina on?
Rumpalimme sävelsi kappaleen alun perin. Hän esitteli kappaleen minulle ja sanoi, että tässä on kappale Me And That Manille. Kun kuulin kappaleen, olin täysin myyty. Ajattelin, että helvetti miten upea, tämä kuulostaa ihan minulta. Pidän sen sanoista, sillä ne ovat runollisia mutta simppeleitä. Puola ei varsinaisesti ole mikään rock and roll -kieli ja sen kautta on hankalaa välittää tiettyjä viestejä. Mutta kappale kuulostaa todella rehelliseltä. Se kertoo siitä, että pitää pysyä aitona itselleen ja olla sisukas.
Koetko, että puolaksi laulaminen on ollut luontevampaa kuin englanti?
Ainut hyvä asia puolaksi laulamisessa on se, että kukaan ei voi syyllistää minua aksentista. Olen nimittäin aikaisemmin saanut paskaa niskaani siitä, että minulla on puolalainen aksentti. Mitä siihen voi sanoa, minä olen saatana Puolasta! [nauraa]. Maailma on nykyään paljon avoimempi aksenteille, minkä ansiosta moni bändi on voinut nousta pinnalle. Hyvänä esimerkkinä Rammstein. Mutta aina ei ole ollut näin. Ennen ei voinut esimerkiksi haaveilla Yhdysvaltojen kiertämisestä, ellei laulanut englanniksi.
Kuinka asennoidut Me And That Manin musiikin esittämiseen livenä Behemothiin verrattuna?
Tämän musiikin esittäminen livenä on itse asiassa hankalampaa kuin Behemothin kanssa keikkaileminen. Jotkut sanovat, että yritän piilotella jotain käyttäessäni maskia Behemothissa, mutta itse asiassa minulla on todella alaston olo silloin, kun esiinnyn Me And That Manin kanssa. Mutta onneksi se ei ole enää niin hankalaa. Tai kysypä tätä uudestaan sen jälkeen, kun olemme taas keikkailleet, ja katsotaan muuttuuko vastaus [naurua].
Millaisia ajatuksia sinulla on koronavirusepidemiasta ja sen vaikutuksesta musiikkimaailmaan?
Minä haluan käyttää tätä kriisiä tilaisuutena tehdä jotakin luovaa. Sävellän itse asiassa jo parhaillaan musiikkia seuraavalle Me And That Manin albumille. Haluan muuttaa tämän kaiken päivän päätteeksi joksikin positiiviseksi.
Jos voisit tehdä yhteistyötä kenen tahansa kuolleen tai elävän laulajan kanssa, kenet haluaisit mukaan seuraavalle albumille?
Olen ottanut yhteyttä Glenn Danzigiin, ja olisi todella siistiä saada hänet levylle. Toistaiseksi hän on ollut vaiti, joten ehkä hän ei vain pidä tästä musiikista. Luonnollisesti myös Jim Morrison ja Jack White olisivat kovia nimiä.
Kuunteletko muuten yhtään puolalaista kansanmusiikkia, kun kerta tykkäät tehdä tuollaista countrya?
En todellakaan. Puolalainen kansanmusiikki on paskaa. Se on naiivia ja se on… Se on tyhmää. Hyi.
Okei, minua kiinnostaisi nimittäin kuunnella.
Ei, älä tee sitä!
Mitä muuttaisit musiikkimaailmassa, jos voisit?
Noh, minulla on tavallaan ikävä kaikkia niitä levykauppoja. Monia pienempiä levykauppoja on suljettu, koska ihmiset tekevät ostoksensa nykyään netissä. Ja erityisesti juuri nyt tämän koronan kanssa. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään levykauppaa, jonne meneminen olisi jonkinlainen traditio. Helsingissä on vielä joitakin levykauppoja. Kävin eräässä black metal -putiikissa, ja tuijotin siellä silmät pyöreinä kaiken maailman hakaristejä ja mietin, että mitähän helvettiä. Suomalaiset eivät välitä paskaakaan. Jossain muualla siitä joutuisi hankaluuksiin, joten olin hyvin yllättynyt. En siis tuomitse todellakaan, mutta vain yllätyin. Suomalaiset ovat ihan kuin jotain eri lajia
Todella paljon kiitoksia ajastasi! Haluaisitko lähettää jotain terveisiä suomalaisille faneillesi?
Kiitos, Suomi! On aina suuri ilo esiintyä maassanne. Pysykää suomalaisina. Olette ansainneet kaiken arvostukseni. Yksi syy sille on se, että te jumalauta kamppailitte Neuvostoliittoa vastaan, ja se on mahtavaa! [naurua] Se kertoo paljon teidän luonteestanne.