New Yorkin crust-legendat – Arviossa Nausean ”Extinction”

New Yorkin crust-ihme Nausea oli aktiivinen vain seitsemän vuoden ajan, mutta sen vaikutus kuuluu edelleen monen bändin tuotannossa. Kulttuuriteoistaan tunnettu Svart Records julkaisi Nausean ainoaksi jääneen albumin sekä CD:nä että vinyylinä. Uusintajulkaisulle on ympätty mukaan myös Nausean EP:t ”Cybergod ja ”Lie Cycle”. Kertahankinnalla saa hyllyyn siis koko yhtyeen julkaistun tuotannon.

”Extinction” on kulttiklassikon maineessa ja on helppo ymmärtää, miksi. Resepti koostuu heviriffeistä, huutovokaaleista, d-beatista ja anarkistisista sanoituksista. Osansa saavat niin hallinto, uskonnot ja kapitalismi. Toisaalta albumilla käsitellään myös luonnonsuojelua ja eläinoikeusaktivismia. Pääosin kaahataan melko rivakasti mutta paikoitellen rauhoitutaan ja kokeillaan uutta.

Nausean debyytti on enemmän kuin osiensa summa, ja sekaan on ammennettu muutakin kuin perinteistä crust-paatosta. Brittibändi Amebix on varmasti ollut suuri vaikuttaja Nausealle, mutta newyorkilaiset eivät kuulosta crust-esi-isien kopioilta, vaan ryhmä loi oman soundin, josta sittemmin tuli vaikuttaja monelle muulle.

Levyn avausraita ”Tech-No-Logic-Kill” on eräänlainen thrash metal -eepos kuuden minuutin pituudellaan, mikä on melko epätyypillistä saman genren bändeille. ”Sacrificella” on reggae-väliosa puheosineen. Levyn erityisyys perustunee uskallukseen flirttailla rohkeasti doom metalin, avantgardemman kaman ja thrash metalin kanssa. Rumpali Roy Mayorga on sittemmin marinoitu monissa liemissä nimenomaan hevibändien pannuttajana, ja ”Exctinctionin” rummut on soitettu raskaammin kuin monella muulla crust-albumilla.

Bändin tunnistettava soundi on kahden vokalistin ansiota: Al Long korisee hieman cronosmaisesti riffitulen päälle, ja vahvaääninen naisvokalisti Amy Miret tulkitsee vakuuttavasti kovaa ja korkealta. Juuri tuo dynamiikka on yksi niistä asioista, jotka nostavat Nausean muiden yläpuolelle.

Tänä päivänä liki 35-vuotias ”Extinction” on kestänyt hyvin aikaa, sillä levy kestää kuuntelua tänäkin päivänä – erinomaisesti. Vaikka bändi soitti uransa aikana pääosin erilaisilla squateilla ja muissa ug-tapahtumissa, elää sen jälkimaine vahvana. Helsingin katukuvassakin bändin paitoja ja patcheja bongailee satunnaisesti. Svart Recordsin CD-versiossa on mukana siisti vihkonen, josta löytyy lyriikat ja kuvia bändistä vuosien varrelta. Sisäkannesta löytyy myös alkuperäispainoksen kansikuva. Svart Recordsille ominaisesti kokonaisuus on huoliteltu ja siisti paketti. Mikäli Nausea ei vielä ole tuttu, on nyt hyvä hetki ottaa NYC-crustin legendat haltuun.