Nicole – Horros (CDS)

Nicole HorrosCD-single? Heräsinkö taas kerran vuosituhannen vaihdevuosiin? Lätkäkultaan liittyy teknomusiikki viiksekkäällä scat-laululla, Mari Rantasila oli joku tunnettu tyyppi vielä ja pian ne vie taas meidän markat?! Irti EU:sta, eiku justhan sinne vasta mentiin! Kaljaakin sai pitkäkaulaisista puolen litran pulloista… ei vittu sitä hirveetä bändiä ainakaan nyt korvamadoksi! Unohdetaan ne kamalat ajat ja kuunnellaan mitä tämä Nicolen ”Horros”-sinkkulätty pitää sisällään.

Kesä-heinäkuun vaihteessa ensisinkuksi lävähtänyt ”Uneen Kahlitut” aloittaa tämän lyhkäisen pyrähdyksen. Kuulostaa aivan kuin justhan se ”Tuomittujen Joukkoon” ilmestyi, vaikka siitäkin on nelisen vuotta vierähtänyt. Kappale jatkaa siis siitä mihin yhtye jäi. Oikein oiva kappale, helppoa ja takuuvarmaa Nicolea, melkeinpä popahtavan helppoa. Tätä on yhtye viimeisillä keikoillakin rullannut lävitte ja hyvältä se on niinkin kuulostanut, ”pitti-hyväksytty”- ja ”moshaus-vakuus”-leimat otsaan ja kohti seuraavia kappaleita.

Seuraavat kaksi sitten näyttävät enemmän suuntaan tulevalle syyskuussa ilmestyvälle levylle. ”Monumentti” ei sekään mitään uusia sivu-uria luo yhtyeen tielle, vaan matka jatkuu tutussa ympäristössä. Lamb Of God tulee ensimmäisenä tästä kappaleesta mieleen, eikä missään tapauksessa plagiointimielessä vaan lentokorkeudessa, näin helvetin ympäripyöreästi sanottuna. Oikein mainio mähinä annos tämäkin!

Viimeinen veto, ”Maailman Varjossa”, ottaakin yllättäen harppauksen Nicolen vanhan tuotannon maailmaan. Ei nyt aivan sinne levynpyörittely-nu-metalliin asti kuitenkaan, mutta kliinimpi kitaramelodia ja biisin rauhallisempi käynti kuitenkin tuo vanhoja levyjä mieleen. Eikä tässä nyt sentään vielä kaulalle suukotella ja kiharoiden läpi sormia ujutella, kyllähän tämäkin paiskoo hattusi päästä, kuin vanha isäntä tupaan tullessasi. Paskot housuun tunnin turpaanvetotuvassa, täh?!

Edellinen albumi oli yhtyeen diskografian parhain albumikokonaisuus. Se oli niin tiukkaan pakettiin ahdettu mättötamppaus, että mielellään tällä kertaa uudelta levyltä odottaa vähän rennompia ranteita, jotta alkaisi verikin taas kiertää normaalisti ja hengittäminen helpottuisi. Vaikka se albumi mitä mainioin olikin, niin toinen yhtä tiukka alle 40-minuuttinen saattaisi olla virheliike, sillä yhtye osaa myös rauhoitella ja fiilistellä, kuten ovat sen vanhemmilla levyillään todistaneet.

Näiden kolmen kappaleen jälkeen uskon kyllä yhtyeen venyttävän ulosantiaan edellistä enemmän ja jään odottamaan yhtä vuoden parhaimmista levyistä. Olisi suoranainen ihme, jos loput kappaleet voisivat jotenkin loppupellillisen pilata, mutta onhan sitä ennenkin joku herännyt sängystään paskat valmiina pikkareissa. Kätevää!

9/10

Kappalelista:
1. Uneen Kahlitut
2. Monumentti
3. Maailman Varjossa

http://www.nicoleband.com/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua