Nerokkuutta vai sulaa hulluutta? – arviossa Pohjosen Alangon ”Northern Lowland”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 24.4.2018

Pohjosen Alangon debyyttialbumi on vähintäänkin erikoinen, sillä Alangon, Pohjosen ja Norvion muodostama trio sulauttaa 20 minuutin mittaisella EP:llä niin elektronisen musiikin elementtejä, kurkkulaulua muistuttavaa korinaa kuin myös folk-musiikin kaltaisia lyriikoita. ”Northern Lowland” on oikea musiikin cocktail, jossa shamanistinen äänimaisema yhdistyy röyhkeästi, mutta kieroutuneella tavalla viehkeästi kiivaisiin tanssilattia-discobiitteihin.

Vaikka EP:llä on vain neljä kappaletta, riittää niissä enemmän kuin tarpeeksi sulateltavaa. Aluksi näennäisesti rauhallinen ”Tantere” pääsee yllättämään mielipuolisilla huudoilla, jotka saavat aikaan kylmiä väristyksiä. ”Roku Dancessa” kuullaan vastaavasti Alangon matalaa lauluääntä, joka tarkasti rytmitettynä synnyttää shamanistisen ilmapiirin. Kappaleen lyriikoissa pohdiskellaan, kuinka oudolta maatuminen tuntuu, ja sanoitusten lopussa mukaan pääsevät niin perkeleet kuin enkelitkin. Nimikkokappale osoittautuu levyn pisimmäksi kappaleeksi seitsemän minuutin kestollaan, ja on omalaatuinen tanssimusiikin ja shamanismin symbioosi. ”Hara Haran” shamanistiset kurkkulauluhyräilyt yhdistettynä Urho Turhapuron kaltaiseen taustajupinaan saavat jälleen pohtimaan, mikähän tässä levyssä on oikein ideana.

Tiedotteen mukaan Pohjosen Alangon debyytti on syntynyt ääni-improvisaation tuloksena. Erilaisista tunnetiloista on synnytetty voimakkaita visuaalisia mielikuvia luovia sävellyksiä. Siinä trio on myös täysin onnistunut, sillä ”Northern Lowlandia” kuunnellessa ei voi olla ajattelematta Lapin kaltaisia aroja tai hurmoksessa heiluvaa shamaania. Pohjonen Alanko on myös onnistunut luomaan jotain sellaista, johon ei tule usein törmättyä. ”Northern Lowland” on outo, mutta puhutteleva musiikkimatka alitajunnasta aina kosmoksen äärirajoille saakka. Tällaista musiikkia olisi taatusti mielenkiintoista todistaa livenäkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen